Olen
harrastanut sukututkimusta yli kaksikymmentä vuotta.
Se
on ollut erittäin antoisa harrastus:
jatkuvaa
uuden oppimista, löytämisen iloa, elämäntarinoiden
kirjoa, elävää historiaan tutustumista, uusia ystäviä,
ei vapaa-ajan ongelmia, ...
Listaa
voisi jatkaa monella muulla positiivisella lauseella. Kun kiireisen työpäivän
jälkeen ajatukset risteilevät keskeneräisissä töissä,
hankalissa tehtävissä, sukututkimuspapereiden ääreen
istahtaminen on kuin aikakoneeseen siirtyminen. Mielikuvat kulkevat menneisiin
aikoihin ja seuraavat ihmisten vaellusta historian hämyssä virkistävällä
matkalla.
|
Seuratessani
viimeaikaista keskustelua sukututkimusharrastuksen laajentumisesta yhä
suurempien joukkojen harrastukseksi, on esitetty myös huolestuneisuutta
tutkimuksen tason laskemisesta. Kaikki julkaistut sukututkimukset eivät
enää täyttäisi niitä kriteereitä, joita tieteelliseltä
tutkimukselta vaaditaan. Saisiko enää edes puhua sukututkimuksesta
silloin, kun juuriansa selvittää itseoppinut tai suppean kurssin
käynyt harrastaja? Hetkinen...
|
Olen
aina pitänyt itseäni harrastajana, enkä ole missään
vaiheessa ole kuvitellut tekeväni tiedettä etsiessäni tietoja
esi-isieni ja sukuhaarojeni historiasta. Em. keskustelun häiritsemänä
kutsun itseäni nykyään harrastelijaksi, vai olisiko sukubongari
parempi? Mitenkähän ornitologit suhtautuvat  harrastajiin,
ymmärtääkseni he tekevät arvokasta työtä
seuratessaan lintujen esiintymistä, muuttoa jne. Miten luotettavia
ovat heidän tekemänsä töyhtöhyppiäishavainnot?
|
Vuosien
varrella on hyllyihini ja tietokoneeseeni kertynyt melkoinen määrä
tietoja perheeni juurista ja myös joitain tiedostoja, jotka liittyvät
"omiin" sukuhaaroihini. Alussa en voinut kuvitella, miten paljon erilaista
tietoa minulle tulisi kertymään ja mitä kaikkea tulisin
myöhemmin etsimään. Ensimmäisten vuosien muistiinpanot
tuntuvat hyvin ohuilta, siksi niitä onkin ollut välttämätöntä
parsia kokemuksen myötä. Kuitenkaan en ole näissä tarkistuksissa
löytänyt yhtään sukuhaaraa, joka olisi selvityksissäni
kulkenut täysin väärille poluille. Hyvinkin epämääräiset
merkinnät mahdollisuuksista, oletuksista ovat olleet hyödyllisiä
avainviittoja, joiden avulla sukupolvien ketju on ollut mahdollista selvittää
käytettyihin lähteisiin nähden suhteellisen pienellä
epävarmuusmarginaalilla.
|
Jokainen
sukututkimusta tehnyt on joutunut toteamaan, että asiakirjoissa on
ristiriitaista tietoa, kirkonkirjojen merkinnät saattavat olla hyvinkin
viitteellisiä ja vajavaisia. Seurakunnasta toiseen tämän
lähdeaineiston täsmällisyyttä voi arvioida vain ko.
seurakunnan arkistoja tutkinut henkilö. Merkintöjen perusteella
syntyvä sukututkimus on mielestäni useimmiten tutkijan/ harrastajan
tulkinta, ei absoluuttinen totuus.
|
Valmiin
täydellisyyden vaatimusta en halua itselleni tässä harrastelussa
asettaa. Varsinaisen sukutieteilijän mielestä hyvin laiha tieto
jonkin sukuhaaran varhaisista henkilöistä ja asuinpaikoista on
sukuaan ennestään tuntemattomalle pikkuserkulle uusi
ulottuvuus, joka kenties toimii virikkeenä
tiedon ryhdistämiseen ja lihavoittamiseen. Mitä useampi
sukuun kuuluva esimerkiksi tällaisen kipinän ansiosta syttyy,
sitä hedelmällisempi on tämän verkoston tuote. Nykyajan
kaupunkilaistuneet, toisistaan vieraantuneet sukulaiset lähentyvät
ja kanssakäyminen lisääntyy yhteisen sukutiedon kannattelemana.
|
| Näille
kotisivuilleni tuoduilla harrastelun tuloksillani haluan tarjota viittoja
muille harrastelijoille, asioista kiinnostuneille, jotka mahdollisesti
löytävät niistä apua omiin
etsintöihinsä. Ja kun niin
käy, että Sinä tuttu tai tuntematon samojen esi-vanhempien
jälkeläinen tunnistat kuuluvasi näihin verkkoihin, odotan
viestiäsi! |
 |
|
Antoisia
hetkiä sukuharrastelun parissa
vaihdetaanpa
tulkintoja!
terveisin
Tarja
|
|