Laitila 5.8. 1998 MT / Kolumni / TK Kylmää ja kuumaa Kehittyneiden maiden (?) vahtikoira OECD varoittaa Suomea ylikuumenemisesta. Talous käy Pariisin kultapossukerhon mielestä jo niin kovilla kierroksilla, että laakerit sauhuavat. Nyt on syytä kiristää taistelua nurkan takana piilottelevaa inflaatiomörköä vastaan. Meillä varoitukset ja myöskin saadut ohjeet ovat herättäneet sekä huolta että hilpeyttä. Salaa ollaan oltu vähän tyytyväisiäkin siitä, että seitsemän vuoden kiihdytysvaiheen jälkeen ollaan taas päästy vauhtiin, jolla huonolla tuurilla voidaan ajaa shikaanista ulos. Suomea siunaillaan taas ulkomaita myöden. Tosin yhteisenä toivomuksena on, että tällä kertaa meitä ei enää verrattaisi Japaniin. Luvut todellakin ovat hyvät. BKT kasvaa jo monettako vuotta peräkkäin viiden prosentin nurkilla. Korot ovat alhaiset ja inflaatio olematon. Työttömyyskin on helpottanut, mutta kyllähän matalan inflaation kääntöpuoli on edelleen suuri työvoimareservi. Asia sitten erikseen, minkä nimikkeen alle ihmiset on tilastoitu. Suurin murhe on oikeastaan valtion kassa. Se pysyy koossa vain velkarahalla. Tosin uuden velan osuus jää erittäin pieneksi ensi vuonna, mutta velan maksu tuottaa työtä ja murhetta vielä pitkään. Paljon on kansalla vielä taksvärkkiä tehtävänä, ennenkuin 80-luvun rahanvapauttajien pahat teot on lunastettu. Maataloudelle tilanne on kinkkinen. Elintarvikesektori osallistui näihin yhteiskunnan jälleenrakentamistalkoisiin erittäin vahvasti. Niinkuin muistamme, ruoan hintahan putosi kymmenkunta prosenttia. Me viljelijät muistamme erityisen hyvin sen, että halvennus otettiin lähinnä meidän markkinaosuudestamme. Valtiontalouden tasapainottamiseen on sitten annettu aina vuosittain vielä lisää, eikä sekään tunnu riittävän. Viljelijän tuloista 42 prosenttia tulee nyt tuesta ja 58 prosenttia markkinoilta. Jotta viljelijän syöksykierre saataisiin oikenemaan, pitäisi rahaa tulla elinkeinoon lisää jommalta kummalta puolelta, mieluummin molemmilta. Nyt OECD neuvoo pistämään kummankin hanan pienemmälle. Kinkkisyys on siinä, että kun muuta taloutta pitää hillitä, niin maataloutta pitäisi elvyttää. Tätä ei oikein olla tässä hallituksessa ymmärretty. Kun OECD komentaa leikkaamaan julkisia menoja - ja vielä julkeaa mainita maatalouden ensimmäisten joukossa - on hallitus "tasapuolinen" jokaista kohtaan. Niinpä budjettileikkuussa puututaan asuntotuotannon menoihin ja päivähoito-oikeuksiin, vesihankkeisiin, virkamieskunnan laitehankintoihin - ja maatalouden kansalliseen tukeen. Kaikki nämä kohteet ovat valtiolle menoa, mutta kansallinen tuki on viljelijälle tuloa. Sitä eivät muut leikkauskohteet ole millekään toiselle väestöryhmälle. Viljelijät ovat joutuneet vuosituhansien varrella kestämään yhtä jos toistakin. Kai tämäkin kestettäisiin, jos jonkinlainen oikeudenmukaisuus voisi toteutua. Jos edes pikkuisen muisteltaisiin niitä lupauksia, mitä tultiin suurena EU-vuonna 1994 annetuksi. OECD kiittää Suomea maltillisesta palkkapolitiikasta, palkathan ovat nousseet vain inflaation tahdissa parisen prosenttia vuodessa. Niinpä niin.