Laitila 1.3. 1999





Turun Sanomat Kolumni / Timo Kaunisto


	Lipsuuko Suomen Agenda-linja?

Suomalainen talonpoika seuraa jälleen kerran jännitysnäytelmää.
Brysselin ministerikerho päättää taas hänen elämisensä edellytyksistä.
EU-päämajassa tehdään konkreettisia lehmänkauppoja, ostetaan ja
myydään, katsotaan kortteja, uhrataan tuotantomuotoja. Kaikki se mikä
ennen unionin jäsenyyttä kolmasti kiellettiin, onkin nyt totta.

Agendan tulosta on puhuttu julkisestikin jo reilut kaksi vuotta.
Lähtökohdiltaan uudistus tiedettiin meille hyvin vaikeaksi: hinnat
laskisivat ja romahdusta yritettäisiin paikata lisäämällä tukea, jos
rahaa on. Tiedettiin, että suomalaiset viljelijät eivät kestä
lisäleikkauksia. "Tyydyttävä" jäsenyyssopimuskin vei 15 prosenttia
tuloista ja viidenneksen tiloista, Lipposen hallituksen tukileikkurin
täydentämänä.

Merkillipantavaa on ollut sitoutumattoman maatalousministeri Kalevi
Hemilän luottamus kykyihinsä. Hemilä on toistuvasti ilmoittanut Suomen
hakevan ja saavan täyden korvauksen uudistuksesta.

Ylimielisistä lausunnoistaan Hemilä ei ole saanut viljelijöiden
kiitosta, mutta tukea ministerille on annettu loppuun saakka.
Euroviljelijöiden mielenilmaisuihin tottuneille suomalaisisäntien
asenne on ollut hämmästyttävä. Viljelijöiden mielenosoitusta
senaatintorilla seurannut Saksan suurlähettiläs joutuikin kysymään,
ovatko viljelijät todellakin hallituksen linjan takana?

Tähän saakka myös hallituksen päämies, Paavo Lipponen, on
johdonmukaisesti ajanut Suomelle täyttä korvausta. Käytännön
neuvotteluvastuu on kuitenkin Hemilällä. Ainakin allekirjoittanut
heristi korviaan viime viikolla, kun maatalousministeri pyysi
julkisuudessa neuvotteluihin poliittista tukea etenkin kotimaasta. Onko
kuitenkin niin, että täyden korvauksen periaatteesta ollaan valmiita
tiukan paikan tullen luopumaan?

Agendan maatalousneuvottelut pitäisi saada päätökseen maaliskuun
alkupuolella, jotta ratkaisu saataisiin myös europarlamentin
käsittelyyn ennen kesäkuun eurovaaleja. Aikataulu on kireä.

Toisaalta jos aikatauluja ei olisi, ei tulostakaan euromaailmassa
syntyisi. Jos neuvottelut venyvät, siirtyvät ne syksyllä Suomen
puheenjohtajakauden ratkaistaviksi. Ajatus hyvästä kotiinpäinvedosta on
kutkuttava, mutta tuskin mahdollinen. Asioiden pitkistyminen yleensä
myös mutkistaa niitä.

Viljelijöiden kannalta on oleellista, että täyden korvauksen
periaatteesta pidetään kiinni. Kokonaisuuden kannalta on arveluttavaa
myös se, että esimerkiksi Varsinais-Suomelle hyvin tärkeä öljykasvien
viljely jäisikin viimeisen illan penninpyöristyksessä väärälle puolelle
viivaa.

Agenda on nyt tapetilla ja uudistus on hoidettava Suomen kannalta
ainoastaan hyvin. Viljelijöiden kannalta yhtä oleellista on kuitenkin
tulevan hallituksen suhtautuminen maatalouteen. Lipposen sateenkaari
leikkasi yhdessä yössä 750 miljoonaa maatalousrahoja: summa on yhtä
suuri kuin Agendan menetykset on meille
arvioitu.

Timo Kaunisto