Laitila 15.4. 1998 Kolumni / MT / TK Taitotila Turun seudun työttömät ovat vuokraamassa maatilaa rakennuksineen. Tarkoitus on, että työttömät verestävät korjausrakentamisen taitojaan ja opettelevat maanviljelijöiksi. Puuhassa kuluu arvatenkin myös työttömän aika paremmin. Tavoitteena on, että työttömät voisivat myöhemmin siirtyä maaseudulle omavaraisviljelijöiksi ja rakentamisen tai korjaamisen ammattilaisiksi. Rappiotiloilla ja kesämökeillä arvellaan riittävän asiakaskuntaa. Piti oikein toisenkin kerran rykäistä kun uutista luettiin radiossa eilenaamulla. Ajatus ei ollut ollenkaan uusi - vanhaa kunnon alkiolaista maahengen ylistystä hiukan modernimmassa muodossa vain. Pikkaisen yllättävää oli, että aloite tuli suoraan työttömiltä itseltään. Ainakin osa on näemmä kyllästynyt betoniseinän vahtaamiseen peruspäivärahalla. Ällistys löi läpi vasta siinä vaiheessa, kun ajattelin, että mitähän ne Lipponen, Niinistö ja Hemilä tuosta tuumaavat. Hallitushan on täsmälleen kolme vuotta tehnyt parhaansa, jotta taitotilat luopuisivat harrastuksestaan ja siirtyisivät sinne seinän vahtaajien joukkoon. Että jos kolmen vuoden aikana on saatu viitisentoistatuhatta torppaa tyhjennettyä, niin nyt sinne sopisi siirtää viitisen prosenttia Suomen työttömistä paikkoja kohentelemaan. On sitten mökkiläisten nätimpi katsella. Ja mitä ne puhuu semmoisia, ettei muka ikiliikkujaa voisi keksiä? Hyvä on, myönnän olevani kohtuuton maatalouspolitiikan tavoitteiden suhteen. Pakkohan tässä on jotakin tehdä. Mutta totta toinen puoli: kysymyshän on aina lopultakin ihmisistä ja heidän elämästään. Työttömien avaus on hyvä esimerkki siitä, ettei ihmisiä voi säilöä ja siirtää kuin paperipinoja arkistossa. Todennäköisesti työttömien hanke tulee herättämään monenlaista vastustusta. Työvoimaviranomaiset lopettanevat päivärahan maksun, koska perunat saadaan omasta pellosta. Verottaja lätkäissee ylimääräiset rokotteet, koska työtön tilaa vuokraamallakin siirtyy lähelle torjuttavaa maakapitalismia. Varmaan naapuritkin ovat kateellisia, kun paikkakunnalle tulee uutta väkeä vaikka itselläkin menee huonosti. En silti jaksa uskoa, että maallemuutosta yhtäkkiä mitään kansanliikettä tulee, vaikka pitäisi. Tunnustan kuuluvani niihin, jotka eivät ole pitäneet "turpeeseen sitomista" erityisen häpeällisenä yhteiskuntapoliittisena toimenpiteenä. Minun mielestäni suomalaisten kannattaa maksaa siitä, että maa pysyy asuttuna ja sen voimavaroja hyödynnetään taiten. Nokia Oy voi elättää Helsingin mutta maaseutu elättää Suomen. No, en sotkeudu tähän sen syvemmälle. Kohta tulee joku vihreä yhteiskuntatieteilijä opettamaan minulle, että ekologisesti kestävin ratkaisu on ahtaa suomalaiset muutaman kymmenen neliökilometrin eristettyyn saarekkeeseen pikaraitioteiden ja matokompostorien verkostoon. Niinpä. Ja sitten sellainen alue on helppo aidata piikkilangalla ja pystyttää TV-antennit lähettämään kauniita ja rohkeita. Taisin joskus mainita, että kirjahyllystäni paistaa kirjanen "Perheen ravinto omasta maasta". Suosittelen edelleen uusintapainoksen ottamista.