Laitila 23.11. 1997
Kolumni / MT / TK


 Pieniä valintoja, suuria ratkaisuja

Historia on merkillinen asia. Sen luulisi tulevan kerran elämällä
valmiiksi, mutta jokainen sukupolvi haluaa kirjoittaa sen uudelleen ja
paremmin.

Suomi-niminen tasavalta - tai mitä siitä nyt unioni-liitoksen jälkeen
on jäljellä - täyttää kohta 80 vuotta. Kertaamme jälleen itsenäisyyden
kaaren käännekohdat: sortovuodet, kansalaissota, pula-aika, sota-aika,
jälleenrakennus, suuri muutto, Kekkosen Suomi, tulonjaon vuodet ja
unionin jäsenmaa. Rakennetaan ja puretaan, soditaan ja sovitaan.
Kaikki on niin selkeänä omalla paikallaan, siinä, mihin kirjuri sen
viimeksi kirjasi.

Mutta mistä kaikki alkoi? Miksi kävi niinkuin kävi? Kuinka moni asia
voisi olla toisin? Missä ja miksi valinnat tehtiin?

Itsenäisyys alkoi sodalla. Vieläpä sisällissodalla, joka on sodista
julmin. Suomalaiset puhuvat noista ajoista oikeastaan vasta nyt,
kolmen tai neljän sukupolven perästä. 

Kotipaikkani naapurissa asui ja viljeli Ville, lapsuudessani jo iäkäs
mies. Villellä oli nenässä kummallinen kyömy. "Tampereelta", sanoi
Ville, kun joku kysyi. Valehteli ikänsä ja pääsi punaisten kanssa
Tampereelle saakka. Kuula viisti, kun kurkisti nurkan takaa.

Isoisäni, samanlainen torppari, mutta hiukan vanhempi, ei lähtenyt
kummallekkaan puolelle, vaikka painostettiin ja houkuteltiin. Kun
torpasta tuli myöhemmin jonkinlainen talo, eli Mikko-pappa itsenäisen
talonpojan elämää loppuun saakka.

Samanlaisista valinnoista koostui koko sota. Yksi lähti, toinen jäi.
Lopusta tuli historiaa.

Me emme sitä ehkä aina huomaa, mutta historian mylly jauhaa elämäämme
tänäänkin. Siitä saattaa puuttua sotien ja kriisien väreily, mutta
niin vain nämä pienet valintamme jäävät omalla tavallaan elämään
historiaansa.  Kysymyksiä tulee: EU vai ei, EMU vai ei-EMU, Nato vai
Suomi?

Luin juuri kirjailija Hannu Salaman haastattelun Anna-lehdestä.
Salaman tyylistä harva tykkää, mutta hyviä kysymyksiä hän esittää.
Kirjailijan mielestä 30-luku on tullut henkisesti takaisin: ryssäviha
ja Saksan suhteet eikä kukaan enää muista kuinka kymmenen vuotta
sitten vielä hötkyiltiin Euroopan itävartiossa. Tyhjyyttä täytetään
tavoittelemalla "hyvää elämää".

Kaiken kriitikkona Salama maalailee jo uuden valinnan paikkaa. "Lapset
huomaavat yhtä ja toista ennen pitkää. Sitten ne tekevät kapinan. Ja
kapina on aina kapina, sitten tulee uusi yhteiskunta - millainen, sitä
en kykene sanomaan, " sanoo Salama.

Kohtalona taitaa taas olla suuria ratkaisuja pienten valintojen
kautta.