Laitila 17.3. 1999





MT / Kolumni 17.3. 1999



	Den glider in?

Agenda -neuvottelujen lopputulosta on Suomessa juhlittu kuin jääkiekon
maailmanmestaruutta. Varsinkin hallituspuolueet ovat revittäneet
ratkaisusta laatusanoja: harvoin on kuultu poliittisen vasemmistonkaan
ylistävän maatalousministeriä saavutuksistaan. Tässäkin mielessä
nykyhallituspohjan omituisuus korostuu.

Talonpojan on vaikea yhtyä herrojen ihmeelliseen ilonpitoon, mutta
helpotusta ratkaisu kyllä antaa. Maatalouden monimutkaisesta
tulojärjestelmästä on lyöty kiinni yksi palikka. Epävarmuus on siltä
osin poistunut.

Tässä mielessä maatalousministeri Hemilää on vilpittömästi kiitettävä
saavutuksestaan. Ratkaisu oli - ainakin paperilla ja ennen virkamiesten
viilauksia - parempi kuin osasi odottaa. Esimerkiksi nurmituki on ihan
kelpo saavutus, vaikkei siitä riitäkään kuin pienelle nurmialalle. Myös
tunnustus pohjoisen maatalouden erityisvaatimuksista on kokonaisuutena
varsin merkittävä avaus.

Hemilän ristiriitainen ministerikausi saikin näin paremman jälkimaun.
Tämän jälkeen ministeri kulkee taas miehen kirjoissa maaseudullakin.
Tosin jos gallupeilta kysellään, niin ministerimme lienee jatkossakin
suositumpi Ruotsin kuin Suomen viljelijöiden joukossa. Sen verran tuli
sivutöinä jeesattua euroja grannilandian uhanalaisille.

Onko nyt sitten hyvä olla: nojailla naapurin kanssa raja-aitaan ja
miettiä, mitä tukirahoilla tekisi ensimmäisenä. Näinhän taas Helsingin
Sanomien pilapiirtäjä Terho kunnioitti maalaisten asemaa.

Todellisuus on siinä mielessä tarua ihmeellisempää, että tässä
ratkaisussa viljelijä ei saavuttanut mitään uutta. Voitonmaku piilee
siinä, että uhattu leikkaus onnistuttiin korvaamaan. Paperilla laskien
tulos on plus miinus nolla, tai jopa lievä plussa.

Mutta kukapa sen täyden korvauksen laskee käytännössä? Viljanviljelijä
joutuu pakostakin muuttamaan viljelykäytäntöään laajaperäisemmäksi, kun
viljan hinta laskee. Maidon hinnanlaskuakaan ei torjuttu, se on edessä
näillä näkymin vuonna 2003. Tosin kompensaatio laskusta alkaa jo ensi
vuonna, jos olen oikein tulkinnut.

Tilakohtaisesti - täydestä korvauksesta huolimatta - ollaan siis varsin
erilaisissa lähtökuopissa. Paljon jää edelleen avoinna olevien vakavien
vaikeuksien tuen ja muun kansallisen tuen varaan. Henkisesti ja
taloudellisesti kysymys on todella ratkaisevista penneistä - myöskin
tavasta, jolla tuki voidaan kanavoida.

Pakko palata vielä Agenda-riemuun. Olen tässä ollut muutamassa
poliittisessa tilaisuudessa, jossa on puhuttu tämän hallituksen
maatalousleikkauksesta. Hallituspuolueiden edustajat ovat - aivan
ymmärrettävästi - pyrkineet minimoimaan leikkauksen vaikutukset. Heidän
mielestään leikkaus vei vain neljä tuhatta markkaa tilaa kohti.

Helsingin Sanomissa oli Agendan yhteydessä juttu maitotilasta, jolta
riemukas ratkaisu vei näillä näkymin 11.000 markkaa.

Oikeudenmukaisuutta on montaa sorttia. Niin on tietysti laskutapojakin.