Laitila 8.7. 1997 MT / Kolumni / TK In memoriam Simonkadun kolmannen kerroksen ikkunoista näkee kauas. Maalaistentalo on rakennettu Helsingin keskustaan, ikkunat pohjoiseen, maaseudulle päin. Siinä me istumme, Sinun pöytäsi vierellä ja fundeeraamme mennyttä ja mietimme vähän tulevaakin. Talo on jo tyhjentynyt, tai niin luulisi. Aina joku muukin käy vielä toimittamassa murheitaan ja Sinä kuuntelet. Leppoisa mies, syvällä tuolissaan, takki laskostettuna nojatuolin päälle, paidanhihat kääritty, edessä kupillinen parhaat hetkensä nähnyttä, vahvaa mustaa kahvia. Nouset ylös ja kaivat muistisi tueksi salkustasi jonkin paperin. Upotat kädet taskuihin ja katsot pitkään ulos - sillä Simonkadun kolmannen kerroksen ikkunoista näkee kauas - ja sitten äkkiä kysyt, mahtaakohan ne tietää, miten tässä talonpojille oikein käy? ***** "Nevala täällä, terve". Markku soitti minulle kotiin joskus loppuvuodesta 1989. Pyysi töihin. Olin tietysti otettu kun nöösipoikaa pyydettiin tuollaiseen seuraan. Lupasin harkita, mutta sanoin, että pahalta näyttää, tulee kovat ajat. Etujärjestömiehen piti tarpeen tullen osata myös hämätä, vaistosin sen, kun Markku sanoi, että "ei tämä nyt niin pahalta näytä". Kovat ajat tulivat, todella kovat. Tuli gattia, tuli budjettileikkuria, tuli markkinamaksua, tuli sadeojaa telkkarista ja lopulta tuli sitä eeuuta. Haukkua tuli omilta ja vierailta, mutta kaiken keskellä piti vain rakentaa uutta maatalouden järjestelmää vanhan haihtuessa alta pois. Ihmettelin aina, miten te jaksoitte. Itsekin tein mielestäni pitkää päivää, mutta työmaalle oli vaikea ehtiä ennen Nevalaa, Haavistoa - ja ensimmäisiä iltapäivälehtiä. Työpäivät venyivät, koska vastuu painoi. Se oli paljon puhumista puhelimessa, tapaamisia, suunnittelua ja peräänkatsomista. Iltaisin Markkua tavoitti useimmiten vielä työhuoneelta kotoaan. Aamulla eteen ilmestyi valmis teksti: puheita ja tiedotteita. Vaikka kiire painoi, leppoisuutesi säilyi. MTK:ssa olit kokoava voima, niin Helsingissä kuin liitoissakin. Sinua oli aina helppo lähestyä ja jaksoit kuunnella. Jos asiat menivät milloin missäkin päässä ristiin, ilmoitit vain, että puhut sille. Ja Markkua kuunneltiin. Muistan, miten naureskelit Brysselin touhuja ja sinne hinkuavia. Silti Sinun tehtäväksesi tuli viljelijöiden EU-reunaehtojen muokkaaminen ja niiden kertominen myös ääneen. Se oli reaalipolitiikkaa, johon vain viisaat miehet kykenevät. Mutta kova aika jätti Sinuun myös jälkensä. Jäsenyyden myötä viralliseen optimismiin tuli annos tutkijan pessimismiä: ei tälläisellä rakennemuutoksella maaseutua pelasteta. Kesäkuun neljäntenä olin käymässä Helsingissä. Poikkesin morjestamaan, niinkuin aina ennenkin suoraan ovesta sisään. Olisin vaihtanut jonkin sanan luomun markkinointiasioista ja kananmunakriisistä, joita olimme talven mittaan joskus pähkäilleet. Et ollut paikalla, vaan olit joutunut kesken työpäivän sairaalaan. Jätin soittopyynnön. Se oli ensimmäinen, johon et vastannut. Et enää palannut työpöytäsi ääreen. **** Sanotaan, että syöpä on hyvien ihmisten sairaus. On se. Simonkadun kolmannen kerroksen ikkunoista näkee kauas, yli kaupungin, maaseudulle päin. Näkijä on poissa.