Laitila 19.1. 1999 MT / Kolumni / TK Broilerit pulassa Oletteko ajelleet eteläisessä Satakunnassa saati Nurmon ympäristössä? Siellä missä, ennen oli latomerta tai suulirivistojä, komistuttaa nyt maisemaa sadan metrin broilerhalli. Siinä joko silmä lepää, tai sitten miettii, mikseivät betonielementtifirmat kiinnitä enempää huomiota maalaiseen ulkonäköön. Katsojan silmässähän se tuomio on. Todellisuudessa broilertuottajia on vain muutamia satoja. Tuotanto on tiukasti sopimusohjattua. Kadehtimisen aihetta on joillekin antanut ainakin se, että tuotantomuoto on EU-aikana joutunut nauttimaan Hemilän investoimalla isoksi -politiikasta. Broilertuottajat ovatkin olleet myyntimiesten ihanneasiakkaita. Kotovaraista tekotavaraa saa yleensä hallista hakea ja rehutkin pitää käytännössä ostaa syndikaatilta, poikasista puhumattakaan. Tämä ei tietenkään ole yrittäjien vika. Laatuvaatimukset ovat erittäin tiukat eikä ilmastoinnin tai ruokinnan suhteen oteta pienintäkään riskiä. Mutta onko broilertuottajilla ollut aihetta henkselien paukutteluun? Onko rakennepolitiikka onnistunut ja tuoko isompi yksikkö lopullisesti autuaan onnen? Agronomi Pia Lehmusvuori on selvitellyt asiaa MTTL:lle. Perustana on kysely, johon vastasi 53 tuottajaa. Kysely vahvistaa sen, minkä silmä on kertonut. Joka kolmas on investoinut ja laajentanut. Kertajysäys on ollut puolen miljoonan luokkaa, keskimäärin. Laajentunut tuotanto on kuitenkin mennyt ahneesti markkinoille ja kulutuksen kasvu näyttää edelleen jatkuvan, tosin hidastuen. Broilertuotannossa toimivat suurten lukujen lait ja siksi seuraavat numerot saattavat harhauttaa. Keskimääräiset tulot (liikevaihto) olivat tilaa kohti lähes 1,5 miljoonaa markkaa. Tästä tukien osuus oli noin 20 prosenttia. Kustannusten osuus oli puolestaan 87 prosenttia kuluista eli lähes 1,3 miljoonaa. Luvut ovat verraten hyvän tipuvuoden 1997 lukuja. Mielenkiintoista on sekin, että EU-aikana kustannukset ensin alenivat, mutta ovat taas kääntyneet nousuun. Suurin kustannuserä on rehukustannus. Toisaalta velkarasitus on tiloilla yllättäen jopa alentunut verrattuna vuoteen 1994. Syynä on korkojen lasku ja avustuspainotteinen investointituki. EU-aikana broilertilojen tulot ovat siis alentuneet mutta tilaa kohti tulos on silti säilynyt 150.000 markan molemmin puolin, jälleen keskimäärin. Varauksia pitää jättää tietysti myös kulupuolelle, jossa selvityksessä käytetään esimerkiksi rehutehtaiden ilmoittamia keskimääräisiä hintoja. Entäpä johtopäätökset. Ne ovat suhteellisen dramaattiset. Kovista liikevaihdoista ja volyymeistä huolimatta tulos on käytännössä kertynyt siirtymäkauden ja pohjoisesta tuesta. Tutkimuksessa ennakoidaankin vuoden 2000 tilannetta. Jos kaavailujen mukaan mennään, tekevät AB-alueen broilertilat yli 100.000 markkaa tappiota ja pohjoisen tuen alueellakin tulos jää puoleen aiemmasta. Tutkimukseen sisältyy myös herkkyysanalyysi. Sekin kertoo sen, minkä järki sanoo. Jos noilla volyymeillä hinta muuttuu 5 prosenttia, niin lopputulokseen muutos vaikuttaa keskimäärin noin 60.000 markkaa. Suuntaan tai toiseen. Tässä onkin broilertuottajien suurin uhkakuva. EU-vuosina broiskujen kansallista tukea on leikattu 44 prosenttia eli enemmän kuin minkään muun kotieläintuotannon tukea. Kuluvana vuonna tuki alenee 21 prosenttia. Euroopan sikakriisi ei voi olla vaikuttamatta myöskään kananlihan hintaan ja yleensä ongelmat tuppaavat siirtymään tänne pohjoiseenkin. Hinnanlaskuun ei todellakaan ole varaa.