Valaistuminen tulee odottamatta

Alat vain oivaltaa ja yhdistellä asioita laajemmin. Valistua voi lukemalla ja opettelemalla, valaistua voi kokemalla. Hetkellinen valaistumiskokemus, lähes ohikiitävä kosketus, joka ylittää tämän maailman. Ja sinä muistat enemmän, tunnet enemmän, olet enemmän elossa. Valaistumisesta on puhuttu kuin sadusta, joka on saattanut tapahtua, jossakin kaukana, jollekulle. Suhde valaistumiseen, sen kokemukseen, on vaipunut unholaan. Siitä huolimatta valaistumisia tapahtuu jatkuvasti ympärillämme. Nämä valaistumiset eivät ole tarinoita puun alla istuvasta pyhimyksestä, joka kokee jotakin. Nämä valaistumiset ovat todellisia heräämisiä, arkipäivän elämässä oivaltamista, kokemista, tuntemista. Ei ole vain yhdenlaista valaistumista, jossa, kuin taikaiskusta, ymmärrät koko universumin mysteerin. Pikemminkin valaistuminen on kokemista annoksittain. Maailman syömistä pieninä palasina ja noiden palasten mutustelemista, kunnes kaikki maut on koettu. Sitten on vuorossa seuraava pala ja elämykset. Sillä oivaltaminen on elämystä ja herkkyyden lisääntyminen suurta orgasmia, jatkuvaa esileikkiä ja rakastelua olemassaolon kanssa. Huomasitko? Valaistumisesi äskeinen askel tuli otettua huomaamattasi. Kenties olet aika ajoin ihmetellyt oivalluksiasi, uutta perspektiiviä, uudenlaista ymmärrystä, rakkauden tunnetta. Voimme kutsua sitä valaistumiseksi. Henkiseksi askeleeksi kohti suurempaa valaistumista. Voimme puhua valaistumiskokemuksista. Noista enemmän tai vähemmän huomattavista transsendentaalisista kohtaamisista itsensä kanssa. Se on kuin seksuaalisuuden kokeminen. Mitä laajempaa, herkempää ja vapautuneempaa kokeminen, on sitä lähempänä olemme heräämistä unesta. Valaistuminen on heräämistä unesta. Voit herätä kuin lapsi, kertarysäyksellä silmät auki. Voit herätä kuin aamu-uninen nuori, pikku hiljaa todellisuutta tiedostaen. Voit herätä! Rakas olento. Voit herätä tiedostamaan ja rakastamaan! Valaistumiskokemukset ovat yksilöllisiä. Yksilöllisyyden näihin yksilöllisyyden rajoittuneisuutta avartaviin kokemuksiin tuo yksilön historia. Kokemukset, mieltymykset, tietoisuuden taso, kulttuuritausta, uskonto ja muut tekijät, joiden kautta hahmotamme suhdettamme todellisuuteen. Yksilöllisistä valaistumiskokemuksista kehittyy universaali valaistumisen tila, jossa elämme elämäämme kuten ennenkin, mutta kaikki vaikuttaa erilaiselta. Olemme lähempänä totuutta. Olemme lähempänä oman itsemme totuutta omassa olemisessamme. Vailla askeltakaan, vailla ainuttakaan fyysistä ponnistusta, olemme liikahtaneet merkittävämmin kuin yksikään fyysinen teko koko planeetan historiassa. Jokainen fyysinen suoritus saa merkityksensä vain henkisen liikahtamisemme kautta. Pelkkä fyysinen suoritus on merkityksetön. Sitä ei ole. Jokainen fyysinen liike ja ponnistus tapahtuu vain saavuttaaksemme valaistumisen. Koko maailma on meidän matriisimme vain oppiaksemme rakastamaan ja olemaan rakkaus. Valaistuminen on rakastumista ja rakastamista. Valaistuminen on rakastumisen tihenemistä kunnes ei rakastumisen ja rakastumisen väliä ei enää ole, on vain, rakastuminen kokoajan, eli rakastaminen, oleminen rakkaus itse. Mitä laajemmasta valaistumisen tilasta puhutaan sitä varauksettomampaa rakastaminen on.

Mestari

Valaistumisella ja mestaruudella ei ole tienviittaa tai päästötodistusta, josta ihminen havaitsee saavutuksensa. Päästötodistus on tämä hetki, ajatus, toiminta, nyt! Koska koko elämän ja kuoleman rajat ylittävän henkisen kehityksen todellisuus on ollut unohduksissa suurelta osalta ihmiskuntaa, on myös järjestelmä muovautunut kunnioittamaan enemmän ulkoisia nimikkeitä kuin sisäistä valaistumista. Valaistuminenkin on ollut unohduksissa. Se tulee heräämään kollektiiviseen tietoisuuteen ihmislapsien ollessa yhä lähempänä valaistumisen tilaa tai peräti syntyessään siihen. Tällainen on kehityssuunta. Valaistuminen on yksilöllinen kokemus, jossa ihminen avautuu ykseyteen. Kokemus sinänsä saattaa olla lähes ohikiitävän hetken kaltainen humahdus, euforinen tila, mitä erilaisimmissa tilanteissa koettuna. Oivallukset alkavat tästä hetkestä. Jotakin perustavaa muuttuu ihmisyksilön suhteessa itseensä ja kaikkeuteen. Yksilöllisen valaistumisesta tekevät persoonalliset taipumukset, heikkoudet ja vahvuudet. Valaistumisia on yhtä monen kaltaisia kuin yksilöitä. Persoonallisuus muovaa ykseyden kokemuksen vaikutusta fyysiseen ihmiselämään. Mestari voi olla taloudellisessa mielessä rikas tai köyhä. Se ei muuta häntä miksikään. Hän on vakaa ja nöyrä, riippumatta taloudellisesta asemasta tai yhteiskunnallisesta arvostuksesta. Mestari ei tavoittele taloudellista vaurautta, hän ottaa vastaan sen mikä tulee. Kohtuus on läsnä mestarin elämässä. Vauraus on mestarille siunausta pikemmin kuin voittamista. Tätä siunausta kohdellaan kuin luomakuntaa, siten että omat perustarpeet tyydyttyvät ja sen jälkeen jaetaan kanssaeläjille. Jakaminen ei välttämättä ole rahan jakamista, vaan pääoman käyttämistä sellaisiin tarkoituksiin, jotka pitkän päälle palvelevat kokonaisuuden etua. Mestari kokee itsensä vailla ulkoisesti asettuja arvoja. Hänellä voi olla millainen status tahansa, mutta sillä ei ole vaikutusta hänen suhteeseensa totuuteen ja rakkauteen. Statusten maailmassa tämä on mestaruudelle valtava haaste. Eikä se ole niin vakavaa, sillä mestari tietää mistä mestaruus muodostuu. Se ei ole mikään oppiarvo, jonka saavutettuaan voi elää miten tahtoo. Henkisyyden ja olemisen taidon mestari elää joka hetki todeksi omaa itseään tietoisesti. Tämä on mestarin olemus. Mestari jää usein taustalle yhteiskunnan megatrendeistä. Ei hän valitse taustalle jäämistä, hän vain antaa asioiden tapahtua. Ihmiskunnan todellinen avautuminen olemassaolon mysteereille alkaa vasta silloin kun henkisen totuuden etsijät ja mestarit toimivat neuvonantajina. Maailman todellinen tervehtyminen alkaa silloin kun mestareiden opastusta kuunnellaan arkipäiväisessä päätöksen teossa elämän kaikilla sektoreilla. Politiikassa, talouselämässä, yhdyskunta- ja yhteiskuntasuunnittelussa ja niin edelleen. Yleisellä ja yksityisellä tasolla. Mestari tiedostaa mahdollisuuksia ja kokonaisuuksia olemassaolon kaikissa muodoissa ja toiminnoissa. Mestarissa on varmuutta, vahvuutta ja pysyvyyttä. Varmuus ja totuus saattavat vaikuttaa ylimieliseltä itsekeskeisyydeltä. Mestari on kuitenkin nöyrä vahvuudessaan, sillä hän tietää, että aina on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä, että aina löytyy laajempia mestareita ja totuudellisempia sivilisaatioita. Mestaruus on tila, jonka mestari oivaltaa itsessään ikään kuin yllättäen. Toiset saattavat oivaltaa sen hänen tavastaan elää todeksi rakkautta.

Timo Teide