Kohtaaminen rakkaudella

 

Mitä enemmän ehdollistamatonta, totuuteen pyrkivää rakkautta ihminen elää todeksi sitä enemmän hän elää todeksi vapautta. Vaikka ihmiset ovat kuvitelleet itsensä avarakatseisiksi ja ennakkoluulottomiksi saatavat arvot jaasiat asettaa herkullisen haasteen kelle tahansa. Toisen yksilön todellisuuskäsityksen kunnioittaminen ja oman arvomaailman tutkiminen ovat tällaisia haasteita .

Haaste

Henkisen kasvun haasteen vastaanottaminen aktiiviseksi osaksi elämää saattaa koetella yksilön ja ympäristön suhdetta. Ihmiset ovat niin kauan suojautuneet todellisuudelta ja vastuulta rakentamalla erilaisia uskomusjärjestelmiä että vakiintuneita malleja, arvoja ja käsityksiä tuulettava perspektiivi antaa meille mahdollisuuden riisua myös ihmissuhteista sellaiset kulissit, jotka ovat saattaneet huomaamattamme tukahduttaa elinvoimaa puolin ja toisin.

 

Ihmissuhteet avautuvat laajemman tietoisuuden sarastaessa entistä laajempina, rakkaudellisempina ja haasteellisempina verkostoina, joita eivät rajoita aika ja tila. Ihmissuhteet kurkottavat sidoksensa ylitse universumin. Haasteellisia niistä tekevät ennen kaikkea ihmisen voimakas seksuaalisuus ja kaikenlaiset muut inhimilliset ominaisuudet, jotka liian usein mielletään samaksi asiaksi kuin rakkaus.

Ihmissuhteesta sielulliseksi kumppanuudeksi

Tietoisuuden evoluution ja rakkauden yhä kokonaisvaltaisemman todeksielämisen myötä meidän kykymme kunnioittaa ja rakastaa toisiamme henkisinä, sukupuolettomina, olentoina kasvaa.

Tämä on perustavaa laatua oleva muutos suhteessa sekä itseemme että kanssaeläjiin. Eikä suinkaan ole kysymys siitä että seksuaalisuus jäisi pois ihmisyyden olemuksesta tämän uuden tietoisuuden myötä. Päinvastoin. Kun ihminen herkistyy ja hänen perspektiivinsä laajenee myös seksuaalisuuden kokeminen osana kokonaisvaltaista universaalia olemassaoloa saa aikaisempaa moniulotteisempia ja sävykkäämpiä muotoja. Siitä muovautuu transsendentaalisen rakkauden kokemisen eräs muoto. Meidän haasteenamme on kohottaa tietoinen tajuntamme havaitsemaan ihmisen äärettömyyteen laajenevat henkiset olemuspuolet. Ikä ja sukupuoli menettävät silloin merkitystään. Merkitykselliseksi jää ihmisen tosi olemus.

Seksuaalisen sidoksen, perhesidoksen tai fyysisen sukulaisuussidoksen rinnalle nousee sielullinen kumppanuus. Saattaa olla hämmentävä tilanne kun huomaa että sielullisen, ylimaallisen ykseyden tunnetta toisen ihmisen kanssa eivät rajoita fyysinen ikä tai sukupuoli. Tämän vuoksi korostuu tarve kohottaa ihminen ensisijaisesti henkiseksi kumppaniksi, jolloin seksuaalisuus, silloin kun se ei sovi kuvioon, voidaan ohittaa ja siirtyä energiatason kommunikaatioon ja ykseyden tunteen kokemiseen.

Kohtaamisia

Sielullisesti hyvinkin kehittyneitä yksilöitä on ihmiskehoissa enemmän kuin koskaan ja ihmisten kyky herkistyä ja henkistyä uuden tyyppisten kosmisten energioiden myötä avautuu. Myöskin tähtilasten, kosmisten sielujen, kohtaamiset ihmiskehoissa aiheuttavat voimakkaita tunnetiloja ja kiintymystä.

Kaikissa kohtaamisissa, on paljon helpompaa käsitellä omia ja toistenkin tuntemuksia, jos on ainakin ajatuksen tasolla käynyt läpi syitä, jotka aiheuttavat seurauksia. Tämä kaikki korostuu entistä energisempien ja tietoisempien olentojen kohdatessa toisiaan. Tällöin on myös mahdollisuus sekoittaa koko ihmissuhde elämä huomatessaan oman kyvykkyytensä ihastua ja rakastua helposti ja kokea voimakkaita energiallisia olotiloja. Siinäpä onkin ihmisyksilölle elämänsä tilaisuus harjoitella energioidensa kanavoimista painottuneesti chakraston ylimpiin osiin. Tämä on todellakin huomioitavaa sillä ihminen kaikessa inhimillisyydessään on varsin herkkä olento haavoittumaan ihmissuhteissa.

Mitä enemmän pystymme arkipäiväisessä elämässämme liikkumaan yhä korkeammilla tietoisuuden ulottuvuuksilla sitä vähemmän loukkaamme toisiamme edes tahattomasti.

Riippuvuudesta vapauteen

Tarpeemme anastaa toisilta energiaa vähenee sitä mukaa kun emme enää hukkaa omaa energiaamme. Ihmissuhteet ovat olleet tähän asti melkoisia energiallisia ottamis ja antamis näytelmiä. Ihmisten aika onkin mennyt suurelta osin tällaiseen opettavaiseen mutta tuhlailevaan ja rasittavaan hallintadraamojen käsittelyyn. Kun rakkaus, vapaus, arvostus ja tukeminen saavat yhä enemmän sijaa ihmissuhteissa, nämä suhteet kasvavat sielulliseen kumppanuuteen ja todellinen henkinen kehitys alkaa. Tällöin astumme rakkauden todeksi elämisen haasteen eteen ihmissuhteissa. Huomaamme että hallintadraamat ovat lähes peittäneet alleen pyrkimyksen ehdollistamattomaan rakkauteen. Mustasukkaisuus, rakkauden mieltämien samaksi asiaksi kuin seksuaalisuus, omia mielikuvia peilaavien odotusten asettaminen toiselle, tukahduttaminen… ihmissuhteet ovat olleet täynnä asioita, jotka eivät kovinkaan tehokkaasti palvele todellista tehtäväämme kehittyä henkisinä olentoina sekä yksilöinä että kollektiivisesti.

Luopuminen

Rakastaessamme itseämme ja toisia niin laajasti kuin yksilölliset voimavaramme mahdollistavat pystymme luottavaisina luopumaan kaikesta siitä mikä tukahduttaa omaa sisäistä kasvuamme. Vapautamme itse itseämme vähä vähältä kunnes voimme kohottaa tietoisuutemme tiedostamaan universaalin olemassaolon todellisuuden ja sanoa rehellisesti itsellemme: Minä Rakastan, Minä Olen