Laitila 28.2. 1999



Siipikarja-lehti
Pääkirjoitus / TK


	Näytön paikka

Kananmunasektorilla on näytön paikka. Eletään vuotta 1999,
EU-jäsenyyden alkuajoiksi määrätyn siirtymäkauden viimeistä vuotta.
Tämän jälkeen yhteisillä maatalousmarkkinoilla pitäisi pystyä toimimaan
periaatteessa samoilla ehdoilla kuin vaikkapa tanskalainen virkaveli.

Siirtymäkausi on karsinut kovalla kädellä tuottajajoukkoa, mutta
erityisen hyvin se ei ole alaa tulevaisuuteen valmistanut. Hinnat
putosivat kertaheitolla pohjalle, josta ne eivät ole yrityksistä
huolimatta nousseet. Yksikkökoko on kylläkin kasvanut, mutta olennaista
parannusta tuotannon kannattavuuteen ei ole tuonut sekään. Haasteita
lisää myös se, että uusi häkkistandardi on tulossa arvioni mukaan
kymmenen vuoden sisällä.

Toisaalta tuotantoa on myös pyritty erilaistamaan. Markkinoilla on jo
nyt eettisiä vaihtoehtoja: lattiakananmunia ja luomumunia. Markkinoilla
on rehustuksen perusteella erilaistettuja omegamunia. Markkinoilla on
ekstratuoreita munia, maalaismunia ja vielä aidompia maalaismunia.
Onnellisen kanan munat ovat onneksi jo jääneet torikauppiaiden
vitsiksi.

On alalla hieman panostettu uudenlaiseen markkinointiinkin.
Merkittävimmät pakkaajat toimivat jo niin, ettei munia enää löydy
maitohyllyjen saariston perimmäisestä sopukasta. Munat ovat saaneet
omat paalupaikkansa, värikkäät kontit tai miellyttävät puuhyllyt.
Pakkauksista löytyy jo muutakin tietoa kuin viimeinen myyntipäivä.

Kananmunilla on oma tiedottajansa Finfoodissa ja yhteisiä kampanjoita.
Munatuotteet ovat löytäneet tiensä suurkeittiöön. Myytti kolesterolin
turmiollisuudesta alkaa rapista ja munista on kivaa ja helppoa laittaa
ruokkaa.

Paljon on siis tapahtunut. Mutta yksi meiltä puuttuu ja sen myötä
kaikki: kulut kattava hinta.

Meneillään on alan kolmas ja ehkäpä tärkein ponnistus kohti hallittua
kehitystä. Syöksykierre pyritään oikaisemaan
laatusopimusjärjestelmällä. Mukaan tarvitaan jokaista aktiivituottajaa
ja jokaista pakkaajaa, pakkauskoneen koosta riippumatta. Meillä on nyt
näytön paikka: pystymmekö itse nostamaan itsemme pohjalta vai annammeko
kaiken valua käsistä? Vastuu tästä on meillä jokaiselle, sitä ei voi
siirtää markkinajohtajalle, naapurille, tilapakkaajalle, ministerille,
hautojalle tai kasvattajalle.

Vastuu on tässä ja nyt. Tämän jälkeen ei ole pelastusveneitä ja
liivitkin ovat lopussa.


Haukan Airikkalassa, Kalevalanpäivänä 1999
Timo Kaunisto