Laitila 24.3. 1999 Lalli 25.3. 1999 Kolumni / TK Maaseutu hallitukseen! Tietoyhteiskunta on latistanut eduskuntavaalitkin. Pyhäehtoolla kiersin muutamissa valvojaisissa enkä eräässäkään paikassa kerinnyt kuin saunassa käväistä, niin kepu oli jo kadottanut murskavoittonsa. Aikaa tähän kului melko tarkkaan puoli tuntia. Selvää oli, että tunnelma vaihtui kuin häistä hautajaisiin, kun vielä seurattu ehdokaskin jäi niukasti varaedustajaksi. Näin pari päivää tuloksen jälkeen voi jo analysoida, mitä tapahtui. Keskusta sai merkittävän voiton, nusut palasivat kokoomuksen suojiin ja demarit menettivät lähes 200.000 ääntä. Asetelma säilyi kuitenkin tismalleen samanlaisena kuin neljä vuotta sitten. Paavo Lipponen lähtee muodostamaan hallitusta ja ottaa kumppanikseen sen, ken eniten miellyttää. Hallitusspekulaatiot ratkeavat parin viikon sisällä, mutta kolmiodraaman käsikirjoitus on jo nähtävillä. Ennaltasovitun juonen voi sekoittaa vain odottamaton mustasukkaisuuskohtaus. **** Maaseudun kannalta vaalien jälkeinen hallitus on äärettömän ratkaiseva. Edellinen nelivuotiskausi oli maaseudun - varsinkin syvän maaseudun - alasajon aikaa. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen Vesa Vihriälä ja Jukka-Pekka Kataja ovatkin jo aiheesta varoittaneet, että toista samanlaista jaksoa maaseutu ei kestä. Jo nyt muuttoliike on karkaamassa käsistä ja maatilojen verkko käymässä äärettömän harvaksi etenkin Itä-Suomessa. Paavo Lipposen ykköshallitus laskikin aluekehityksessä EU-rahojen ja kasvun varaan. Tulos oli huono. Kasvua on liian harvassa keskuksessa ja maaseudulla ei juuri lainkaan, ei hyvästä metsäsuhdanteestakaan huolimatta. EU-raha on paikallaan, mutta osuu kohdalleen liian harvoin. Lisäksi systeemiä kangertaa onneton byrokratia. Tulevan hallituksen ohjelmaan pitäisi sisältyä myös tehokkaita toimia muuttoliikkeen hillitsemiseen. En ennen vaaleja havainnut, etteikö mikään poliittinen ryhmittymä olisi pitänyt hallitsematonta muuttoa kuitenkin ongelmallisena. Lääkkeeksi pitää tarjota kansallisen aluepolitiikan ja EU-keinojen yhdistelmää. En ole tällä ajamassa mitään 70-lukulaista hallien rakentamispolitiikkaa takaisin. Minä uskon seutukuntien vahvuuksiin ja kasvun hakemiseen niiden kautta. Jos osaamista on, sitä pitää vaalia ja vahvistaa. Suomi tarvitsee lisää kasvukeskuksia, pienempiä ja suurempia. Erityisen tärkeää on muistaa alueiden sisällä pesivät erot. Esimerkiksi Varsinais-Suomi on kehittämisalueena perin monimuotoinen saaristoineen, kaupunkeineen ja maaseutuineen. EU:n agenda-uudistus karsii näillä näkymin uuden kakkostuen joukosta mm. Loimaan seudun, joka ilman kansallista apua putoaisi tyhjän päälle. Se ei liene minkään hallituksen tavoitetila. Maatalouden kohtalo on kokonaan oma lukunsa. Onnistunut agenda-paketti kiinnitti tulojärjestelmästä vasta yhden palikan. Suurena haasteena edessä siintää koko kansallisen tuen 3,5 miljardin markan ryväs. Siitä on paitsi sovittava Brysselin kanssa, myös löydettävä jostakin rahat. En kadehdi tulevaa maatalousministeriä, oli hän kuka tahansa. **** Vaaleissa kiintyi huomio myös maaseudun ehdokkaiden odotettua heikompaan vaalitulokseen. Henkilökohtaisesti yllättävin oli kansanedustaja Markku Vuorensolan tipahtaminen Pirkanmaalla. Toisaalta myös Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa läpimenneiden äänimäärät olivat aiempaa pienempiä. Ehdokaslistat olivat varmasti kautta linjan tasapainoisia ja alueellisesti hyvin edustavia, mikä selittää osan. Toisaalta europettymys heijastui yhä vaaleissa: moni jätti protestina vieläkin äänestämättä. Kenties MTK:nkin puhti on näissä asioissa hieman laantunut. Oma lukunsa saattaa olla siinäkin, että äänestyspaikkojen määrää on rajusti vieläkin karsittu. Ei mummo Tomasuon takaa lähde erityisen herkästi kolmenkymmenen kilometrin päähän kirkolle äänestämään. Olisikohan kunnissakin pientä peiliin katsomisen paikkaa tässä asiassa? Timo Kaunisto uta ei talonpojalla enää olekaan.