Laitila 23.7. 1997
MT / Kolumni / TK


 Riihen pölinää

Riihi on säilyttänyt arvokkaan paikkansa talonpoikien
kunniataulukossa. Ennen vanhaan riihessä selviteltiin sadonkorjuun
tulosta, mutta nyt jännätään tulevan vuoden tasetta.

Tarkoitan tietenkin tätä valtion budjettiriihen puintia. Siitä näyttää
tulevan vuoden tärkeimpiä päiviä. Saa nimittäin jännätä, että mitähän
nyt leikataan. On se vaan erikoista, että siitä vain muutaman ihmisen
jorinoilla voidaan kymmenien tuhansien maatilojen taloussuunnitelmat
panna uusiksi. Näin käy, kun tuen osuus on noussut puoleen
liikevaihdosta.

Tällä kertaa ei ilmeisesti ole aihetta suurempiin lisäleikkausten
pelkoihin. Mitä nyt bensan hinta nousee ja viinit halpenevat.
Valtiovarainministerit ovat virkamiehineen linjauksensa tehneet.
Ministerin mukaan säästetään kautta linjan ja budjetin loppusummakin
jää 188 miljardiin. Siis 3-4 miljardia alle odotusten.

"Alle odostusten", toki. Silti uutta velkaa otetaan 17 miljardia jo
entisen 400 miljardin lisäksi. Mutta kaikkihan me olemme
tyytyväisempiä yhteisestä velasta kuin kohdalle osuneesta
leikkauksesta.

Itse budjettia jauhetaan vielä pitkään ja varsinainen riihikin on
vielä lämmittämättä. Julkisuuteen nousi kuitenkin jo etukäteen suurena
riitana ruoan verotus. Ministeri Alho vaati kahden prosenttiyksikön
alennusta arvonlisäveroon, mutta ministeri Niinistöpä ei suostunut.

Suomessa ruoan verotus onkin Euroopan korkeimpia. Ennen EU-jäsenyyttä
paheksuttiin syvästi jo silloista noin kymmenen prosentin tasoa.
Verotus siis kiristyi, mutta ruoan hinta halpeni tavalla, jonka me
viljelijät muistamme aina kun kukkarolle on asiaa. Pitäisikö ruoan
hintaa siis edelleen laskea verojen myötä?

Viljelijälle tämä ei ole ollenkaan samantekevä eikä edes helppo
kysymys. Jos ruoan verotusta alennetaan jää valtiolle vähemmän rahaa,
esimerkiksi meille niin kohtalokkaiksi käyneiden tukien maksamiseen.
Ja jos verotusta alennetaan, asetetaan jälleen joku komitea vahtimaan,
että myös ruoan hinta halpenee kuluttajalle saakka. Kuka "välikäsistä"
silloin kerää hyödyn liiveihinsä.

Mutkikas, mutta niin herkullisen kiintoisa asia. Hallituksen on
parasta vain säästää kaikki veronkevennykset - erityisesti ruoan veron
kevennykset - ensi vuoteen. Onhan silloin edessä vaalivuosi ja niillä
kentillä tarvitaan tuttuja aseita.

Riihen pölinää on näkynyt Brysselistä saakka. Herrat laajentavat
klubiaan ja jostakin pitäisi löytyä harrastukselle maksajia. Siispä
unionin suurin kuluerä - maatalous - pannaan uusiin puihin.

Suomessa uutisia viljan hinnan laskusta 50 penniin on kauhisteltu. Ei
pitäisi. Ei siinä mitään uutta ole, asia oli tiedossa jo
liittymisratkaisua tehtäessä. Kysymys oli lähinnä vain aikataulusta.

Hintojen laskua yritetään korvata lisäämällä tukea. Mutta kenelle,
millä perusteilla ja kuka maksaa? Ongelmia siis tuntuu riittävän.

Suomi näyttää kuitenkin olevan aktiivisesti liikkeellä hallitustasolta
lähtien. Hyvä, sillä niin pitääkin. Jos viljely Suomessa aiotaan
ylipäänsä tolkullisella tasolla säilyttää tarvitaan Hemilän ja
Fischlerin kesken vielä useampikin neuvottelu. Mutta onneksi riihen
valmistelu on nyt ainakin aloitettu hyvissä ajoin.