Laitila 13.7. 1998
TS / Mielipiteet


 Halvan ruoan hinta

Suomalaista maatalouskeskustelua on harvoin päässyt syyttämään
yhteisvastuun kantamisesta. Ei pääse nytkään. 90-luvun ajan olemme
erityisesti pääkaupunkiseudun lehdistä saaneet lukea kuinka
hirvittävän kallista suomalainen ruoka on. Tukeakin maksetaan liikaa
ja lopulta maajussit vielä myrkyttävät kansakunnan kolesteroolilla.

EU-jäsenyys pudotti vähäsen ruoan hintaa, vaikka se elintarvikeketjun
alkupään näkökulmasta olikin historian suurimpia tulonsiirtoja
kaupalle. Maanviljelijästä tuli lanketinviljelijä ja samalla taattiin
tasaisesti aleneva tulokehitys sektorikohtaisine liukumineen. Bryssel
lupasi puolittaa tulot ja Hemilä tilat.

Hetken jo näyttikin siltä, että myös maanviljelijää ymmärrettäisiin
mediassa. Siunailtavaa riitti: kuinka monta lomaketta on täytettävänä
ja montako merkkiä tarkkojen ohjeiden mukaan nautojen korviin
kiinnitettävänä. Talouden alamäkikin noteerattiin.

Mutta äkkiä meistä tuli eläinrääkkääjiä. Eläimet nääntyvät nälkään kun
isännät kuittaavaat nuppikohtaisia tukia. Kanojen sisäelimet kuultavat
läpi ja vasikoitakin teurastetaan.