laihonen.eu

Yleistä autismista

Autismi on neurobiologinen keskushermoston kehityshäiriö, joka vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen ja kehitykseen. Autisteja on sekä vaikeasti kehitysvammaisten kuin myös huippulahjakkaiden henkilöiden joukossa. Autistisilla henkilöillä on vaihtelevassa määrin vaikeuksia seuraavissa keskeisissä asioissa: sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kommunikoinnissa, käyttäytymisessä ja aistitoiminnoissa.

Keskushermoston kehityshäiriön seurauksena aivojen kyky käsitellä ja jäsentää aistien välittämää tietoa on eriasteisesti puutteellista aiheuttaen yksilön kasvussa ja kehityksessä tiettyjä autismille tyypillisiä erityispiirteitä, joita ovat puuttuva tai poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus sekä kielellinen tai ei-kielellinen kehitys; rajoittunut, toistuva ja stereotyyppinen käyttäytyminen sekä poikkeavat reaktiot aistiärsykkeisiin.

Koska jokainen autistinen henkilö on kuitenkin oma persoonansa, esiintyvät vaikeudet eritasoisina eri henkilöillä, yleisestä autismidiagnoosista huolimatta. Joku henkilö saattaa olla sosiaalisesti aktiivinen - pitää muiden ihmisten seurasta ja etsii kontaktia, mutta hän ei osaa kommunikoida muiden ihmisten kanssa - hän ei osaa puhua, ei kirjoittaa eikä välttämättä viittoakaan. Hänen käytöksensä saattaa näyttää ainakin ensinäkemältä "normaalilta" kuten kenen tahansa muun henkilön, mutta hän saattaa esimerkiksi ärsyyntyä tietynlaisesta kosketuksesta, väristä, valosta, äänestä tai muusta aistiärsykkeestä. joku toinen autistinen henkilö voi olla näissä ominaisuuksissaan aivan toisenlainen. Hän saattaa olla täysin "omassa maailmassaan" eikä reagoi ympäristön tapahtumiin lainkaan. Joillakin kommunikointi onnistuu kirjoittamalla, mutta ei puhumalla ja joillakin toisilla taas päinvastoin. Joku voi ärsyyntyä tietystä äänestä ja jollakin toisella henkilöllä äänet voivat olla jotain, mitä hän haluaa toistaa 27.09.2010e ominaista käyttäytymistä on rutiininomaisuus. Asiat on tehtävä samalla tavalla. Totutusta tavasta poikkeamisen autistinen henkilö voi kokea katastrofaalisena tilanteena.

Henkilön ikä, kehitystaso, muut mahdolliset neurologiset sairaudet tai vammat vaikuttavat näiden vaikeuksien näkymiseen ja siihen voidaan vaikuttaa erilaisella kuntoutuksella. Vaikeimmillaan autismi aiheuttaa toiminnanvajavuuden, joka on samankaltainen kuin kuurosokeuden aikaansaama.

Nykyään kehityshäiriö huomataan lapsessa useimmiten siinä vaiheessa, kun lapsen pitäisi alkaa opetella puhumaan. Ensimmäisiä viitteitä voivat olla puheen viivästyminen tai jo alkaneen puheenmuodostuksen hiipuminen. Vanhemmat saattavat epäillä lapsen kuuloa, kun hän ei reagoi sellaisiin ääniin, joihin yleensä lapset reagoivat tietyssä iässä. Epäilyksiä herää myös yleensä lapsen puuttuvasta tai puutteellisesta reagoinnista vanhempien yrityksiin herättää lapsen huomiota erilaisin liikkein tai esineitä näyttämällä. Monesti vanhemmat alkavat kysellä terveydenhoitajilta ja lääkäreiltä näistä asioista lapsen neuvolakäynneillä, mutta heidän vastauksensa on varsin usein vanhempia rauhoitteleva - "katsotaan nyt vielä jonkin aikaa; lapset kehittyvät niin eri tahdissa" - ja oikean diagnoosin tekeminen viivästyy. Kuitenkin mitä varhemmin diagnoosi voidaan tehdä sitä paremmin lapsen kehitykseen voidaan vaikuttaa oikealla kuntoutuksella ja autistisen lapsen toiminnallisuuden astetta voidaan olennaisesti parantaa. Luotettava diagnoosi voidaan useimmiten tehdä viimeistään lapsen ollessa 1½ vuotias.

Autisteja on Suomessa noin 5000 ja heistä 3/4 on miespuolisia. Suuri osa autisteista on luokiteltu kehitysvammaisiksi. Vammaisuuden astetta voidaan kuitenkin lieventää kuntoutuksella. Keskimäärin joka neljäs autisti sairastuu murrosiässä myös epilepsiaan.

 

Mikko Laihonen

Artikkelin lähteinä on käytetty Opetushallituksen julkaisua 'Autististen lasten opettaminen', toim. Pirkko Virtanen, Opetushallitus, ISBN 952-13-0907-5; ja Autismi- ja Aspergerliiton webbi-sivuilla julkaistuja tietoja sekä kirjoittajan henkilökohtaisia havaintoja ja kokemuksia autistisista henkilöistä.

Katso myös Autismi- ja Aspergerliitto