Laitila 9.6. 1998 Lalli / Alakerta / TK Maalaisliiton maaseutuideologia Jos lehtiin on uskomista, on ideologian puute nykypolitiikan suurin ongelma. Helsingin Sanomien Kuukausiliitekin piirtää Kalevi Sorsan haastattelun kautta ankean kuvan tämän päivän politiikasta. Sitä tehdään henkilöiden kautta. Asialliset asiat hoidetaan, mutta muutoin ollaan kuin Ellun kanat: tungetaan telkkarin viihdeohjelmiin, kirjoitetaan akkainlehtiin, tehdään vaalivauvoja, kysytään kun ei vastata ja vastataan kun ei kysytä. Näin sivustaseuranneesta lehtiväen parku näyttää krokotiilinkyyneliltä. Mekö tämän Frankensteinin hirviön loimme? Tätähän sitä pyydettiin, kun 70-luvun totaalipolitisoitumista luotsattiin vapaaseen markkinatalouteen. Toisaalta Helsingin Sanomat on niin vauras instituutio, että sillä on varaa olla pohtivissa artikkeleissaan liberaali. Lehden virallinen linja onkin sitten miltei järkähtämättä nykyisen valtaeliitin tukena. Ja kuten olemme huomanneet, sen kantavana ajatuksena on uljas, yhteinen euroideologiamme, jossa eivät keltaiset pohjantähdet luo aatteellista tuikettaan. **** Keskustalaista ideologiaa punnittiin Vaasassa viime viikonloppuna. En tiedä kieliikö kokouspaikka enemmän maailman kuin arvojen muuttumisesta, mutta ainakin itse tunsin oloni kotoisaksi jalkapallon peluuseen pyhitetyssä hallissa. Lieneekö kysymys kaupunkiväen valloituksesta, mutta vaihtoehtoisesti Pohjanmaalla olisi ollut tarjolla myös kansallisromanttisia pesäpallostadioneja. Ilman kattoa, tosin. Erityisenä ideologian kohteena hiukan värittömässä kokouksessa oli puolueen maaseutuohjelma. Sitä on valmisteltu mennyt vuosi Sirkka-Liisa Anttilan ja Heikki Haaviston johdolla. Myönnän, että ohjelman suhteen olen vain pikaisen luvun ja lyhyen yleiskeskustelun varassa. Silti jo sen perusteella voi sanoa, ettei ohjelma ole erityisen ideologinen. Perusteellinen, määrätietoinen ja käytännöllinen se kyllä on, mutta ei siinä vielä ole lippua viskattu kukkulan päälle ja käsketty etenemään tuohon suuntaan. Voisiko se sellainen enää ollakaan? Olen yrittänyt sivistää itseäni maalaisliittolaisella historialla. Olen hahmottanut, että maalaisliitto laati itse ideologiansa ja ohjelmansa, lähes vailla ulkomaisia esikuvia. Siinä se poikkeaa (edukseen) muista suurista suomalaisista ryhmittymistä. Mutta ei maalaisliitossakaan totta vieköön ilman aattellisia suuntauksia ole selvitty. Alkio oli aatepoliitikko parhaasta päästä, maailmanparantaja ja kansallisliberaali. Puhtaasti agraaria maanviljelijänäkemystä edusti aikanaan Sunilalaisten kaupunkilaisherroja karsastanut ryhmä. Ja sitten olivat nämä Kalliolaiset maltilliset, sovittelevat asiainhoitajat, kokonaisuuden katsojat. Onpa heitä vielä muitakin, ja lisää näyttää tulevan. Minusta keskustan uusi maaseutuohjelma edustaa kalliolaista asiainhoitajalinjaa mitä puhtaimmillaan. Tietenkin ohjelman esittelyversioon kuului ankara sateenkaarihallituksen läksytys, mutta ohjelman perusteina on yksi paperi ylitse muiden. Se on periaatteessa suurella yksimielisyydellä Suomessa 1994 hyväksytty EU-liittymissopimus, jossa maatalouden ja maaseudun asema pyritään turvaamaan Brysselin ja omin voimin. Siihen nojaa nyt maalaisliitto. Sinällään peruste on aivan looginen ja oikea. Maaseutu- ja maatalouspolitiikkamme on jatkossa tiukasti sidottu EU:n yhteyteen. Jos joustonvaraa on, sen pitää käytännössä löytyä liittymissopimuksen sisältä. Siihen onkin onnistuttu jättämään sen verran liikkumatilaa, että taidolla ja tuurilla voidaan onnistuakin tavoitteissa: maatalouden kannattavuuden turvaamisessa ja koko maan asuttuna pitämisessä. Juuri tähän sisältyikin ohjelman laatijoiden kritiikki nykyhallitukselle. Jos heti ensitöiksi leikataan kansallista tukipakettia enemmän kuin mitä koko pelätty Agenda-ratkaisu tulee viemään, ei voida tavoitteita saavuttaa. Lisäksi etelän turvaksi aiottu "vakavien vaikeuksien tuki" on maatalousministeri Kalevi Hemilän onnistuneiksi mainostettujen neuvottelujen jälkeen kovasti oraiden päällä. Keskusta lupaakin palauttaa - siis jos on hallituksessa - leikkaukset takaisin. Vaikkakin maaseudun kannalta välttämätöntä, niin helppoa se ei ole, kun yksi jos toinenkin virkamies on laadiskellut jo uusia säästölistoja. Näin julkinen sitoutuminen on kuitenkin merkittävä vakavuuden osoitus. **** Tällaisena vanhana idealistina maaseutuohjelmalta olisi kuitenkin kaivannut enemmän visioita: mitä me keskustalaiset oikein maaseudulta haluamme? Mutta alan olla jo niin maatunut, että on helpointa suomentaa visio harhakuvaksi ja palata maaseudun arkipäivästä selviytymisen pariin. Timo Kaunisto