Laitila 21.7. 1998 Lalli / Kolumni / Vapaakauppariidat tulevat takaisin Maataloutta koetellaan nyt monin tavoin. Näkyvimpänä huolena ovat jatkuvat sateet, jotka ovat jo vieneet sadosta parhaan terän. Tuntuu siltä, että Euroopan unionin sijasta Suomi onkin liittynyt laajaan, paikoilleen syvenevään matalapaineeseen. Sään kanssa taisteleminen on kuitenkin talonpojalle tuttua puuhaa. Tämän päivän suosikkilukemistoa tiloilla lienevät vanhat maatalouskalenterit, joihin tehdyistä muistiinpanoista on näin jälkeenpäin mukava seurata, kuinka ennen selvittiin. Yleensä aina on jotakin pellolta poiskin saatu, eiköhän nytkin. Suurin ongelma onkin nykymaailmassa siinä, että tuottomarginaalit ovat niin olemattomia. Pienetkin vastoinkäymiset voivat syödä tuloksen. Pankkilaina on monen tilan ainoa pelivara, kun selviytyminen on pakkokin laskea huippusatojen tai -tuotoksen varaan. Sään lisäksi talonpojat joutuvat taistelemaan monella rintamalla yhtä aikaa. Sotateorioiden mukaan siitä ei yleensä ole ollut hyvää odotettavissa. Noin vuoden päivät on EU:n puitteissa puhuttu Agendasta. Sillä tarkoitetaan maatalouspolitiikan uudistusta, jonka päälinjana on hintojen lasku, jota ainakin osittain korvataan ympäristöehtoihin sidotulla tuella. Brysseli ei kuitenkaan olisi brysseli, jos asia olisi näin yksinkertainen. Monimutkaista rakennelmaa on liikuteltava joka nurkasta, jotta se saadaan uuteen asentoon. Suomalaisilla poliitikoilla ja virkamiehillä riittääkin työtä, jotta kiemurat oikenevat ja myös suomalaisia tyydyttävä ratkaisu saadaan aikaan. Ymmärtämystä ongelmillemme on jo tullut runsaasti, mutta kuinka hyvä tahto muutetaan rahaksi? Ovatko Suomen ongelmat todellakin ratkeamassa hyvin, kuten maatalousministeri Kalevi Hemilä on toistuvasti vakuuttanut. Talonpojat tuskin toivovat ja tukevat mitään asiaa yhtä lujasti. Huono merkki on kuitenkin se, että Hemilän lupaamat pari takarajaa erillisratkaisujen syntymiselle ovat olleet ja menneet. Emme ole kuitenkaan menettäneet toivoamme, sillä muutakaan meillä ei ole ennen numeroita. Talonpoika ei kuitenkaan voi rauhoittua Agendan jälkeenkään, kävi sitten miten hyvänsä. Agendahan on itse asiassa kahdella tavalla valmistautumista tulevaisuuteen. Toisaalla mietitään uusien maiden mukaantuloa ja toisaalla ajatellaan tulevaa tappelusta amerikkalaisten kanssa maataloustuotteiden kaupan vapauttamisesta. Ennen EU:ta meillä kiivasteltiin maataloudesta Gatt-neuvotteluissa. Suomi kävi muiden eurooppalaisten valtioiden rinnalla taistelua jenkkien ylivaltaa vastaan. Olipa sopassa mukana Etelä-Amerikan ja Australiankin isot intressit. Lopputuloksenahan oli tuetun viennin vähentäminen ja maatalouspolitiikan siirtyminen suorien hehtaaritukien aikakauteen. Mutta paljon jäi silloin hampaankoloon, puolin ja toisin. Nyt näyttää siltä, että matsi uusitaan ensi vuosituhannen alussa. Vapaakauppariidat tulevat siis takaisin. Toisin kuin kymmenen vuotta sitten, Suomi seisoo nyt tanakasti Brysselin joukoissa. Siinäkin on puolensa. Ranskalaisten viljanviljelijöiden vaatimuksiin on tuskin paljoakaan sanomista, vaikka asiaperusteista olisi mitä mieltä. Toisaalta kaikki mitä EU:n synniksi neuvotteluissa lasketaan, kohdistuvat myös meikäläisiin. Mutta onpa taas ne kolme ääntä ministerineuvostossa, joilla pääsee mukaan päättämään. Moni on ihmetellyt unionin marssijärjestystä. Miksi ensin alennetaan itse hintoja ja sitten marssitaan neuvottelupöytään alentamaan niitä lisää? Tällaisia kysymyksiä esitetään esimerkiksi Saksasta käsin. Saksa on itse EU:n seuraava puheenjohtajamaa. Asioiden venyminen ja vanuminen vuosienkaan taakse ei siten ole poissuljettua. Suomelle pitkittyminen ei sekään olisi hyväksi. Olemme laskeneet niin paljon oman erillisratkaisumme varaan, joka hoidetaan Agendan yhteydessä. Viivytyksiin ei ole varaa Suomella saati meillä talonpojilla. Lipposen hallitus ei ole maaseudun väen keskuudessa nauttinut erityistä suosiota ja ensi kevään vaaleista odotellaankin suunnanmuuttajaa. Paineet kohdistuvat maatalousministeriin erityisesti. Työn puutetta uusi ministeri - tai saattaahan Hemiläkin innostua jatkamaan, jos kauniisti pyytävät - tuskin pääsee valittamaan. Maatalousministeriö alkaa muutoinkin olla Suomen kansainvälisin ministeriö. Saattaisi olla kohtuullista aloittaa Juha Korkeaojan esittämä apulaisministerikäytäntö juuri sieltä, kun rasitteena ovat vielä nuo tärkeät metsäasiatkin. Niihin aikoo nyt unionikin sotkeutua, kuinkas muuten.