Laitila 17.3. 1998 MT / Kolumni / TK Oppia ikä kaikki Lueskelin tässä Vesa Kallion mainiota luomuviljelijätutkimusta. Pääjohtopäätös oli, että luomuja on moneksi ja hyvä niin. Toivoa pantiin erityisesti luomun markkinahenkilöihin ja sekin on hyvä asia. Enemmänkin jäi mieltäni vaivaamaan viljelijöiden tausta. Selvityksen mukaan lähes joka toinen luomuviljelijä kun on vailla minkäänlaista maatalousalan koulutusta. Tätä ei saa lukea lopusta käsin: "vailla minkäänlaista koulutusta". Päinvastoin, monella vastaajalla tuntuu olevan hyvin monipuolinen koulutustausta. Minusta luku häkellyttää lähinnä sikäli, että tiedän, että tavanomaisella puolella teoriaopintojen puute nousee vastaaviin lukemiin. Maatalous on ammattina ja yrittämisen muotona sikäli hyvin omituinen, että sen oppiminen vie vuosikymmeniä. Ja valmiiksi ei taida tulla oikein koskaan. Joku on puhunut elämänikäisestä oppisopimuksesta ja sepä onkin hyvä termi. Siitä huolimatta nykypäivän maatalous vaatii todella laajoja, joskus teorianmakuisiakin tietoja. Sitä on yrittäjästä löydyttävä aina välillä biologia, elläinlääkäriä, matemaatikkoa ja joskus tarvitaan kielipäätäkin, kun tankataan EU- taikka mitälieohjeistusta. Siihen ei pelkkä perimätieto riitä. Koulutuksen tarve tiedostettiin jo ajat sitten. 80-luvun alussa rakennettiinkin runsaat määrät maatalousoppilaitoksia, jotka sitten 80-luvun lopussa suljettiin. Nykyisin nämä hulluuden muistomerkit kituuttavat kuntaliittojen tukemina ja pyörittävät monenlaista luomu- ja seikkailukoulutusta. Ei. Luit väärin, en kirjoittanut luomuseikkailukoulutusta. Viimeistään tässä vaiheessa tämän kolumnin kirjoittajan motiivit alkavat epäilyttää. Ensin kehuu koulutuksen tarvetta ja sitten moittii, kun koulutusta tarjotaan. Kyllä, kyllä. Tarjontaa on toki runsaasti, mutta muutaman kerran mukana olleena - sekä oppimassa että opettamassa - rohkenen epäillä laatua. Aivan liikaa kursseja järjestetään vain siksi, että projektirahoitusta on saatavilla ja tilat valmiina. Kokonaan toinen asia on sitten mahdollisten kurssilaisten motivaatio. Kurssin pitäjän taidot ovat koetuksella, kun joka toinen ilmoittaa jo kättelyvaiheessa tulleensa vain, kun pakotettiin ja aikovansa lähteä heti lounaan jälkeen. Sivistys on elintärkeää pienelle kansalle ja etenkin sen pienille elinkeinoille. Ei ole turhaa muistuttaa osuustoiminnan tai vaikka maalaisliittolaisuuden (tämä ei ole politiikkaa) korkeille asetetuista henkisen kasvun ihanteista. Maaseudun Sivistysliiton toiminnanjohtaja Seppo Niemelän usein hellimä elämänikäisen oppimisen ajatus ei ole ollenkaan tämänkään ajan hengen vastainen. Näinä näennäisviljelyn aikoina opiskeluun pitäisi vain saada liitetyksi konkreettista ja nopeaa hyötyä. Olisikohan tässä suhteessa mitään oppimista tanskalaisilta? Heillä käytäntö on hyvin yksinkertainen ja motivoiva: kun suoritat tietyn maatalousalan tutkinnon, saat valtiolta selvästi halvempikorkoisen lainan tilasi ostoon tai investointeihin. Sanomattakin on selvää, että järjestelmä pistää yrittämään. Olisikohan se liikaa toivottu, että maa- ja metsätalousministeriössä innostuttaisiin investoimaan seinien sijasta enemmän korvien väliin. Onhan siinä noin motivaatiomielessä semmonenkin puoli, että kun seuraavan kerran ministeriä haukutaan, niin voidaan käyttää sivistyssanoja eikä kirosellaisia.