Laitila 13.12. 1998
TS / Kolumni


 Eurooppalaisen maatalouden malli

Vanha sananlasku väittää, että "pirustakin tulee vanhemmiten
uskovainen". Jotakin sellaista on ollut ilmassa ameriikan ihmemaassa.
Tähän asti villiin ja vapaaseen markkinatalouteen maatalouttaan ajanut
USA, otti ja läväytti syksyllä farmareilleen kuuden miljardin dollarin
tukipaketin.

Eikä siinä kaikki. Uuden Farm Billin kaupantekijäisinä iskettiin
pöytään miljardin dollarin verohelpotuspaketti. Näyttäisi siis siltä,
että jenkeissäkin on todettu vaikeaksi ajaa maatalous vain kovan
agribisneksen armoille. Ja rapakon takana puhutaan sentään aivan eri
mittaluokan torpista ja taloista. Näin hiljattain kanatilaston, johon
pienimmät mukaan kelpuutetut tilat olivat neljännesmiljoonan kanan
tiloja. Siis 250.000 kotkottajaa takapihalla on sikäläinen
pienviljelystila.

Eurooppalaisille ja suomalaisille viljelijöille päätös antaa ainakin
lohtua, ehkä hivenen toivoakin. Maailmankaupan taas käynnistyvissä
vapahduttamisneuvotteluissa veikkoset vääntävät globaalin maatalouden
suunnasta. Tuo ylimääräinen tukipaketti antaa meikäläisille - siis
unionin viljelijöille - hiukan kättä pitempää. Mutta vain hiukan,
sillä on turha olettaa, että sikäläinen vahva agribisnes -siipi
luovuttaa näin mitättömän takaiskun edessä.

EU:n puitteissa valmistautuminen on kuitenkin täydessä vauhdissa.
Meitä suomalaisiakin on jo pari vuotta säikäytelty Agenda
-uudistuksella. Maatalouskomissaari Franz Fischler yrittää näin luoda
neuvotteluihin eurooppalaista mallia etulyöntiasemasta. Viime
kierroksellahan jenkit ja suurten viejämaiden Cairns -ryhmä pääsivät
niskan päälle yleismaailmallisen vapaamarkkinaihastuksen siivittäminä.

Agenda ei ole meille suomalaisille talonpojille ollenkaan ongelmaton.
Ilman kompensaatiota menettäisimme vuositasolla 770 - 900 miljoonaa
markkaa, laskijasta riippuen. Mutta säästöjen lisäksi unioni
tavoittelee nyt Eurooppalaisen maatalouden mallia.

Kysymys ei ole pelkästä iskusanasta: Eurooppa on eri maata. Unionin
seitsemästä miljoonasta maatilasta viisi miljoonaa on edelleen alle
kymmenen peltohehtaarin tiloja. Tuotannolla mitaten keskimääräisen
unioni-tilan löytäminen on kuitenkin äärettömän hankalaa.
Gibraltarilta Ivaloon löytyy miljoonia erilaisia ratkaisuja. Jokainen
niistä on oman paikallisen historiansa tulos, osa pitkää ketjua.

EU onkin tulevaisuuden suhteen modernilla linjalla. On turha kieltää,
etteikö unioninkin sisällä perimmäisinä voimina vaikuttaisi vahva
miljardibisnes USA:n lailla. Mutta mielenkiintoista on se, että unioni
hakee perusteita maataloutensa tulevaisuudelle maaseutunsa kautta.

Maaseutu on unionin jäsenmaita kokoava voima. Ja mikä merkittävintä:
unionin mallissa ei häpeillä tuoda elinvoimaisen maatalouden osuutta
sen kantavana pilarina esille. Päinvastoin. Uuden politiikan
koodisanana toistuu maatilojen monitehtäväisyys
(multifunktionaalisuus).

Ja mitä se on: elävien, toimivien maatilojen tuottamia
julkishyödykkeitä, kuten maisema, asutus, estetiikka,
ylisukupolvisuus. Tai uusia elinkeinoja, hanketoimintaa, lähityötä,
joustavuutta ja tuotantoketjun läpinäkyvyyttä. Ympäristöä ja sen
varjelemista unohtamatta.

Ymmärrettävästi meilläkään ei ole tiedotusvälineissä juurikaan tuotu
tätä puolta Agendasta esille. On päivänselvää, että jäsenmaiden
raadollisessa edunvalvonnassa korostuu nykyisen järjestelmän
menetysten kompensointi maataloudelle. Etenkään biologian äärirajoilla
toimivalla suomalaisella maataloudella ei ole varaa taloudellisiin
lisämenetyksiin.

Eurooppalaisen mallin tiellä kohti käytännön toimia on vielä kosolti
ongelmia ja monta pitkää neuvottelua. Kokemuksesta tiedämme
vitkuttelun myös yleensä lisäävän itse asian byrokraattisuutta. Mutta
kaikesta huolimatta tulevaan on syytä alkaa valmistautua.

Tulevien toimien edessä olisi opittavaa ainakin siinä, että nykyisen
maatalouspolitiikan ja uuden maaseutuajattelun väliin ei rakenneta
liian korkeaa muuria. Suomalaisen maaseudun pelastamisen kannalta on
välttämätöntä pitää leivissä riittävä määrä ruoan ja puun tuottajia ja
saada uutta kasvua esimerkiksi vilkkaasta hanketoiminnasta.  Näiden
yhteensovittaminen ei aina näytä itsestäänselvältä kuin paperilla.

Timo Kaunisto