Laitila 13.10. 1998 MT / Kolumni / TK Taantumaa odotellessa Niin, että jos vähän kiäntää, sattuuko kohalle? Suhdanteiden notkahdus, nimittäin. Sitä l-alkuista sanaahan Suomessa ei saa enää sanoa. Sieltähän olemme itsemme juuri kiskoneet, kuin entinen paroni tukastaan nostaen konsanaan. Nythän olemme saaneet taloutemme rakenteet sellaiseen kuntoon, että odotamme enää vain viimeistä kasvunykäystä, jolla työttömyystilastot siivoutuvat. Eihän tähän nyt mikään taantuma iske. On kovin nopealiikkeistä nykyään tuo talouselämä, sanoisiko peräti salamataloudeksi. Ei siitä ole kolmea kuutakaan, kun itsekin tällä palstalla kirjoitin talouden ylikuumenemisesta. Sellaista ylellisyyttä meillä oecd:n sedät väittivät olevan. Nyt tutkimuslaitos toisensa perään vetää kasvuennusteitaan alaspäin ja pörssit rapisevat kuin puut lehdistä syksyn tuulissa. Hyvin meillä asiat muuten ovatkin, mutta ongelmat tulevat ulkoapäin. Viralliselle optimismillekin on sijansa, mutta tajuaahan sen lapsikin, että jos Japanin, Kaukoidän, Jenkkilän ja Etelä-Amerikan taloudessa tökkii perinpohjin, ei siitä meilläkään sivuun jäädä. Kotimaisesta kysynnästähän nuo ennustajat puhuvat, mutta kyllä siinä kännykkä poikineen saadaan kotio kantaa, jos Nokian vienti rupeaa tökkimään. Kun talouden käyttäytyminen kuitenkin suurelta osin juontuu ihmisten tavasta suhtautua asiaan, en aio lietsoa minkäänlaista pessimismiä saati paniikkimieltä. Eipä silti: jos antaisin meklarilleni käskyn myydä molemmat Suomen Luomuviljelijöiden Oy:n osakkeeni, ei mokomasta vielä pörssi romahtaisi. Toisaalta jos nyt ostaisi uuden Valmetin, pitäisi siitä jonkinlainen pro Elvytys -mitali saada, oheistuotteena, niinkuin se koru emännän hiljentimeksi. Mutta miten meidän käy, jos talouden kasvu laskee jopa kahteen prosenttiin, kuten synkimmät ennustajat ovat uumoilleet. Varmat lähteet kertovat, että talous ei putoa nyt noin syvälle. Eurossa ollaan ja EU:ssa riittää kysyntää. Spekulantit eivät markalla pelaa ja paperiahan tarvitaan aina. Sitäpaitsi pankit ovat nyt kunnossa ja ihmisten velatkin kohdallaan (kuulemma). Valtio on ainoa murheemme, mutta kaipa joku senkin elättää. Epäilijät puolestaan näkevät viennin vedossa jo nyt hidastumista. Markka vahvistuu arvaamattomasti ja dollari heikkenee. Suomen talouden kasvusta on yllättävän suuri osa tullut Kauko-Idästä, eikä Eurooppa - vaikka sitä nyt lama ei koskisikaan - pysty kaikkea hetkessä korvaamaan. Onnellista taitaa olla vain se, että korot ovat alhaalla ja suunta edelleen alaspäin. Mutta seuraavatko hinnat perässä, niin että päästään kunnolla elämään 30-luvun deflaatiopainajaista? Kelläpä olisi tuohon valmis vastaus? Maaseudun tuotteiden ja etenkin metsän kannalta tilanne on vähintäänkin mielenkiintoinen. Miesmuistiin - joka perimätiedon mukaan on kolme vuotta - ei puulla ole ollut näin suurta kysyntää näin epävarmassa tilanteessa. Mistähän sekin sitten kertoo, kysyn vaan.