Laitila 24.6. 1997 MT/ Kolumni Ekokatastrofi porkkanapellolla Tappiotaan on vaikea myöntää, mutta pakko kai se on. Näyttää nimittäin siltä, että rikkakasvit - anteeksi oheiskasvit - olivat vielä tänä vuonna minua ovelampia. Tosin täytyy todeta, että noin puolimetrinen savikka kiihdyttää kummasti allaan myös porkkanan kasvua. Mutta niin se kasvaa kuusikin honkain juurella. Ehkäpä porkkananviljelykin onnistuisi luomuna - siis meikäläiseltä - jos porkkana talvehtisi. Kaikki mikä ei tapa, karasee eikä toivokaan ole vielä kaikki heitetty. Raivaamme esiin sen, minkä pystymme. Mutta kovaa on tämä pehmeä teknologia. Tosin hiukan lohduttaa se, että Pulliaisen Erkki tunnettuna luomumiehenä on löytänyt savikasta aivan uuden valkuaiskasvin. Ravintoarvo esimerkiksi kanojen rehuna on vehnääkin parempi. Ehkä perkaaminen kannattaisikin jättää. Naurakaa pois vain. Mutta rikkaruoho se on rypsikin. Jälkeenpäin on helppoa tietysti sanoa paikat, missä vihannespellolla mentiin pieleen. Taisin yksinkertaisesti edetä liikaa ohjeiden enkä tilanteen mukaan. Mutta karttuipa kokemusta ja saatiin taas lastenlapsille kerrottavaa. Sitähän ei muuten riittäisi, jos aina vain onnistuisi. Tässä perkaushommassa taitaa muuten olla aivan pakko esittää vanhemmalla sukupolvelle varattu oikeus paheksua nuorisoa ("oi aikoja, oi tapoja ja niin poispäin"). Silloin kun MINÄ olin nuori, niin kaikkihan tienasivat kesälomamarkkansa juurikaspellolta. Ja niin pitää sinunkin. Aamen. Juurikaspeltoja ei enää tarvitse harventaa, mutta konttauskammo näyttää vahvistuneen: peltohommiin ei juuri työvoimaa saa. No, pienen mutta sinnikkään iskuryhmän olen saanut liikkeelle, vaan hiukan huolettaa. Ja vielä enemmän huolettaa, kun viranomaiset lähestyvät minimipalkka-, LEL-, tapaturmavakuutus-, työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusvaatimuksineen. Siitä saa sen vaarallisen käsityksen, että maataloustyön teettäminen kannattaa, kun pelkät palkan sivukulut ovat enemmän kuin itse tienaa. 4 H -järjestö tarjosi tähän ikävään peltohommaan mainiota apua. Järjestö oli tehnyt diilin valtion kanssa, että työllistetäänpä koululaisia ja työttömiä vihannes- ja marjamailla. Yrittäjä maksaa puolet ja valtio sen toisen puolikkaan. Mutta kuinka kävikään: valtiolta ei ole rahoja kuulunut. Vielä kun joku Niinistön virkamiehistä onnistuu pidättelemään paperia pinonpohjalla kesälomien yli, niin ei sitäkään fyrkkaa tarvitse maaseudulle tuhlata. Hanke taitaakin siirtyä Liisa Jaakonsaaren paksuun kirjaan nimeltä "Epäonnistuneet toimet työttömyyden puolittamiseksi" Kun tässä on tullut viskattua epäilyksen hienoista varjoa nuorten niskaan, niin parasta muistella omia harvennuskesiään. Eipä se hääviä ollut. Perimätiedon mukaan sain kerrankin aikaiseksi vain yhden juurikasrivin ja senkin äidin avustamana. Lieventävänä asianhaarana tosin mainittakoon, että olin viiden vanha ja kuokassakin oli tylsä terä.