Laitila 16.2. 1999 MT / Kolumni / TK Uupuminen Aika kultaa muistoja, mutta joskus oli mukava väsyä työstään. Heinänkorjuu tai perunannosto olivat selkeitä urakoita, joilla oli alku ja loppu ja homman päälle hyvä olla. Puhumattakaan saviseudun myyttisestä kylvönajasta, viikon pölyputkesta, jonka keskeisenä tarkoituksena oli päästä pesemään työkoneita ennen naapuria. Mutta mitäs motiiveista, työ maistui mukavalta, koska sillä oli tarkoitus. Tänäänkään työstä ei ole puutetta. Ajat ovat siinä mielessä helpottaneet, että vempeleitä on tullut lisää. Mutta työn antoisuus tuntuu kaikonneen. Edes hyvä kone ei korvaa kannattamattomaksi muuttunutta puuhastusta. Ilo on poissa. Uupuminen, ehkä enemmänkin henkinen uupuminen uhkaa koko maanviljelijäkuntaa. Hintojen romahdus tarjosi motivaatio-ongelman eikä agenda-uudistus ainakaan lohtua tunnu tuovan. Kaiken huippuna poliittiset päättäjät suhtautuvat elinkeinon ongelmiin ylimielisen kielteisesti. Ainahan ne jyväjemmarit valittavat. Nahkurin orsilla tavataan! Kovimmilla taitavat olla ne, jotka ovat investoineet EU-aikana lujasti kotieläintalouteen. Työn määrä on helposti kaksinkertaistunut, mutta tulot pysyneet parhaassakin tapauksessa vain ennallaan. Ankeat ajat esimerkiksi sikataloudessa rassaavat velkaisia yrittäjiä. Lomaa ei ole pidetty vuosikausiin, palkkatyövoimaa tarvittaisiin, mutta sellaiseen ylellisyyteen ei maaseudun yrittäjällä useinkaan ole varaa. Ennen EU-jäsenyyttä puhuttiin siitä, että jatkossa pitää juosta kaksi kertaa nopeammin, jotta pysyisi edes paikallaan. Tänään se on totisinta totta. Samaan aikaan muilla yhteiskunnan sektoreilla lyhennetään työaikaa, alennetaan veroja ja korotetaan maltillisesti palkkoja. Hyviä syitä löytyy, jos haluaisi katkeroitua. Meistä taitaa olla hyvää vauhtia kehittymässä häijyä väkeä. Maaseudun Tulevaisuuden mukaan Pohjanmaalla pitää jo sitoa poikia puuhun, etteivät ne lähde liian aikaisin herrojen autoja kaatamaan. Totuus on, ettei meistä nyt ole oikein siihenkään. Nurisemme pirtin nurkalla ja tartutamme pahan olon kolmanteen ja neljänteen sukupolveen saakka. Maalaistalossa asuu onnellinen perhe? En mää silti syyllissi kaippa. Lahtist ja kookoot mää kaippa.