Laitila 19.8. 1998
MT / Kolumni / TK


 Rukiin puinnissa

Minä sitten kylvin sitä ruista. Siitä on melko tarkkaan vuosi -
tarkistin luonnollisesti täytetyistä lohkokorteista - kun yhtenä
iltana rykäisin kuusi hehtaaria Voima-ruista peltoon.

Mukava ehtoo olikin viime syksynä, lämmin ja vähän kostea eikä
apilakesantoon ollut ollenkaan murheellista saada hyvää ruispetiä.
Hyvä ja tiuha oras siitä tulikin, kun edellissyksystä viisastuneena
vielä lisäsin aavistuksen siemenmäärää.

Ei olisi tarvinnut. Sillä keväällä loskatalven jäljiltä nousi vallan
vankka kasvusto. Paikalla käyneet ihastelivat "paikkakunnan parasta
ruista". Isäntäkin oli tyytyväinen. Kahdessa viikossa varsi venyi
saappaan varren mittaan ja kesäkuun alun ensimmäisissä sateissa laiho
alkoi kaatuilla. Ennen heilimöintiä sai rauhassa ratsastaa aukkoja
katsellen.

Heilimöinnistä nyt ei muutoinkaan tahtonut tulla mitään, kun sadesäät
vainosivat kukintaa. Ja mitä pidemmälle kasvukausi meni, sitä
matalakasvuisemmaksi ruis kävi. Tiheä se kyllä oli edelleen ja
juolavehnä pysyi kohtuudella kurissa.

Vasta elokuussa alkoi murhe painaa. Kesä oli peruutettu ja sateet
jatkuivat. Ruispelto alkoi muuttua vihreämmäksi jälkiversojen
puskiessa läpi. Viikruutikin villiintyi.

Viime viikolla oli kolmen päivän poutajakso ja kaivoin hyvin huolletun
massikan suulin periltä. Remmejä oli valmiiksi vaihdeltu ja ketjut
kiristetty, teräkin oli hyvässä tämmissä. Eikun koittamaan.

Viikko siinä meni. Ei tosin yhtäjaksoisesti, mutta sateiden kanssa.
Tuli sieltä vähän ruistakin, pienijyväistä, viherkäistä ja sekalaista.
Ehkä vajaat kolme tonnia hehtaarilta. Pitäisi vissiin osallistua
Käytännön Maamiehen katokilpailuun.

Meni muutakin. Isännän hermot. Vieläkin kaatokelan ja syöttökierukan
kytkimen ratina tulee painajaisiin ja korvissa soi pikkumassikan
hiljainen huokaus vastalakoisen lakeuden edessä. Puhumattakaan
muisteloista vanhan Antin tukkeutuneesta esipuhdistajasta,
tukkeutuneesta syöttölaitteesta ja tukkeutuneesta elevaattorista.

Se sentään lohduttaa, että minulta se on ohi jo, mutta monella muulla
vielä edessä. Toivotan voimaa ja sinnikkyyttä. Muistakaa täyttää
kuivurin öljysäiliö ajoissa, puhdistakaa viettopinta säännöllisesti ja
vannokaa lopettavanne rukiin viljely vastaa päisteessä, kun
leikkuupöytä on jo ylhäällä.

Ruis on hyvä vilja. Suomalaiset tutkijat odottavat siitä uutta
funktionaalista elintarvikketta, hiukan Benecolin tapaan.

Näillä hinnoilla suomalaisen rukiin raaka-aine on kylläkin tuotava
muualta. Vaikka tukitaso on nyt kohtuullinen ja antaa viljelylle
puhtia ei se riitä motivoimaan rukiin viljelyn vaikeuksia. Tietysti
vikaa on ratin ja viljasäiliön välissäkin paljon, mutta kyllä kunnon
hinta auttaisi kestämään hermojen romahtamisen. Merkkituotteen
rakentaminen aloitetaan raaka-aineesta ja sen tuottamiseen tarvitaan
muutakin motivaatiota kuin kauniit opaskirjaset.

Tänä syksynä en muuten aio kylvää ruista. Taisin rikastua kerralla.