Laitila 16.9. 1997 Maaseudun Tulevaisuus / Kolumni / TK Yhden markan syksy Jos vihannesviljelijöiltä kysytte, niin tänä vuonna kaikki maksaa markan. Porkkana on markan, punajuuret on markan, kaalit on markan, sipulit on markan kilolta. Ainoa mikä tänä vuonna ei ollut markan oli varhaisperuna ja kyllä sitten Suomen Pankki korottikin huutokauppakorkoa. Ainakin Helsingin Sanomat kertoi perunan hinnannousun näkyneen inflaatiopiikkinä, joka sai Sirkka Hämäläisen ja pankin johtokunnan reagoimaan. Huh-huh, hetken jo pelkäsin, että syy olisikin ollut kantohintojen, mutta onneksi kansantalouden todellinen vihulainen löytyi perunapellolta. No hyvä on vihannesviljelijät, ei tarvitse soittaa tännepäin. Myönnän, että annoin hintatasosta aivan liian optimistisen kuvan. Ensiksikin: kaikesta tavarasta ei saa sitä markkaakaan ja toiseksi: kaikkea tavaraa ei osteta. Ja sitten: hinnoista vähennetään arvonlisävero. Eräskin tuttu porkkananviljelijä kertoi särkeneensä traktoristaan takalasin. Hankkijan hinta oli 1500 markkaa. Kaveri kertoi, että tuolla noin kymmenen pennin myyntikatteella pitää myydä 15.000 kiloa porkkanaa, että syksyn sateet pysyvät selästä kaukana. Nuppikuorma porkkanaa yhdestä lasista? Myyvätköhän ossuuskaupatkin porkkanan kymmenen pennin katteella, kysyn vain. Vihannesviljelijöitä ei voi syyttää edes tolkuttomasta ylituotannosta. Totta mooses hyvä kesä on satoa lihottanut, mutta eivät pinta-alat nyt juurikaan ole muuttuneet. Silti kaupan kulttuuri on muuttunut. Kun kerran tuonti onnistuu kivuttomasti, on kotimaisen satokauden alla erinomaisen helppoa täyttää tiskit ulkomaisella. Se ei todellakaan myy yhtä hyvin kuin kotimainen - sitähän kuluttaja etsii - mutta tuottajahinnat saadaan juntattua pohjamutiin. Näin ilmeisesti kävi kuluvana vuonna kaalin kanssa. Ehkäpä elintarvikeketjun yhteistyö on sitten juuri tätä. En yleensä maalaile piruja kenenkään seinille, mutta täytyy kyllä kysyä voiko tälläinen jatkua. Vihannesviljely on raskas ja vaativa laji: se kysyy sekä ihmistyötä, että pääomia. Tuotteetkin ovat herkästi pilaantuvia. Jos kaikki tulos tulee tuesta, niin senkin saa helpommalla vaikkapa viljan (näennäis) viljelystä. Miten tästä "kehityksestä" voisi päästä ulos? Kuluttajia lienee turha moittia, kyllä he ruokaa arvostavat ja olisivat kenties laadustakin halukkaampia maksamaan. Mutta kauppa on kova luu välissä: se antaa vaihtoehdot, niihin sopeudut tai kuolet. Ainahan silti voi vedota omaantuntoon ja valittaa, kuten minä tässä. Enpä silti oikein jaksa uskoa, että Muuvilan Sakari täältä Laitilasta voittaa poliitikkoja ja maa- ja metsätalousministeriötä vastaan nostamansa kanteen vääristä EU-lupauksista. Asiallisesti Saku on täysin oikeassa. Mutta jos on "vääryys vallan päällä" niin taitaa olla tuomiovallankin. Sinällään oikeuden päätös voi olla selventävä. Nimittäin silloin, jos Mynämäen käräjäoikeus oikein leiman kanssa toteaa kansan jo pitkään tietämän tosiasian: poliitikkoihin ei voi luottaa, mutta vastuu on silti sinun.