Laitila 15.9. 1998 Kolumni / MT /TK Venäläinen maatalousministeri On heti alkuun sanottava, että kirjoitan tätä ärtyneenä. Kiukun kohteena on - kuten valitettavan monta kertaa aiemminkin - ministeri Kalevi Hemilä. Yritän hieman vesittää tätä purkausta vähän kehumallakin, mutta vain vähän. Kalevi Hemilä tuli ministeriksi vaikeaan paikkaan, mutta niinhän maatalousministeriksi yleensä tullaan. Hemilä oli oikeastaan ensimmäinen EU-ajan ministeri ja vieläpä hallituksessa, jonka päämies vain kuukautta ennen vaaleja uhosi lopettavansa "isäntien uhon". Kokoomukselle salkku ei kelvannut. Nähtävästi puolueella ei ollut poliittista rohkeutta nipistää viljelijöiden vastasovitusta kansallisesta tukipaketista 750 miljoonaa: siis enemmän, mitä kohuttu Agenda-uudistus tulee viemään. Jälkeenpäin voi puhua ehkä poliittisesta viisaudestakin. Hemilälle salkku kelpasi kaikkine leikkauksineen. Brysselin sivuraiteelta palasi mies, jolla ei ollut takanaan puoluetta mutta varauksettomana tukenaan sitäkin parempaa: Suomen virallinen ääni, Helsingin Sanomat. Hesari toteutti haaveensa ja pääsi tekemään maatalouden rakennemuutosta. Hemilä toteutti haaveensa ja sai julkisuutta. Nyt niihin kehuihin. Hemilän ansioksi on ilman muuta laskettava se, että hän tunsi vaikean alansa. Hallituksen muut ministerit jättivät nokkimisen vähemmälle sen jälkeen kun leikkaus oli tehty. Tämä ei tietenkään välttämättä ollut juuri maatalousministerin saavutusta sillä raja se on raakuurellakin. Yhtä kaikki: Hemilä lienee monissa kohdissa kuulunut avainministerien joukkoon. Asioiden tuntemisesta huolimatta asiat eivät silti ole luistaneet. EU-sopeutumisessa meni ensimmäinen vuosi hukkaan, kun valmiiksi neuvoteltuja tukisysteemejä ei saatu käyttöön ja toimimaan. Vakavien vaikeuksien tuki jäi oraiden päälle, Agendaa oltiin jo hyväksymässä ennen kuin hoksattiin mitä menetettäisiin. Viljelijöiden käytännön elämän kannalta ehdottoman kielteisin asia on silti ollut valtava virkakoneiston paisuminen ja lankettisulkeisten jatkuminen. Maatalouden asiantuntija ei ole ainakaan hallinnon ammattilaiseksi osoittautunut. Hemilän kerran lopettama maatilahallitus on perustettu jo monta kertaa uudelleen. Ärsyttävin piirre Hemilässä on hänen jatkuva nokkapokkansa viljelijöiden suuntaan. Emme tietenkään mekään mitään rippiskoululaisia ole sanomisissamme, mutta Hemilän pitäisi ymmärtää, että talonpojan haukut kuuluvat ministerin virassa kuukausipalkkaan. Mutta ei auta: ministerin mielestä MTK levittää epätoivoa, viljelijät surkeilevat, maataloudella menee hyvin. Ja Hesari siteeraa! Joskus vertasin Hemilää Tuntemattoman luutnantti Lammioon. Olin väärässä. Tämän kesäisen peltoalojen digitointisotkun kommentoinnin jälkeen tiedän mihin ministeriä pitää verrata. Hänhän käyttäytyy kuin huonon itsetunnon omaava venäläinen ministeri: istuu kaaoksen keskellä ja etsii syyllistä. Valitettavasti - Kalevi hyvä - viljelijöitä ei voi erottaa. Digitoinnin viivästyminen johtaa ylimääräiseen tarkastukseen. Se voi johtaa tukien maksatuksen viivästymiseen, jopa tukien menettämiseen, jos oikein pitkäksi venyy. Minä ilmoitan nyt tässä, että jos tukien maksu viivästyy ministerin ja ministeriön virheiden vuoksi, niin toisen posken kääntäminen loppuu. Vähintä mitä voidaan tehdä, on nostaa ryhmäkanne, jolla haetaan menetettyä tuloa korkoineen. Tehosteeksi voidaan tulla sinne ministeriön kulmille notkumaan, vähän niinkuin venäläiset kaivosmiehetkin palkkojensa perässä. Junien kulkua emme kuitenkaan lähde hidastamaan, sillä eivätpä nuo näytä raiteilla pysyvän muutoinkaan.