Laitila 13.2. 1998 Turun Sanomat Tukiteatteria viljelijöiden rahoilla Maatalouden julkisuutta on taas leimannut tukikeskustelu. Brysselissä uudistetaan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa eikä asetelma lupaa suomalaisille hyvää. Kotimaassa on kinasteltu kansalliseen tukipakettiin tehdyistä leikkauksista. Hallitus leikkasi tämän vuoden tukipaketista 300 miljoonaa ja on nyt suurieleisesi palauttamassa siitä 150 miljoonaa. Miksi viljelijät siis yhä urputtavat tehdyistä päätöksistä? Viljelijät ovat syystä huolissaan. Maatalouden tuella yritetään kompensoida pohjoisesta sijainnista ja pienestä tilakoosta johtuvia suuria kuluja. Saksalaismallisesti laskien varsinaisen tuloksen pitäisi yhä tulla tuotteiden hintoina kun tuella hoidetaan kustannukset. Tuottajahinnat ovat kuitenkin olleet EU-romahduksenkin jälkeen laskusuunnassa. Viljelijöiden tulot ovatkin kolmessa vuodessa supistuneet lähes viidenneksen. Tulonpudotuksen lisäksi yli 6000 tilaa on vuosittain lopettanut tuotannon. Ei ihme, että vauhti alkoi hirvittää hallitustakin, joka perui osan jo tehdyistä leikkauksista. Viljelijöiden huoli ei kuitenkaan tällä kertaa ole ollut tukineuvonpidon näkyvintä antia. Julkisuus on herkutellut maatalousministeri Kalevi Hemilän ja MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälän nokitteluilla. Härmälä vastusti syksyn ajan rajusti leikkaussuunnitelmia, taipui lopulta 300 miljoonaan ja suositteli ratkaisua MTK:n valtuuskunnalle. Sepä ei suositukseen tyytynyt - etenkin maidontuottajat nostivat äläkkää. Tupoteatterin huipentumana sitoutumaton ministeri Hemilä teki kirjaimellisen poliittisen lehmänkäännöksen: hän ryhtyikin ajamaan leikkauksen palauttamista. Leikkaajasta tulikin hyväntekijä: hupaisaa oli, että Hemilä jo jossain vaiheessa tuki syystä kiukkuisten isäntien ajatusta veronmaksulakosta. Näin viljelijänä leikkauksen osittainen peruminen tuntuu tietenkin lohdulliselta. Tämän teatterin menetykset saattavat kuitenkin olla saavutettua "pottia" monin verroin suuremmat. Keskustelua on jo pidemmän aikaa leimannut pohjoinen-etelä -asetelman kärjistyminen. Se on tietenkin valtiovallankin etu, jos tuottajat käyvät turpakäräjiä keskenään eivätkä esimerkiksi leikkauksia tekevän hallituksen suuntaan. Kuvaavaa on, että MTK:n maitovaltuuskunta ehti vaatia jo koko summaa maidolle. Vaatimus on työlään maidontuotannon kannalta varmaankin oikeutettu, mutta valitettavasti samaa on todettava lähes jokaisesta maataloustuotannon sektorista. Luulenpa vain, että hallituksen suunnalla katsellaan nyt huvittuneena kamppailua, jota tuottajat käyvät pihalle heitetystä luusta. Varsinais-Suomen maatalouden kannalta ikävintä on, että tehdystä tehostamistyöstä ei näytetä tukipolitiikassa palkittavan. Täkäläiset talonpojat ovat todenneet tilanteen ja ryhtyneet rakentamaan tulevaisuuttaan EU-todellisuuden mukaan. Tarjottuun investointiapuun on tartuttu päättäväisesti ja tulos näkyy lihan-, viljan- ja siipikarjatuotannon lisäyksenä. Ongelmat eivät silti ole millään tavoin ratkenneet. Tilannetta ei helpota sekään, jos hallituksen taholta yllytetään ennemmin keskinäiseen kinasteluun kuin tulevaisuuden tekemiseen. Timo Kaunisto