HIUKAN HISTORIAA JA PERINNETTÄ

Perinne ja matkailu 5b - projektin toimialueeseen kuuluvat Alastaro, Loimaa, Loimaan kunta, Mellilä ja Oripää. Nämä viisi kuntaa kattavat suunnilleen saman alueen kuin vanha Suur-Loimaan pitäjä.

    Loimaan seudulta tunnetaan joitakin muinaisjäännöksiä, jotka todistavat ihmisen liikkuneen alueella jo tuhansia vuosia sitten. Nykyinen asutus on kuitenkin syntynyt vasta keskiajalla eli luultavimmin joko 1200- tai 1300-luvulla. Loimaata ja sen lähialueita kutsutaan tänäkin päivänä Saviseuduksi, sillä alueelle ovat tyypillisiä laajat savitasangot. Savimaat pystyttiin ottamaan viljelykseen vasta 1200-luvulla, jolloin Suomessa opittiin tuntemaan kehäaura. Se oli aiempia maanmuokkausvälineitä raskaampi, joten sillä pystyttiin muokkaamaan myös savimaita.

    Paikannimistö (esim. kylien nimet Eura ja Köyliö) kertoo alueen nykyisten asukkaiden esi-isien tulleen Satakunnan suunnalta. Historiallisesti Loimaan seutu onkin vanhaa Ala-Satakuntaa ja alueen mieltäminen Varsinais-Suomeen kuuluvaksi on varsin nuori ilmiö.

    Ensimmäinen Loimaata käsittelevä asiakirja on vuodelta 1421. Nimeltä pitäjä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1432. Tällöin pitäjän nimi kirjoitettiin muodossa Loijmaijjocki. Vanhoissa asiakirjoissa Loimaan pitäjä esiintyi nimellä Loimijoki. Nimeä on käytetty Loimaan kunnan epävirallisena ruotsinkielisenä nimenä aina näihin päiviin asti.

Perinteinen maalaismaisema

    Keskiajalta lähtien Loimaan seutu on ollut vakaata maanviljelysaluetta. Pääelinkeinona peltoviljely syrjäytti kaskenpolton jo keskiajalla, joskin kaskia raivattiin vielä 1700-luvun lopulle asti. Vanhimmat pellot olivat pieniä jokivarteen raivattuja tilkkuja ja nykyiset suuret peltoaukeat ovat syntyneet vuosisatoja kestäneen raivaustyön jälkeen. Perinteiseen maalaismaisemaan kuuluivat myös tiheään rakennut kylät, joissa talojen rakennukset olivat lähes kiinni toisissaan. Länsisuomalaiset eivät todellakaan asuneet yksinään metsän keskellä! Vanhin asutus hakeutui vesireittien varsille, joten Loimaan seudun vanha asutus oli pitkälti jokivarsiasutusta.
    Joet tarjosivat kulkureitin, jota oli mahdollista seurata tiettömässä maastossa. Toisaalta keskiaikainen ojitustekniikka oli hyvin alkeellista, joten ensimmäiset pellot pyrittiin raivaamaan jokilaaksojen kaltaiseen kaltevaan maastoon.

    Perinteinen kylämaisema alkoi muuttua 1700-luvun lopulla toimitetun isojaon jälkeen. Monen tilan talouskeskus nimittäin siirrettiin nykyisille tonttipaikalleen 1800-luvun kuluessa ja Vähitellen tämä johti tiiviiden ryhmäkylien katoamiseen. Vain muutamassa kylässä voi vielä nähdä jälkiä vanhasta ryhmäkylästä. Tällaisia ovat esim. Loimaan kunnan Karhula ja Krekilä sekä Alastaron Tammiainen. Viime vuosisadalla asutuskuvaa muutti myös torpparilaitos, sillä 1800-luvulla torpparit asuttivat aiemmin autioita takamaita. Näiden muutosten takia maisema muuttui 1900-luvun alkuun tultaessa modernille maaseudulle tyypilliseksi haja-asutusalueeksi.

    Vanhat maantiet kulkivat kylien läpi seuraillen jokia. Tämän voi havaita yhä tänäkin päivänä kulkemalla jokilaaksoja seurailevia vanhoja maanteitä, sillä suuret vanhat talonpoikaistalot sijaitsevat yleensä lähellä jokea. Mainittakoon lisäksi, että eräs Suomen tunnetuimpia jokia eli Aurajoki saa alkunsa Oripäästä.

    Toinen Loimaan seudulle tyypillinen piirre oli se, että alueen väestö oli hyvin talonpoikaista. Alueella oli hyvin vähän säätyläisiä ja esim. 1700-luvulla Suur-Loimaan säätyläisväestö muodostui lähinnä papistosta, muutamasta kruunun virkamiehestä sekä ruotuarmeijan puustelleissa asuneista sotilashenkilöistä. Myös Loimaan maatilat olivat talonpoikaistaloja, sillä (lukuunottamatta lyhyttä ajanjaksoa 1600-luvulla) alueelta puuttuvat lähes kokonaan kartanot.

Rautatie ja uusi aikakausi

    Turun-Toijalan rautatien valmistuminen 1876 merkitsi suurta muutosta koko Loimaan seudulle. Ennen rautatien tuloa koko alue oli talonpoikaista maanviljelysaluetta, jossa muiden elinkeinojen ja teollisuuden osuus oli erittäin vähäinen. Rautatie houkutteli alueelle uudenlaista taloudellista toimintaa ja oli tärkeä edellytys etenkin teollisuuden kehittymiselle. Loimaa sai oman aseman heti 1876. Aseman ympärille kasvoi muutamassa vuosikymmenessä taajama. Asemanseutu sai kauppalanoikeudet 1921 ja kaupunginoikeudet 1969. Näin syntyi Loimaan kaupunki.

    Myös Mellilän kunnan syntyyn rautatiellä oli ratkaiseva merkitys. Mellilän kylään perustettiin asema 1885). Aseman nimeksi piti aluksi tulla Niinijoki (Mellilän alue tunnettiin aiemmin paikkakunnalla Perän tai Peränkulman nimellä), mutta lopulta päädyttiin kylännimeen Mellilä. Loimaan kaupungin tavoin myös Mellilän keskustaajama on kasvanut rautatieaseman ympärille.

    Suur-Loimaan pitäjän alueellinen eriytyminen oli kuitenkin alkanut jo paljon ennen rautatien tuloa. Alastarosta tuli kappeliseurakunta jo 1600-luvulla ja oma pappi saatiin 1688. Alastaro pysyi kuitenkin vielä pitkään osana emäpitäjää, sillä itsenäinen kunta Alastarosta tuli vasta 1869.

    Oripää sijaitsi aivan kahden maakunnan rajalla. Oripään kaikki neljä kylää (Makkarkoski, Latva, Oripää ja Tanskila) kuuluivat keskiajalta lähtien Pöytyän kirkkopitäjän, mutta maallisen hallinnon piirissä Oripään kylä ja Tanskila kuuluivat Loimaan hallintopitäjään. Oripäästä muodostettiin oma kappeliseurakunta 1778 ja itsenäinen kunta 1800-luvun lopulla.

    Lukuunottamatta Ypäjän ja Mannisten kyliä, jotka yhdistettiin 1900-luvun alussa nykyiseen Ypäjän kuntaan, kuuluvat muut vanhan Suur-Loimaan osat nykyisen Loimaan kuntaan. Emäpitäjästä erosi 1900-luvun alussa myös Metsämaan kunta, mutta se yhdistettiin takaisin Loimaan kuntaan 1976.

Design: Daka | info@daka.fi | Palaute webmasterille
Jos löydät tältä sivulta toimimattoman linkin tai muita virheitä, klikkaa kerran tästä. Kiitos!
Copyright 1999, Perinne ja matkailu 5b - projekti | Kaikki oikeudet pidätetään.