Laitila 27.4. 1999




MT / Kolumni /TK



	Virusta karussa

Entispäivänä vedin töpselin seinästä enkä suostunut kumartamaankaan
kuvaruutuun päin. Minua oli varoitettu. Tshernobylin vuosipäivänä pamahtaa
tietokoneisiin virus, joka tuhoaa kaiken, käyttöjärjestelmää myöden. Ja
virus tulee jopa lankaa myöten, postin kautta.

Illalla alkoi tuntua jo vieroitusoireita, kun ei päässytkään tutustumaan
sähköpostiin ja tilitapahtumiin. Niin se menee ATK veriin, vähän kuin
telkkariuutisetkin. Sitä alkaa elää ihan omalla kaavallaan, jossa osansa on
kotitietokoneella, jossakin vaiheessa päivää.

Tiistaiaamuna uskalsin jo avata koneen ja totesin helpottuneena, että
kaikki on tallella. Tekstit, laskelmat ja kirjanpidot löytyivät omalta
paikaltaan. Mutta virusvaara antoi oivan muistutuksen: elämämme on
ohjelmoitu jo ehkä liiankin pitkälti bittivirtojen kapeille väylille. Myös
maatilojen paperit ja rätingit alkavat olla entistä enemmän näiden
vempeleiden varassa.

Lehdistä sai sitten jo lukea, mitä kaikkea oli maailmalla menetetty.
Väitöskirjoja, runokokoelmia, Etelä-Korean tietokoneista jopa 15 prosenttia
oli vaurioitunut. Käytännön pila olikin muuttunut melko karmeaksi
todellisuudeksi.

Tietokoneista on tullut arkipäivää maatiloillakin. Kun kirjoittaa että
"maatiloillakin", antaa sen käsityksen, että tässä tullaan jotenkin
jälkijunassa. Näin ei kuitenkaan ole. Tietokoneiden ensimmäisiä
sovellutuksia taidettiin muuten ryhtyä käyttämään maataloudessa. Tuli
ruokinta-automatiikkaa ja muuta seurantaa. Maatalouden tutkimuksen suuret
aineistot ovat nekin aina tarjonneet sopivaa kehiteltävää bittinikkareille.

Kirjanpito- ja muussa käytössäkin tietokoneet ovat olleet maatiloilla
yleisiä jo pitkään. Tänä byrokratian luvattuna aikana tietokone alkaa olla
traktoriakin tärkeämpi väline. Vielä kun voisi jättää lomakkeetkin verkon
välityksellä. Sitten saisi vain päivät pitkät naputella ja vastailla
viranomaisille. Nettiä voisi hyödyntää toisinkin: nytkin tuli oikein
kahdessa eri kirjeessä ministeriöstä tieto siitä, että minun ei ehkä
tarvitse enää täyttää rahoituksen seurantalomaketta.

On sitä muutakin käyttöä. Tässä kun naputtelen, niin eikös Otto ja Elli
tule kärttämään, että Pupu Tupunaa pitäisi päästä katselemaan koneelta.
Lapset oppivatkin hämmästyttävän nopeasti käyttelemään hiirtä ja muita
vimpaimia. Tosin yleensä tenavien temmellyksen jäljiltä monta asiaa on
sekaisin, mutta se kai on hyväksyttävä sukupolven uusintamiskustannuksina.

Tietokone on monipuolinen. Mutta ainakin kahta asiaa siltä on turha pyytää.
Nimittäin kananmunien keruuta ja huolella tehtyjä kevätkylvöjä.

Ei silti: lypsyrobotti on kyllä jo kehitetty.

timo.kaunisto@kolumbus.fi