Laitila 14.10. 1997 MT / Kolumni / TK Kirveellä töitä Munakunnan hallintoneuvoston puheenjohtaja Aulis Mattila jyrisee Pellervo-lehdessä häkkikanaloiden puolesta. Mattilan mielestä lattiakanalat ovat työläs ja epähygieeninen vaihtoehto kananmunantuotannolle. Aulis Mattila perustaa näkemyksensä kokemukselle. Kokemukset lattiakanoista ovat tosin jo liki 30 vuoden takaa, mutta kokemuksia kuitenkin. Suomi seuraa lattiakanalalinjalla keski-eurooppalaisia trendejä. Tanska, Hollanti ja Saksa ovat jo muutaman vuoden näyttäneet tietä ja muut tulevat väistämättä perässä. Tuotantotavan muutos johtuu kuluttajien painostuksesta: häkkimunat eivät käy enää erityisen hyvin kaupaksi. Ei maailmalla silti mitään vallankumousta ole tapahtunut. Parhaimmillaan vaihtoehtotuotannon osuus lienee 40 prosentin luokkaa kulutuksesta, kuten Tanskassa. Meillä osuus on yhä vain 5-6 prosentin luokkaa ja uusia lattiakanaloita lienee rakennettu parikymmentä. Itselläni on nyt kokemuksia kahdesta lattiakanaerästä kahdessa hieman erilaisessa lattiakanalassa. Kokemusta on myös häkkikanalasta. Luulen, että olen tuotannossa jo nyt käynyt läpi lähes kaikki tähän "maailmaan" liittyvät ongelmat. On ollut sairautta, pakkautumista, kannibalismiakin. Työtäkin on riittänyt, mutta häkkituotantoa epähygieenisemmaksi en tohtisi hommaa oikein hoidettuna väittää. Osaltaan omat hankaluuteni ovat varmasti liittyneet siihen, että olen nostanut vaikeusastetta tähtäämällä Tanskan mallin luomutuotantoon. Siis kanoille luomurehua, tipuille lisää tilaa ja touhuttavaa ja kesällä laitumellekin. Kaikesta huolimatta kokemusten etumerkki on plussa. Tuottajana on tärkeää tietää, että menetelmät ovat todellakin kehittyneet: kanat munivat niille ilmeisen mukaviin automaattipesiin, muoviritilä on miellyttävä ja pysyy puhtaana, tehokas ilmastointi pitää ilman raikkaana. Tuotokset ovat olleet ihan kelpo tasoa, eikä pelätty kuolleisuuskaan ole noussut kohtuuttomaksi. On selvää, että häkkikanaloihin verrattuna vapaat kanat vaativat enemmän aikaa. Rehunjako, munien keruu ja ilmastointi voidaan ja pitääkin automatisoida, ne eivät työtä lisää. Mutta vapaan kanan elämää on seurattava enemmän kuin häkkiorjan. Vapaa kana on opetettava tavoille ja itsekin on opittava parven tavat. Kuulostaa typerältä, mutta jollakin tavalla lattiakanalassa parhaimmillaan vallitsee hoitajan ja eläinten välinen luottamus. Munantuotannon kulut ovat tietysti häkkituotantoa suuremmat. Eroa kertyy helposti 20-25 prosenttia. Toisaalta vapaan kanan munia haluava kuluttaja on valmis viulut maksamaan ja jättämään vähän palkkaakin tuottajalle. Eri asia on, saako tuottaja tällä hetkellä osansa. Mattilan voimakas kritiikki tuntuukin siinä mielessä ihmeelliseltä, että vapaiden kanojen munat ovat keskuspakkaamojen kannattavin tuote. Itse asiassa: lähes ainoa kannattava tuote. Kun vähän laskinta käyttelee, voi päätellä, että joka kilosta jää kolmisen markkaa hyvää pakkaamolle. Sillä katetaan sitten häkkikanojen tuotannon myynnistä koituvia tappioita. Kananmunantuotanto on EU-jäsenyyteen saakka elänyt harvinaisen markkinaeristeistä elämää. Väitän, että se on suurimpia syitä nykyiseen kriisin. Väitän myös, että markkinataloutta ei vieläkään ole omaksuttu riittävästi, ei myynnissä eikä koko tuotantoalaa johdattelevassa maatalousministeriössä. Kuvaavaa on, että kanatalous on silkasta typeryydestä suljettu investointitukijärjestelmien ulkopuolelle. Tukea voi saada, jos muuttaa häkkikanalansa lattiatuotantoon. Tukea saa kuitenkin vain, jos kohmettaa tuotantonsa kuudeksi vuodeksi entiselle tasolle. Investointiin ryhtyvät joutuvat kuitenkin aina rakentamaan, jolloin olisi perusteltua tehdä hieman suurempi yksikkö. Tietojeni mukaan tätä tukea onkin myönnetty vain yhdelle tilalle koko maassa. Ministeriön järkeilyä on se, että kun tila on muinoin saanut omin ponnisteluin tai herra poliittisen herran toimesta ison kanakiintiön, voi sen puitteissa nyt tehdä markkinoiden haluamia järkeviä muutostöitä. Puhu siinä sitten tuottajien tasavertaisista lähtökuopista. Riittää kanamaailmassa kirveellä töitä. Kauloja on katkottavana ministeriön investointitukiosastolla, pakkaamoissa - ja häkeissä.