Laitila 3.2. 1998 MT / kolumni / TK Tuntematon talonpoika Uutisen mukaan 250 asiantuntijaa oli kokoontunut Tampereelle Agro-Food -tapahtumaan. Ulkomaankielisestä nimestä huolimatta maisterit, tohtorit ja muut reippaat henkilöt puhuivat supisuomalaisesta asiasta, ruoasta ja sen tuottamisesta. Avauspäivänä oli erityistä huolta kannettu suomalaisen talonpojan selviytymisestä. Haasteitahan on kylliksi, kotimaisista leikkauksista aina valmisteilla olevaan Agendaan. Oikein siinä uutista tavaillessa kyyneleet tuppasivat silmäkulmaan, kun elintarvikeketju ministeristä paatuneimpiin fazerilaisiin vakuutti toisilleen, että talonpoikaa ei nyt jätetä. Ja sitten cocktail-lasien ääreen kuulumisia vaihtamaan. Vain yksi oli joukosta poissa, kun ei sitä maanviljelijää ainakaan puheenvuoron käyttäjien joukossa näkynyt. No, olihan toki Helsingin maataloustuottajien edustajana Esa Härmälä, mutta olisihan tuonne muitakin sopinut. Tekisi 250 asiantuntijallekin hyvää kerran vuodessa nähdä ja kuulla verevää viljelijää ihan livenä. Lieneekö tämä yleisempi ilmiö, että niin paljon kun talonpojilta ikinä edellytetään ja vaaditaankaan, niin yhä harvemmin he tuntuvat pääsevän omassa asiassaan ääneen. Samaan aikaan toisaalla täytyy pitää “kapinakokouksia”, jotta uutiskynnys ylittyisi. Onko niin, että meidän yksinkertaisten talonpoikien rooliksi onkin ajateltu metelöinti ja uhoaminen, muut sitten hoitakoot asialliset asia, kuin parhaatkin konnat keskenään. Posti toi eilen kutsun Jokioisten luomututkimusseminaarin ja sama syrjintä jatkuu. Ei ainuttakaan panelistia, puheenjohtajaa tai puhujaa luomuviljelijöistä. Eihän täällä tietysti väitöskirjoja rakennella, mutta kun soveltavasta tieteestä on kysymys, niin väitän, että eturivin viljelijät luomusoveltajina ovat edelleen useamman vuoden tutkimusta edellä. Yrittäjien vapaaehtoinen pioneerityö ansaitsisi edes muodollisen kädenojennuksen apurahatutkimuksen suunnalta. Kun näitä meikäläisen sepustuksia niin usein tulkitaan väärin, täytyy nyt heti ampua alas sellainen kuvitelma, jossa meikäläinen pelkkää kateuttaan purnaa talonpoikien (siis itsensä) näkymättömyyttä. Mutta jos mielikuvien viljelijä edelleen on kouluttamaton, tilalleen jäämään joutunut, tukiaisten avulla elätettävä raukka, niin ei se mielikuva muutu pitämällä viljelijät poissa julkisuudesta. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista olla kuulemassa, miten viljelijän saamista tukiaisista kannettiin yhteistä huolta. Tottahan se on koko muun elintarvikesektorin etu, että viljelijä saa vähän tukea kustannustensa peittämiseen. Eihän sille sitten tarvitse niistä tuotteista niin kaksista hintaa maksella. Tässä sitä ollaan. Viljelijän tukiaiset ovat kansallinen etu, vähän niinkuin pro EU-liike suuren ilon ilmoitti. Niinpä sektorin parhaat tytöt ja pojat on pantu Brysseliin jahtaamaan miljoonia, mutta hinnoista ei oikein kukaan välitä puhua. Tosin Elintarviketeollisuuden puheenjohtaja Felix Björklund oli vihjannut lihan kallistuvan. Fazerin leivätkin siinä sivussa hiukan. On kuulemma palkat nousseet. Siitä vaan. Onhan palkkakulut markkinoilta saatava. Ja kun palkoista on kysymys, niin tuommoinen neljän prosentin hinnankorotus menee kiljuen läpi. Toista se olisikin, jos raaka-aine kallistuisi. Sen hinnanhan määrää Chicagon pörssi eikä kotimainen tupo-pöytä. Mutta pitäkää tällä kertaa huoli siitä, ettei syytä ruoan kallistumisesta taas kaadeta aiheetta meidän talonpoikien niskoille.