Tietokoneet

30 vuotta puuhastelua tietokoneiden kanssa

Jarin 2016

2000-luvulla vain PC

INTEL OTTI NISKALENKIN AMD:stä 2007 Katselin jo 2008 keväällä Intelin Core 2 Quad -perheen neliytimellistä Q6600 -prosessoria "sillä silmällä". Teki mieli päivittää konetta taas nopeammaksi. Hyvinhän X2 4200+:lla pärjäsi, mutta ainahan harrastajan tekee jotain uutta mieli. Varsinkin kun tuolloin Q6600 -prosessorin hinta oli pudonnut lähes tuhannen euron hinnasta alle 250,- euron. Tom's Hardware -sivuston kätevän CPU charts -taulukon mukaan Q6600 on enemmän kuin tuplasti AMD:n X2 4200+ nopeampi useimmissa mittauksissa. Kultaisena päivityssääntönä olen pitänyt sitä, että tehon täytyy kaksinkertaistua, ennen kuin päivittäminen kannattaa. Jäin silti odottelemaanIntelin uudempia, 45 nanometrin tekniikalla tehtyjä malleja. Myyntiin tulivat myös AMD:n neliytimiset Phenom X4- mallit, jotka olivat varteenotettavia vaihtoehtoja. 2009-alkuvuonna saapuivat Intelin uuden sukupolven i7-prosessorit. Core i7-920 maksoi 2009 tammikuun alussa halvimmillaan 266,- eur. Q6600 verrattaessa uutuus on vähävirtaisempi ja suorituskykyä löytyy karkeasti kolmasosa enemmän. AMD oli iskenyt teholtaan Q6600:n kantaan. Phenom X4 9550 ja Q6600 maksoivat suurin piirtein saman verran. Em. malleista sai kasattua kustannustehokkaan tietokoneen, sillä emolevyt ovat myös edullisia. AMD:n uutuus Phenom II 940 vastasi pitkälti Intelin i7-920-prossua. AmD oli taas pelissä mukana. Oma kone sai kuitenkin edelleen odottaa päivitystä. Koneella pärjäsi kuitenkin ihan hyvin. Intel Core i5 750 Koneen päivitys realisoitui lopulta maaliskuussa 2010. Pöytäkoneen päivitys siirtyi, koska läppäri hajosi 09 talvella. Fujitsu Siemens Amilo M1420 päästi ns. käyttösavun ulos. Amilon virtaliitin irtosi emolevyltä, enkä saanut sitä toimimaan. Uusi läppäri tarvittiin pikaisesti. Tilalle tuli Lenovon T400, jossa on kestävä runko. T400 on muutenkin kevyempi ja pienempi kokoisempi kuin edellinen läppäri. Vaan hinta Lenovon ammattimalilla on aika suolainen. Toivotaan, että laatu on hinnan väärti. Takuu on sentään 3 vuotta. No, laatu osoittautui välttäväksi. Kaksi kertaa kone kävi takuuremontissa. Viimeisen kerran viikkoa ennen kolmen vuoden takuun päättymistä. Kerrankin näin. Vaihtoon meni koko emolevy. Eli ilman takuuta olisi kone joutunut roskiin. Tosin takuuremontin ja oman tekemäni Vista- Win7 64-bit ja kiintolevy SSD-levyksi päivityksen jälkeen kone toimii tosi hienosti. Pöytäkoneen päivityksen siirtyminen ei ollut huono asia. Nyt tehon nousu verrattuna entiseen on todella tuntuva. Nopeuden tuntu ei tule yksin tehokkaammasta prosessorista tai muisteista, vaan ihan uudesta tekniikasta. Käyttöjärjestelmä (Windows 7 x64 Ultimate) on asennettu SSD- levylle. Levynä on 160GB Intel X25-M G2. Valinta perustui tietokonepalstoilta keräämääni tietoon. Intel on pärjännyt testeissä erinomaisesti. Jaksan edelleen hämmästellä sitä nopeutta, jolla kone käynnistyy ja ohjelmat avautuu. Äänettömästi! Prosessorin valinta oli oikeastaan helppo. i5 750 oli ensimmäinen vaihtoehto. Teho-hinta suhde oli parhaimmillaan. Pientä epäilystä aiheutti ainoastaan se, että oliko järkevää tehdä kone LGA11S6-kantaisella emolevyllä. LGA1366-kantainen prosessori olisi tosin maksanut enemmän, mutta harkitsin silti hetken i7 930-mallia. Jotkut olivat sitä mieltä, että LGA1366 olisi tulevaisuuden kannalta järkevämpi valinta. Tällä päivitystandilla ajattelin, että kuitenkin menee kaikki uusiksi seuraavassakin päivityksessä. Oli kanta kumpi tahansa. Säästyneet rahat oli järkevämpää käyttää isompaan ssd- levyyn. Emolevyksi koneeseen tuli Asus P7P55D-E. Asukseen olen luottanut jo pitkään. Tämä emo on keskihintainen. Siinä on kuitenkin jo 2x usb 3.0 liittimiä valmiina. Samoin 2x SATA 6Gb/s liittimiä. Intelin ssd-levykään ei tosin vielä tue tuota nopeutta, joten se voi jäädä käyttämättä. Usb 3.0- liittimestä uskon olevan vielä hyötyä. Olin äimän käkenä, kun käytin automaattista ylkellotusasetusten hakua Asuksen Biossissa. i5 750 kellottui noilla asetuksilla suoraan 3.7GHZ vakion 2.66GHz sijaan. Ja kone toimi luotettavasti. Joskin vähän kuumana. Siksi hieman säätelin kelloja alemmaksi. Nyt prosessori työskentelee 3.5GHz nopeudella "kaasu pohjassa". Lämmöt pysyy kurissa pitkässäkin kurituksessa. Intel SpeedStep® -tekniikan ansiosta näillä asetuksilla prosessori työskentelee 1.5Ghlz taajuudella, kun sille ei ole töitä. Tämä on hyvä ominaisuus, sillä sähköä säästyy. Superleggera Prosessorin jäähdyttimeksi otin hyvin eksoottisen mallin. Danamics LMX Superleggera pitää lämpöputkiensa sisällä nestemäistä metallia! Metalliseos on magneettista ja sitä kierrätetään elektromagneettisen pumpun avulla. Pumpun toiminta on täysin äänetön, mutta tämäkin jäähdytin tarvitsee 12 cm tuulettimen kylkeensä. Paikkoja on kandellekin tuulettimelle, mutta itse olen laittanut vain yhden. Tyhjäkäynnillä tuuletin saa pyöriä 60Orpm, niin eipä siitäkään juuri ääntä kuulu. Itse asiassa Noctuan NF-512B-FLX, eikä Fractal Designin tuulettimet pyörivät aina samalla nopeudella emolevyn CPU_FAN-Iiitimessä, vaikka CPU Q-fan Control on biossista päällä. Selitykseksi asialle on tuumattu, että emolevyn liitin on 4-pinninen ja tuulettimet vain 3- pinnisiä. Tästä huolimatta molemmat tuulettimet säätävät nopeuttaan samanlaisessa 4- pinnisessä CHA_FAN1-liitimessä. Viisammat sanovat, että kyseinen Noctuan malli ei jaksa tehdä painetta, eikä siten sovellu tiheäripaisen siilen kylkeen. Vaihdoin Noctuan kotelotuulettimeksi ja Fractalin siirsin Superleggeran kylkeen. En kuitenkaan havainnut mitään etua muutoksesta Niinpä tilasin Arctic Cooling 4-pinnisiä Artic F12 Pro PWM-tuulettimen prosessorijäähdytintä varten. Erikoisesti muotoillun F12 Pro PWM tuulettimen asennus LMX Superleggeran kylkeen ei meinannut alkuun onnistua. Se on ihan hitusen leveämpi, kuin tavanomaiset. Kyllä sen paikalleen sai, mutta muutama ripa pääsi taipumaan ensi yrittämällä, kun aioin vain nopeasti pudottaa sen paikoilleen. PWM-tuulettimen kanssa toimii Q-fan ja tuulettimet säätyvät myös Asus Xpert-ohjelmalla. Hassua on kuitenkin se, että nyt tuulettimesta ei saa näkyviin kierroslukua. Tosin, ei se isommin haittaa. Pääasia, että tuuletin pyörii tarpeen mukaan kovemmilla kierroksilla ja on levossa hiljainen. Silent-moodilla prosessorin lämpö levossa nousi, mutta täydessä rasituksessa puolestaan laski. Fl2Pro PWM:n kierrokset ovat levossa noin 500 ja täysillä pyöriessä n. 1500 rpm. Kovassakaan rasituksessa ei meteli kuitenkaan nouse kovin korkeaksi. Eikä ole sävyltään häiritsevä. Samalla laitoin kotelon pohjaan Arctic F12 PWM- tuulettimen. Arcticilla on patentoitu PST (PWM Sharing Techonology), jolla yhden PWM-signaalin voi jakaa max viidelle tuulettimelle. Tätä hyväksi käyttäen myös tämä kotelotuuletin saa ohjauksen CPU-fan -liittimen kautta. Tämän lisäyksen johdosta kotelon "system"- lämpö laski pari astetta. Tanskalainen Danamics hakeutui konkurssiin lokakuussa 2010. Eli LMX Superleggera prosessorijäähdyttimeni jäi todellakin eksoottiseksi ja harvinaiseksi tuotteeksi. Omani joutui ongelmajätteisiin 2012 kesällä. Elektromagneettinen pumppu hajosi. Ostinpa sitten tilalle tavanomaisemman, ison Alpenföhn K2 CPU-coolerin. Toimii lämpöjen kannalta vähintään yhtä hyvin kuin Superleggera, mutta hieman äänekkäämpi. Ehkäpä tuulettimia tarkemmin säätämällä saa vielä hiljaisemmaksi, mutta ei ole riittänyt tarmoa viilaukseen. Kone on hyvin hiljainen, joten huomio on kiinnittynyt ylimääräiseen korkeataajuiseen ääneen, joka todennäköisimmin tulee emolevyltä. Asuksen omalta foorumilta löytyi neuvoja, millä siitä pääsee lähes kokonaan eroon. Biosista pitää ottaa C-State ja C1E-support pois päältä. C-Staten pois kytkemisellä on se seuraus, että turbo-moodissa tulee vain yksi kerroin lisää. Kellotetussa koneessa tästä ei ole riesaa. Korkeataajuista ääntä tulee myös jonkin verran näytönohjaimesta. Sopivassa rasituksessa se tulee ilmi ja on yleistä useimmilla näytönohjaimilla. Näytönohjaimista puheen ollen, en juurikaan panostanut näytönohjaimeen. Koneella harvemmin pelataan pelejä. Alunperin koneeseen laitettiin Atin 1105450-piiriin pohjautuva Saphiren valmistama passiivijäähdytteinen ohjain. Ja ainakin tähän asti kuva on näkynyt moitteetta. Kortissa on VGA ja DVI-1 -liittimen lisäksi HDMI-liitin. Vähän hämmästytti kuitenkin Windows 7:n järjestelmäluokituksessa se, että ohjain sai työpöytägrafiikasta vain 3,9 pistettä. Samainen luokitus kuitenkin antaa peligrafiikalle 5,8 pistettä. Ohjaimen jouduin myöhemmin vaihtamaan PowerColor Radeon HD7750 1GB DDRS -korttiin näytön vaihtuessa isoon 2560x1440 resoluutioiseen malliin. Paljon Saphiren mallia suorituskykyisempi Powercolor on tehostaan huolimatta varustettu myös passiivijäähdytyksellä. Black Pearl Aluksi ajattelin koota uuden osat vanhaan koteloon. Antec P150-kotelo on erinomainen, mutta päädyin uuteen koteloon jotta koneiden vaihto sujuisi helpommin. Sain kasata uutta konetta rauhassa ja vanha säilyi toimintakuntoisena. Ja mikäpä oli kasatessa, kun löytyi ihan mahtava kotelo. Fractal Design Define R2 Black Pearl valmistajan omalla 650W modulaarisella virtalähteellä. Osien järjestys on hieman tavanomaisuudesta poikkeava. Virtalähde makaa kotelon pohjalla ja saa jäähdytysilman sitä kautta. Kotelon seinät on päällystetty ympäriinsä bitumilla. Vakiona kaksi hiljaista tuuletinta ja kotelossa on useita paikkoja lisätuulettimille. Vakiotuulettimien edessä on helposti puhdistettavat pölysuodattimet. Ulkonäkökin on yksinkertaisen tyylikäs. Kiintolevyn merkkivalon puuttuminen on ihmetyttänyt. Virtakytkin ja liittimet on hyvin esillä kotelon päällä, eivätkä etuseinässä niin kuin yleensä. Iso etuovi peittää dvd-aseman ja muut levyasemapaikat. Ostin Verkkokauppa.comista halvan (12,90) InLine Card Reader USB 2.0 - muistikortinlukijan 3.5"-paikkaan. Hintaisekseen loistava kampe. Harmitti, kun vanhempi Sandiskin kortinlukija ei lukenut 16GBn sdhc-korttia. Uudempi SanDisk toimi kuukauden. Tuolla koneessa kiinteänä on muutenkin parempi kuin johtojen päässä pöydällä kaatuileva lukija. Kun kaikki oli muuten kunnossa siirsin vanhasta koneesta digitv-kortin ja Samsungin Spinpoint F3 1TB kiintolevyn uuteen. Samsung toimii varastolevynä. Windows, ohjelmat ja omat tiedostot mahtuu kyllä hyvin 160GB:n ssd:lle. Valokuvat, musiikit ja tv-tallenteet kannattaa säilöä tavalliselle kiintolevylle. Kone toiminut moitteettomasti, eikä vuoden 2011 aikana sille tehty muuta kuin tallentava dvd-asema vaihdettu Blue-Rayksi. 2015 laitoin Lenovon läppäristä jääneen Samsung SSD-levyn käyttöjärjestelmälevyksi. Samoihin aikoihin koneeseen päivittyi Windows 10 Pro. Windows 8/8.1 Pro ehti olla käyttiksenä tammikuusta 2013. Tuolloin sen sai päivityksenä kohtuuhintaan. Laskussa 29,99€. Windows 10 päivitys oli toki vielä edullisempi, sillä se ei maksanut mitään. Aina ei Windowsin hankkiminen ole ollut kovin halpaa. 2007 helmikuussa ostin parhaimman Windows Vistan retail-version. Se maksoi noin 500,00€! Jotenkin summa oli perusteltavissa lupauksilla Ultimate-version tulevista eduista ja uusista ominaisuuksista. Käytännössä Ultimaten ostaja ei saanut mitään extraa, joka olisi jotenkin käytännössä eronnut tavallisen Vistan käytöstä. Kun Windows 7 tuli myyntiin 2009, niin hermostuin. Päivitys olisi maksanut yli 200€. Lähetin sähköpostia Steve Ballmerille. Kerroin viestissäni lyhyesti tyytymättömyyteni hinnoitteluun. Windowsin ajan tasalla pitäminen olisi reilussa parissa vuodessa maksanut yli 700 euroa. Odotetusti Microsoftin tuolloinen toimitusjohtaja ei vastannut minulle mitään. Mutta muutaman viikon päästä Microsoftin suomen konttorilta soitettiin minulle. Viesti oli mennyt perille. Varsin sovittelevasti tiedustelivat, olisinko tyytyväinen jos saan Windows 7 maksutta. Olinhan minä. Asiasta ei saanut huudella, enkä ennen tätä olekaan missään kertonut. Ehkäpä viestilläni oli jotain vaikutusta näihin myöhempien päivitysten hinnoitteluun.   Oheislaitteita vuosien varrelta   Amigoissa olleiden mustavalkoisten Cameron-käsiskannerien jälkeen ostin isokokoisen Artec-A4 väriskannerin. Skannerissa oli scsi-liitäntä ja pc-kortti. Tavoitteena oli tuolloin vielä skannailla myös Amigalla, mutta en onnistunut saamaan laitetta toimimaan Golemin scsi-kortin kanssa. Artec lopulta hajosi ja ostin pienikokoisen printteriporttiin kytkettävän Canon FB630P:n. Tuo toimi hyvin niin kauan kun käyttöjärjestelmänä oli Win98. Windows 2000:n siirryttyäni laite ei suostunut yhteistyöhän, joten vaihdoin sen usb-Iiitäntäiseen Canon N1240U-malliin. Tämän tyylikkään ja pienikokoisen skannerin kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Vasta alkuvuonna 2007, käyttöjärjestelmän vaihto 64-bittiseen Windows Vistaan teki taas ongelman. Skanneri menikin taas vaihtoon ja tilalle tuli Canonin monitoimikone Pixma MP600. Printterit ovat olleet laitteiston pitkäikäisimpiä laitteita. HP on osoittautunut kestäväksi laitteeksi. Lukuisten eri merkkisten matriisikirjoittimien jälkeen käytin pitkään HP Deskjet 500c mustesuihkua. Vanha Laserjet 6L palvelee edelleen Tosin nyt uudessa paikassa appivanhemmilla. Aikanaan Bidlet- huutokaupasta ostamani HP 930C värimustesuihku on toiminut erinomaisesti. Ainoa ongelma sen kanssa on ollut pienikokoisten valokuvapapereiden tulostaminen. Canon Pixma MP600 korvasi HP.n helmikuussa 2007. Mitä sanoinkaan tulostimien pitkäikäisyydestä? Pixma MP600 hajosi keväällä 2011. Tilalle hankin monitoimivärilaserin. Tällä kertaa markkinoiden edullisimmasta päästä, Samsung CLX-3185FN. Hinta 341,90 eur. Laitteessa on verkkoliitäntä ja arkinsyöttölaite. Tällä onkin nopea ottaa kopioita ja väritulosteiden laatu on huippuluokkaa. Kunhan ei tarvita valokuvatulosteita. Laseri ei pärjää valokuvatulostimena ollenkaan mustesuihkulle. Ei edes tuolle muutaman vuoden vanhalle Pixmalle. Hankinta ei silti kaduta. Vähemmän niitä valokuvatulosteita on tarvittukaan. Laserilla tulostaminen muuten on huolettomampaa ja halvempaa kuin mustesuihkun kanssa. Tosin koko värikitin hankkiminen kerralla köyhdyttää kukkaroa n. 150 eur. Ensimmäisen polttavan cd-aseman ostin keväällä -99. 2x-nopeudella polttava HP vaihtui 24x Plextoriin jouluna 2001 ja 48x Plextoriin 2003 alussa. Jo samana syksynä tuli hankittua Plextorin PX-708 8x tallentava dvd-asema. Plextor vaihtui 2004 LG:n GSA-416ORBB malliin. LG osasi samat temput kuin Plextorikin ja vielä lisäksi ymmärsi harvinaisen DVD-RAM formaatin levyjäkin. +R levyjä LG:Ilä voi parhaimmillaan polttaa 16x nopeudella. LG meni eteenpäin samalla kun myin 2600+ koneen uudelle käyttäjälle. NEC ND-4570 tallentava dvd-asema toimii edelleen vanhassa koneessani, joka on käytössä toisaalla. i5 750-koneeseen tallentavaksi asemaksi tuli alunperin Sony Optiarc AD-52405. Syyskuussa 2011 päivitin polttavan aseman ony BWU-500S Blue-Ray- asemaksi. Tallentavien dvd-asemien hinnat pudonneet olemattomiksi, mutta tallentavan Blue- Ray laitteen hinta on nyt halvimmillaan 99,00 eur. Syksyllä 2001 vaihdoin 17" Panasonic monitorin isompaan, suoraruutuiseen Samsung 900NF 19" crt-näyttöön. Samsung puolestaan vaihtui 2006 keväällä litteään ja laajakuvamuotoiseen (16:10) NEC MultiSync 20WGX2 näyttöön. Vähän kallis NEC on monitoriksi, mutta on toisaalta osoittautunut erinomaisen laadukkaaksi tuotteeksi. Ei kaduta, sillä kunnollinen näyttö on yksi tärkeimpiä asioita tietokoneen kanssa töitä tehdessä. Hiiri on toinen tärkeä oheislaite, jonka laadussa ei kannata säästellä. NEC on vieläkin, tätä kirjoitettaessa kuuden vuoden käytön jälkeen loistokampe. Isompaa ehkä tekis taas mieli :) Edit 2013: Isomman ostin joulukuussa 2012. Asus PB278Q PLS on 2560x1440 resoluutioon yltävä 27-näyttö. Ihan sopiva koko vielä työpöydälle. Kuvaa voi katsella mistä suunnasta tahansa ilman, että kuva muuttaa väriään tai kirkkauttaan. Hieno näyttö. Voin suositella kenelle tahansa. Nec on edelleen työpöydällä kakkosnäyttönä. Jouduin Asuksen tähden päivittämään myös näytönohjaimen. PowerColor Radeon HD7750 1GB DDRS -ohjaimessa on paljon liittimiä: DVI, HDMI ja DisplayPort. Asus on kiinni displayportissa ja Nec Dvi-liittimessä. Ensimmäisen webbikameran hankin syksyllä 2006. Ensin ajattelin, että ostan jonkun halvan, mutta päädyin kuitenkin sitten vähän kalliimpaan Microsoftin VX-6000 kameraan. Hyvältä peliltä vaikuttaa. Toimii ainakin kaikissa ohjelmissa, joissa sitä olen tähän mennessä kokeillut. Kohtuulaatuinen kuva, eikä takkua iiikkeessäkään. Kuvaan saa mukaan efektejä ja koristeita. Messengerissä kaikki toiminnot pelaavat moitteettomasti. Skypen vanhemmissa versioissa kaikki lisätoiminnot eivät aktivoituneet. Kuva näkyi kyllä muuten hyvin. Hiiriä ei ole tullut kulutetuksi vuosien aikana kovinkaan paljoa. Amigoissa oli perinteisellä pallolla toimivat hiiret ja samoin ensimmäisissä pc-koneissa. Eipä niistä sen kummempaa muistikuvaa ole jäänyt. Ensimmäinen suuri mullistus hiiren kehityksessä oli vieritysrulla. Siitä tuli kerralla välttämättömyys, jota ilman ei osaa olla. Toinen iso askel oli kumipallon häviäminen hiirulaisen vatsasta. Tilalle tuli optiset ja laser-tekniikkaan perustuvat hiiret. Käytin pitkään langallista Microsoftin valmistamaa optista hiirtä. Se toimii vieläkin, mutta IdeaParkin avajaisista tuli ostettua MS:n Wireless Lasermouse 5000 ja totuin langattomuuteen. Lasermouse 5000 oli lopulta pettymys. Vuoden ikäisenä heitin vehkeen pois, koska rulla alkoi jumittamaan pahasti ja välillä langattomassa yhteydessäkin tuntui olevan jotain häiriötä. Logitechin langaton laserhiiri, MX Revolution toimi vuosia moitteetta. Hiiren rulla alkoi lopulta siinäkin takkuamaan ja hommasin tilalle lokakuussa 2012 Mouse Logitech Performance Mouse MX -hiiren. Lähes samanlainen kuin edellinen. Tässä vaan ei ole erillistä lataustelakkaa, vaan hiirtä voi ladata usb- liitännän kautta myös käytön aikana. Näppäimistöistä en ole tainnut kirjoittaa aiemmin mitään. Niitä on ollut jos jonkinlaisia muovisia perusnäppiksiä. Viimeisimpänä oli jo laadukkaampi Logitechin UltraX Premium oli käytössä muutaman vuoden, mutta pullanmurut yms. näppäimistön välissä teki tuhoja. Vaikka puhdistin, niin muutama näppäin jumitti pahasti. Siispä hommasin vielä pykälää laadukkaamman Logitechin G710+ mekaanisen näppäimistön maaliskuussa 2013. Tuntuma on tosi hieno, vaikka mekaanisuus tekeekin käytösä entistä äänekkäämpää. Muutenkin tässä on hieman retro-fiilis. Tällaisia ne ensimmäiset näppäimistöt olivat. 010+ on ensisijaisesti pelaajille suunniteltu. Toimii kuitenkin kirjoituskäytössä hienosti. Erikoispiirteenä on näppäinten led-valaisu. Valoa voi säätää 5 eri voimakkuudelle. Nyt näkee näppääillä hämärässäkin. Kaiuttimista en ole hiiskunut myöskään juuri mitään. Muutama erilainen parinkympin peruspurkkikajari on yleensä koneissa ollut. Ei sen kummempaa tasoa kuin se, että äänet saa kuuluviin. Digitaalisen median käyttö tietokoneen vierellä tosin on lisääntynyt. Mm. Spotifyn kuuntelusta on tullut jokapäiväistä. Niinpä päädyin hankkimaan huhtikuun lopulla 2013 Stockan Hulluilta Päiviltä Genelec 6010a aktiivikaiuttimet. Ja niille kaveriksi uusinta sukupolvea oleva Genelec F One subwoofer. Soi tosi komeasti. Sopii hyvin läheltä kuunteluun. Kaiuttimet tuntuvat paljon kokoistaan isommalta. Uusin laitetyyppi tuli taloon 2012 elokuun viimeinen päivä. Oma pilvipalvelin. Jaa mikä? No, verkkokiintolevy lempinimeltään NAS. Mutta tässä 4 teratavun! Buffalo CloudStation Pro Duo laitteen mukana on Pogoplug-niminen palvelu. Palvelun avulla tiedostot ovat kotona tallessa, mutta niihin pääsee mistä tahansa käsiksi, kunhan olet nettiyhteyden päässä. Pogoplugin nerokkuus on sen yksinkertaisuudessa. Käyttäjän ei tarvitse osata paljoa, eikä perehtyä mystisiin verkko tai salausmäärityksiin. Halutut asiat pystyt jakamaan nopeasti ystävillesi tai julkisesti vaikkapa Facebookin kautta. Nopea nettiyhteys tietenkin tarvitaan. Neljässä teratavussa on älytön määrä tallennustilaa. Se on tässä toteutettu kahdella 2 teratavun Westem Digitalin wd20earx kiintolevyllä. PC-ajan alkupuoli: Kiintolevytuskia Kaikissa vanhemmissa koneessa Pentium III-aikoina Windows 98 teetti paljon työtä. Kone hidastui normaalirutiineissa käsittämättömän hitaaksi. Testiohjelmat kuitenkin väittivät konetta ihan nopeaksi. Pelien kanssa ei olekaan ongelmia ollut, mutta koneen käynnistäminen kesti todella kauan ja esim. Outlook Expressin käynnistäminen sai kiintolevyn rutisemaan pitkäksi aikaa. Huolimatta siitä, että lisäsin muistia kahteen otteeseen. Lopulta joulukuussa 2000 kyllästyin, hankin uuden kiintolevyn ja asensin kaiken uusiksi tyhjään koneeseen. Johan alkoi Windows olla normaalin oloinen. Itse asiassa hyvin nopea. Olihan uusi Maxtor tuplaten nopeampi kuin vanhat Quantumin ja Seagaten 6,4GB kiintolevyt. Tämäpä ei kuitenkaan vielä riittänyt: Tulipa samalla ostetuksi Abitin HotRod100-kiintolevyohjain. Pelkästä UMDA100- väylästä ei yhden levyn kanssa ollut mitään nopeusetua. Itse asiassa SiSoftin Sandra 2001- ohjelmalla mitattuna Maxtor oli nopeampi koneen omassa UMDA33-väylässä! Päädyinkin hankkimaan toisen samanlaisen Maxtorin, jotta sain rakennetuksi raid-0 levypakan. Nyt nopeutusta jo tulikin aika reippaasti. Windows käynnistyy nopeasti, vaikka kaikenlaisia apuohjelmia system-trayhin ladataankin. Outlookin avaamisessa ei mene kuin muutama sekunti ja muutkin ohjelmat avautuvat salamannopeasti. Suurin vaikutus nopeuteen kuitenkin oli koneen tyhjennyksellä ja uudelleen asennuksella. Win98 menee sekaisin parissa vuodessa, varsinkin kun erilaisia ohjelmia on asennettu ja poistettu useaan kertaan. Talvella 2002 raid- pakka hajosi! Helmikuun alussa käynnistyksessä kone ilmoitti kylmästi: "Broken Stripe". Molemmat Maxtorin kiintolevyt kyllä löytyivät, mutta ei raidia. Mikään ei auttanut. Vikaakaan ei kuitenkaan löytynyt, vaikka luulin toisen kiintolevyn hajonneen. Tein raidin uudestaan ja asensin kaikki uudestaan koneelle. Hyvin toimi, kunnes helmikuun lopulla tapahtui taas sama katastrofi. Nyt otin koko HotRod-raid-ohjaimen kokonaan pois. Hankin uuden 60GB Maxtorin systeemilevyksi. Jouduin siis jo toistamiseen kuukauden sisään asentamaan kaikki uudelleen. Pirunmoinen homma ja aikaa meni runsaasti. Vanhat 30GB:n Maxtorin levyt olivat aikansa kakkoskoneessa, mutta molemmissa alkoi olemaan lopulta käynnistysvaikeuksia. Laitoinkin toisen levyn tilalle ykköskoneesta vapautuneen 60GB Maxtor D740X:n. Raidin hajoamisen syy on selvästi ollut noissa Maxtorin DiamondMax+ 45 levyissä. Alle kanden vuoden ikäisinä melkoisia sohloja. Uudempi Maxtorin 60GB:n levy kuitenkin on edelleen 2007 talvella käytössä, eikä ole antanut mitään hälyttäviä merkkejä hajoamisesta. Ykköskone sai Maxtorin tilalle 120GB Seagate Barracuda ATA V levyn. Seagaten toiminnassa ei ole ollut mitään moittimista. DigiTV-kortin hankinnan jälkeen tarvitsin lisää kiintolevytilaa. Hankin Hitachin Deskstar 7K250 160GB levyn, mutta asennuksesta meinasi tulla täysi fiasko. Bios tunnisti levyn oikein, eli n.160GB ja dma5-moodissa. Mutta WindowsXP piti levyä sitkeästi PIO-moodissa. A7A266-E emoilla on vaikeuksia WindowsXP-käyttöjärjestelmillä yli 137GB levyjen käytössä, johtuen 48-bittisestä osoiteavaruudesta. Lopulta ongelmaan sentään löytyi lääke: Ei saanut asentaa uudempia alin toimittamia 2.05 integrated drivers ajureita, vaan vanhemmat 1.091 ajurit ovat yhteensopivat isojen kiintolevyjen kanssa. Jälkeen päin sain uudet Alin ALiMagiK ajurit heinäkuussa 2005. Versio: 4.0.1.1 . Jaoin Hitachin kahteen osaan. Ensimmäinen osio on hieman alle 137GB ja loppuosa levystä on varattu lähinnä varmuuskopiokäyttöön. Muutoin levy toimii, mutta hitaanlaisesti luettaessa tai kirjoitettaessa tietoja 137 ja 160 GB:n välillä. Ensimmäinen osio toimi nyt niin kuin pitikin. Sandra 2005 mukaan drive index Hitachin ensimmäiselle osiolle on n. 50 MB/s, mutta toiselle osiolle 2,5 MB/s. Syy on siinä, että ALi 1535D+ tukee DMA:ta LBA48:n kanssa vain jos revisio on C4:ää uudempi. Em. A7A266-E emolevyllä varustettuun koneeseen tuli hankituksi Promise SATA150II TX2plus oinain, iohon saa kiinni sekä IDE- että SATA-levyjä. Siinä toimi hyvin myös isot SATA-levyt, eikä emolevyn rajoitukset haitanneet. Tosin ohjaimen oli suolainen. Pari kymppiä lisää, niin olisi saanut uuden emon. Olin kuitenkin laiska tekemään niin isoa päivitystä. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) X2 4200 koneessa oli kolme SATA-kiintolevyä. Asus A8R32- MVP Deluxe emolevyllä on ULi M1575 southbridge, jossa on sisäänrakennettu nelikanavainen SATA II-ohjain. Emolla on myös Silicon Image 3132 SATA2 ohjain, jossa yksi sisäinen ja yksi ulkoinen liitin. Kaikki kiintolevyt olivat alunperin kiinni ULI M1575 ohjaimissa ja kaikki toimi hyvin siihen asti kunnes tuli Vista SP1-päivitys. Päivityksen jälkeen Vista ei käynnistynyt, vaan boottasi siniseen ruutuun: DRIVER_IRQL_NOT_LESS_OR_EQUAL error. PCIIDEX.SYS aiheutti virheen. Googlettamisen jälkeen vika paikantui M1575 southbridgeen. Foorumeilta löytyi myös Abit- käyttäjiä koskeva viestiketju: Vista x64 SP1 Bluescreen on PCIIDEX.sys Joten siirsin systeemilevyn Silicon Image ohjaamaan sata-liittimeen ja viimein Vista Spl suostui käynnistymään. Mutta tilttasi heti, jos muut levyt laittoi toisiin sata-liittimiin. Hankin siihenkin koneeseen erillisen kiintolevyohjaimen. Tällä kertaa Adaptec SATA II RAID 12205A mallin. Kiertotietä ei löytynyt, vaikka olin yhteydessä sekä Asuksen, että Microsoftin tekniseen tukeen. Asuksen tuesta ei ollut juurikaan hyötyä, joskin vastauksen heiltäkin sain. Microsoftin tuki taas yllätti aktiivisuudellaan. Ottivat minuun kahteenkin kertaan yhteyttä ja yrittivät tosissaan selvittää asiaa. Ratkaisua ei kuitenkaan löytynyt, sillä ULIin ei ole tullut uusia ajureita moneen vuoteen. Adaptecin ohjaimen kanssa sain järjestelmän taas toimimaan, eikä tämän päivitysrumban jälkeen ole ollut mitään murheita. Vähän myöhemmin kolme kiintolevyä vaihtui yhdeksi isoksi kiintolevyksi. Sittemmin ei ole kiintolevyjen kanssa ollut ainuttakaan probleemaa. Intelin SSD on toiminut yli 5 vuotta ja yhä nopea. Samoin datalevynä pyörinyt vanha 1T Samsung Spinpoint F3 ei ole osoittanut mitään vikaantumisen merkkejä. Seuraavaan uuteen koneeseen on tulossa silti uudemman sukupolven SSD-levy M.2-liitännällä, jonka pitäisi olla ällistyttävän nopea. Saas nähdä.

6. sukupolven Core-prosessori ja uusi Z170-piirisarja

Kehitys tuntuu hieman hidastuneen. Ja koneet ovat vuosia olleet riittäviä moneen työhön. Päivityspakkoa ei juuri tule, ellei jotain kokonaan hajoa. Vaikka i5 750 on vieläkin riittävä, päätin tehdä uuden koneen, joka on varustettu uusimmilla herkuilla. Näin ohjenuorana käyttämäni ajatus, että tehon pitää kaksinkertaistua ennen kuiin päivitys kannattaa, todennäköisesti toteutuu. Koteloksi valitsin nykyisessä koneessa olevan mallin uudistuneen version. Virtalähde on vähän tehokkaampi ja hiljaisempi Fractal Design Newton R3 800W, 80 PLUS Platinum. 80 PLUS® Platinum -hyväksyntä tarkoittaa, että virtalähde kykenee 230V jännitteellä 90% hyötysuhteeseen 20% kuormituksella. 100% kuormalla hyötysuhteen pitää olla vähintään 91%.  Emolevynä Asus Z170 DeLuxe on tämän hetken monipuolisimpia ja hyvät arvostelut saanut emolevy. Uusia juttuja minulle ovat mm. USB 3.1 -portit. Näistä yksi on malliltaan type C. Type-C- liittimen voi asentaa kummin päin tahansa, sillä se on symmetrinen. Uusi on myös M.2 x4 Socket 3 -liitäntä erittäin nopeita ssd-massamuisteja varten. Siihen on tarkoitus iskeä kaksi kappaletta syyskuussa julkaistua Samsungin 950 Pro 512Gt -asemaa. Niissä on V-NAND -piirit ja MVMe-tuki. Muistia koneessa on 16Gb nopeus: 2133 MHz DDR4 (PC4-17000). Kingston HyperX FURY DDR4 2133 MHz CL14 16 Gt (2 x 8 Gt) muistimodulipaketti. Prosessorina Intel Core i7 6700 Skylake. Tämä toimii 4 GHz taajuudella, eikä mitenkään huimasti tuo suorituskykyä lisää. Parasta tässä päivityksessä ovatkin juuri uuden Z170-piirisarjan tuomat uudet ominaisuudet ja älyttömän nopeat ssd-levyt. Sivu 1
©Jari Nieminen
Skylake
Tietokoneet

30 vuotta puuhastelua tietokoneiden

kanssa

2000-luvulla vain PC

INTEL OTTI NISKALENKIN AMD:stä 2007 Katselin jo 2008 keväällä Intelin Core 2 Quad -perheen neliytimellistä Q6600 -prosessoria "sillä silmällä". Teki mieli päivittää konetta taas nopeammaksi. Hyvinhän X2 4200+:lla pärjäsi, mutta ainahan harrastajan tekee jotain uutta mieli. Varsinkin kun tuolloin Q6600 - prosessorin hinta oli pudonnut lähes tuhannen euron hinnasta alle 250,- euron. Tom's Hardware -sivuston kätevän CPU charts -taulukon mukaan Q6600 on enemmän kuin tuplasti AMD:n X2 4200+ nopeampi useimmissa mittauksissa. Kultaisena päivityssääntönä olen pitänyt sitä, että tehon täytyy kaksinkertaistua, ennen kuin päivittäminen kannattaa. Jäin silti odottelemaanIntelin uudempia, 45 nanometrin tekniikalla tehtyjä malleja. Myyntiin tulivat myös AMD:n neliytimiset Phenom X4-mallit, jotka olivat varteenotettavia vaihtoehtoja. 2009-alkuvuonna saapuivat Intelin uuden sukupolven i7-prosessorit. Core i7-920 maksoi 2009 tammikuun alussa halvimmillaan 266,- eur. Q6600 verrattaessa uutuus on vähävirtaisempi ja suorituskykyä löytyy karkeasti kolmasosa enemmän. AMD oli iskenyt teholtaan Q6600:n kantaan. Phenom X4 9550 ja Q6600 maksoivat suurin piirtein saman verran. Em. malleista sai kasattua kustannustehokkaan tietokoneen, sillä emolevyt ovat myös edullisia. AMD:n uutuus Phenom II 940 vastasi pitkälti Intelin i7-920-prossua. AmD oli taas pelissä mukana. Oma kone sai kuitenkin edelleen odottaa päivitystä. Koneella pärjäsi kuitenkin ihan hyvin. Intel Core i5 750 Koneen päivitys realisoitui lopulta maaliskuussa 2010. Pöytäkoneen päivitys siirtyi, koska läppäri hajosi 09 talvella. Fujitsu Siemens Amilo M1420 päästi ns. käyttösavun ulos. Amilon virtaliitin irtosi emolevyltä, enkä saanut sitä toimimaan. Uusi läppäri tarvittiin pikaisesti. Tilalle tuli Lenovon T400, jossa on kestävä runko. T400 on muutenkin kevyempi ja pienempi kokoisempi kuin edellinen läppäri. Vaan hinta Lenovon ammattimalilla on aika suolainen. Toivotaan, että laatu on hinnan väärti. Takuu on sentään 3 vuotta. No, laatu osoittautui välttäväksi. Kaksi kertaa kone kävi takuuremontissa. Viimeisen kerran viikkoa ennen kolmen vuoden takuun päättymistä. Kerrankin näin. Vaihtoon meni koko emolevy. Eli ilman takuuta olisi kone joutunut roskiin. Tosin takuuremontin ja oman tekemäni Vista- Win7 64-bit ja kiintolevy SSD- levyksi päivityksen jälkeen kone toimii tosi hienosti. Pöytäkoneen päivityksen siirtyminen ei ollut huono asia. Nyt tehon nousu verrattuna entiseen on todella tuntuva. Nopeuden tuntu ei tule yksin tehokkaammasta prosessorista tai muisteista, vaan ihan uudesta tekniikasta. Käyttöjärjestelmä (Windows 7 x64 Ultimate) on asennettu SSD-levylle. Levynä on 160GB Intel X25-M G2. Valinta perustui tietokonepalstoilta keräämääni tietoon. Intel on pärjännyt testeissä erinomaisesti. Jaksan edelleen hämmästellä sitä nopeutta, jolla kone käynnistyy ja ohjelmat avautuu. Äänettömästi! Prosessorin valinta oli oikeastaan helppo. i5 750 oli ensimmäinen vaihtoehto. Teho-hinta suhde oli parhaimmillaan. Pientä epäilystä aiheutti ainoastaan se, että oliko järkevää tehdä kone LGA11S6- kantaisella emolevyllä. LGA1366- kantainen prosessori olisi tosin maksanut enemmän, mutta harkitsin silti hetken i7 930-mallia. Jotkut olivat sitä mieltä, että LGA1366 olisi tulevaisuuden kannalta järkevämpi valinta. Tällä päivitystandilla ajattelin, että kuitenkin menee kaikki uusiksi seuraavassakin päivityksessä. Oli kanta kumpi tahansa. Säästyneet rahat oli järkevämpää käyttää isompaan ssd- levyyn. Emolevyksi koneeseen tuli Asus P7P55D-E. Asukseen olen luottanut jo pitkään. Tämä emo on keskihintainen. Siinä on kuitenkin jo 2x usb 3.0 liittimiä valmiina. Samoin 2x SATA 6Gb/s liittimiä. Intelin ssd-levykään ei tosin vielä tue tuota nopeutta, joten se voi jäädä käyttämättä. Usb 3.0-liittimestä uskon olevan vielä hyötyä. Olin äimän käkenä, kun käytin automaattista ylkellotusasetusten hakua Asuksen Biossissa. i5 750 kellottui noilla asetuksilla suoraan 3.7GHZ vakion 2.66GHz sijaan. Ja kone toimi luotettavasti. Joskin vähän kuumana. Siksi hieman säätelin kelloja alemmaksi. Nyt prosessori työskentelee 3.5GHz nopeudella "kaasu pohjassa". Lämmöt pysyy kurissa pitkässäkin kurituksessa. Intel SpeedStep® -tekniikan ansiosta näillä asetuksilla prosessori työskentelee 1.5Ghlz taajuudella, kun sille ei ole töitä. Tämä on hyvä ominaisuus, sillä sähköä säästyy. Superleggera Prosessorin jäähdyttimeksi otin hyvin eksoottisen mallin. Danamics LMX Superleggera pitää lämpöputkiensa sisällä nestemäistä metallia! Metalliseos on magneettista ja sitä kierrätetään elektromagneettisen pumpun avulla. Pumpun toiminta on täysin äänetön, mutta tämäkin jäähdytin tarvitsee 12 cm tuulettimen kylkeensä. Paikkoja on kandellekin tuulettimelle, mutta itse olen laittanut vain yhden. Tyhjäkäynnillä tuuletin saa pyöriä 60Orpm, niin eipä siitäkään juuri ääntä kuulu. Itse asiassa Noctuan NF-512B-FLX, eikä Fractal Designin tuulettimet pyörivät aina samalla nopeudella emolevyn CPU_FAN- Iiitimessä, vaikka CPU Q-fan Control on biossista päällä. Selitykseksi asialle on tuumattu, että emolevyn liitin on 4- pinninen ja tuulettimet vain 3-pinnisiä. Tästä huolimatta molemmat tuulettimet säätävät nopeuttaan samanlaisessa 4-pinnisessä CHA_FAN1-liitimessä. Viisammat sanovat, että kyseinen Noctuan malli ei jaksa tehdä painetta, eikä siten sovellu tiheäripaisen siilen kylkeen. Vaihdoin Noctuan kotelotuulettimeksi ja Fractalin siirsin Superleggeran kylkeen. En kuitenkaan havainnut mitään etua muutoksesta Niinpä tilasin Arctic Cooling 4-pinnisiä Artic F12 Pro PWM- tuulettimen prosessorijäähdytintä varten. Erikoisesti muotoillun F12 Pro PWM tuulettimen asennus LMX Superleggeran kylkeen ei meinannut alkuun onnistua. Se on ihan hitusen leveämpi, kuin tavanomaiset. Kyllä sen paikalleen sai, mutta muutama ripa pääsi taipumaan ensi yrittämällä, kun aioin vain nopeasti pudottaa sen paikoilleen. PWM-tuulettimen kanssa toimii Q-fan ja tuulettimet säätyvät myös Asus Xpert-ohjelmalla. Hassua on kuitenkin se, että nyt tuulettimesta ei saa näkyviin kierroslukua. Tosin, ei se isommin haittaa. Pääasia, että tuuletin pyörii tarpeen mukaan kovemmilla kierroksilla ja on levossa hiljainen. Silent-moodilla prosessorin lämpö levossa nousi, mutta täydessä rasituksessa puolestaan laski. Fl2Pro PWM:n kierrokset ovat levossa noin 500 ja täysillä pyöriessä n. 1500 rpm. Kovassakaan rasituksessa ei meteli kuitenkaan nouse kovin korkeaksi. Eikä ole sävyltään häiritsevä. Samalla laitoin kotelon pohjaan Arctic F12 PWM- tuulettimen. Arcticilla on patentoitu PST (PWM Sharing Techonology), jolla yhden PWM-signaalin voi jakaa max viidelle tuulettimelle. Tätä hyväksi käyttäen myös tämä kotelotuuletin saa ohjauksen CPU-fan -liittimen kautta. Tämän lisäyksen johdosta kotelon "system"- lämpö laski pari astetta. Tanskalainen Danamics hakeutui konkurssiin lokakuussa 2010. Eli LMX Superleggera prosessorijäähdyttimeni jäi todellakin eksoottiseksi ja harvinaiseksi tuotteeksi. Omani joutui ongelmajätteisiin 2012 kesällä. Elektromagneettinen pumppu hajosi. Ostinpa sitten tilalle tavanomaisemman, ison Alpenföhn K2 CPU-coolerin. Toimii lämpöjen kannalta vähintään yhtä hyvin kuin Superleggera, mutta hieman äänekkäämpi. Ehkäpä tuulettimia tarkemmin säätämällä saa vielä hiljaisemmaksi, mutta ei ole riittänyt tarmoa viilaukseen. Kone on hyvin hiljainen, joten huomio on kiinnittynyt ylimääräiseen korkeataajuiseen ääneen, joka todennäköisimmin tulee emolevyltä. Asuksen omalta foorumilta löytyi neuvoja, millä siitä pääsee lähes kokonaan eroon. Biosista pitää ottaa C- State ja C1E-support pois päältä. C- Staten pois kytkemisellä on se seuraus, että turbo-moodissa tulee vain yksi kerroin lisää. Kellotetussa koneessa tästä ei ole riesaa. Korkeataajuista ääntä tulee myös jonkin verran näytönohjaimesta. Sopivassa rasituksessa se tulee ilmi ja on yleistä useimmilla näytönohjaimilla. Näytönohjaimista puheen ollen, en juurikaan panostanut näytönohjaimeen. Koneella harvemmin pelataan pelejä. Alunperin koneeseen laitettiin Atin 1105450- piiriin pohjautuva Saphiren valmistama passiivijäähdytteinen ohjain. Ja ainakin tähän asti kuva on näkynyt moitteetta. Kortissa on VGA ja DVI-1 -liittimen lisäksi HDMI-liitin. Vähän hämmästytti kuitenkin Windows 7:n järjestelmäluokituksessa se, että ohjain sai työpöytägrafiikasta vain 3,9 pistettä. Samainen luokitus kuitenkin antaa peligrafiikalle 5,8 pistettä. Ohjaimen jouduin myöhemmin vaihtamaan PowerColor Radeon HD7750 1GB DDRS -korttiin näytön vaihtuessa isoon 2560x1440 resoluutioiseen malliin. Paljon Saphiren mallia suorituskykyisempi Powercolor on tehostaan huolimatta varustettu myös passiivijäähdytyksellä. Black Pearl Aluksi ajattelin koota uuden osat vanhaan koteloon. Antec P150-kotelo on erinomainen, mutta päädyin uuteen koteloon jotta koneiden vaihto sujuisi helpommin. Sain kasata uutta konetta rauhassa ja vanha säilyi toimintakuntoisena. Ja mikäpä oli kasatessa, kun löytyi ihan mahtava kotelo. Fractal Design Define R2 Black Pearl valmistajan omalla 650W modulaarisella virtalähteellä. Osien järjestys on hieman tavanomaisuudesta poikkeava. Virtalähde makaa kotelon pohjalla ja saa jäähdytysilman sitä kautta. Kotelon seinät on päällystetty ympäriinsä bitumilla. Vakiona kaksi hiljaista tuuletinta ja kotelossa on useita paikkoja lisätuulettimille. Vakiotuulettimien edessä on helposti puhdistettavat pölysuodattimet. Ulkonäkökin on yksinkertaisen tyylikäs. Kiintolevyn merkkivalon puuttuminen on ihmetyttänyt. Virtakytkin ja liittimet on hyvin esillä kotelon päällä, eivätkä etuseinässä niin kuin yleensä. Iso etuovi peittää dvd-aseman ja muut levyasemapaikat. Ostin Verkkokauppa.comista halvan (12,90) InLine Card Reader USB 2.0 - muistikortinlukijan 3.5"-paikkaan. Hintaisekseen loistava kampe. Harmitti, kun vanhempi Sandiskin kortinlukija ei lukenut 16GBn sdhc- korttia. Uudempi SanDisk toimi kuukauden. Tuolla koneessa kiinteänä on muutenkin parempi kuin johtojen päässä pöydällä kaatuileva lukija. Kun kaikki oli muuten kunnossa siirsin vanhasta koneesta digitv-kortin ja Samsungin Spinpoint F3 1TB kiintolevyn uuteen. Samsung toimii varastolevynä. Windows, ohjelmat ja omat tiedostot mahtuu kyllä hyvin 160GB:n ssd:lle. Valokuvat, musiikit ja tv-tallenteet kannattaa säilöä tavalliselle kiintolevylle. Kone toiminut moitteettomasti, eikä vuoden 2011 aikana sille tehty muuta kuin tallentava dvd-asema vaihdettu Blue-Rayksi. 2015 laitoin Lenovon läppäristä jääneen Samsung SSD-levyn käyttöjärjestelmälevyksi. Samoihin aikoihin koneeseen päivittyi Windows 10 Pro. Windows 8/8.1 Pro ehti olla käyttiksenä tammikuusta 2013. Tuolloin sen sai päivityksenä kohtuuhintaan. Laskussa 29,99€. Windows 10 päivitys oli toki vielä edullisempi, sillä se ei maksanut mitään. Aina ei Windowsin hankkiminen ole ollut kovin halpaa. 2007 helmikuussa ostin parhaimman Windows Vistan retail-version. Se maksoi noin 500,00€! Jotenkin summa oli perusteltavissa lupauksilla Ultimate-version tulevista eduista ja uusista ominaisuuksista. Käytännössä Ultimaten ostaja ei saanut mitään extraa, joka olisi jotenkin käytännössä eronnut tavallisen Vistan käytöstä. Kun Windows 7 tuli myyntiin 2009, niin hermostuin. Päivitys olisi maksanut yli 200€. Lähetin sähköpostia Steve Ballmerille. Kerroin viestissäni lyhyesti tyytymättömyyteni hinnoitteluun. Windowsin ajan tasalla pitäminen olisi reilussa parissa vuodessa maksanut yli 700 euroa. Odotetusti Microsoftin tuolloinen toimitusjohtaja ei vastannut minulle mitään. Mutta muutaman viikon päästä Microsoftin suomen konttorilta soitettiin minulle. Viesti oli mennyt perille. Varsin sovittelevasti tiedustelivat, olisinko tyytyväinen jos saan Windows 7 maksutta. Olinhan minä. Asiasta ei saanut huudella, enkä ennen tätä olekaan missään kertonut. Ehkäpä viestilläni oli jotain vaikutusta näihin myöhempien päivitysten hinnoitteluun.   Oheislaitteita vuosien varrelta   Amigoissa olleiden mustavalkoisten Cameron-käsiskannerien jälkeen ostin isokokoisen Artec-A4 väriskannerin. Skannerissa oli scsi-liitäntä ja pc-kortti. Tavoitteena oli tuolloin vielä skannailla myös Amigalla, mutta en onnistunut saamaan laitetta toimimaan Golemin scsi-kortin kanssa. Artec lopulta hajosi ja ostin pienikokoisen printteriporttiin kytkettävän Canon FB630P:n. Tuo toimi hyvin niin kauan kun käyttöjärjestelmänä oli Win98. Windows 2000:n siirryttyäni laite ei suostunut yhteistyöhän, joten vaihdoin sen usb-Iiitäntäiseen Canon N1240U- malliin. Tämän tyylikkään ja pienikokoisen skannerin kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Vasta alkuvuonna 2007, käyttöjärjestelmän vaihto 64-bittiseen Windows Vistaan teki taas ongelman. Skanneri menikin taas vaihtoon ja tilalle tuli Canonin monitoimikone Pixma MP600. Printterit ovat olleet laitteiston pitkäikäisimpiä laitteita. HP on osoittautunut kestäväksi laitteeksi. Lukuisten eri merkkisten matriisikirjoittimien jälkeen käytin pitkään HP Deskjet 500c mustesuihkua. Vanha Laserjet 6L palvelee edelleen Tosin nyt uudessa paikassa appivanhemmilla. Aikanaan Bidlet-huutokaupasta ostamani HP 930C värimustesuihku on toiminut erinomaisesti. Ainoa ongelma sen kanssa on ollut pienikokoisten valokuvapapereiden tulostaminen. Canon Pixma MP600 korvasi HP.n helmikuussa 2007. Mitä sanoinkaan tulostimien pitkäikäisyydestä? Pixma MP600 hajosi keväällä 2011. Tilalle hankin monitoimivärilaserin. Tällä kertaa markkinoiden edullisimmasta päästä, Samsung CLX-3185FN. Hinta 341,90 eur. Laitteessa on verkkoliitäntä ja arkinsyöttölaite. Tällä onkin nopea ottaa kopioita ja väritulosteiden laatu on huippuluokkaa. Kunhan ei tarvita valokuvatulosteita. Laseri ei pärjää valokuvatulostimena ollenkaan mustesuihkulle. Ei edes tuolle muutaman vuoden vanhalle Pixmalle. Hankinta ei silti kaduta. Vähemmän niitä valokuvatulosteita on tarvittukaan. Laserilla tulostaminen muuten on huolettomampaa ja halvempaa kuin mustesuihkun kanssa. Tosin koko värikitin hankkiminen kerralla köyhdyttää kukkaroa n. 150 eur. Ensimmäisen polttavan cd-aseman ostin keväällä -99. 2x-nopeudella polttava HP vaihtui 24x Plextoriin jouluna 2001 ja 48x Plextoriin 2003 alussa. Jo samana syksynä tuli hankittua Plextorin PX-708 8x tallentava dvd-asema. Plextor vaihtui 2004 LG:n GSA-416ORBB malliin. LG osasi samat temput kuin Plextorikin ja vielä lisäksi ymmärsi harvinaisen DVD- RAM formaatin levyjäkin. +R levyjä LG:Ilä voi parhaimmillaan polttaa 16x nopeudella. LG meni eteenpäin samalla kun myin 2600+ koneen uudelle käyttäjälle. NEC ND-4570 tallentava dvd-asema toimii edelleen vanhassa koneessani, joka on käytössä toisaalla. i5 750-koneeseen tallentavaksi asemaksi tuli alunperin Sony Optiarc AD-52405. Syyskuussa 2011 päivitin polttavan aseman ony BWU-500S Blue-Ray-asemaksi. Tallentavien dvd-asemien hinnat pudonneet olemattomiksi, mutta tallentavan Blue-Ray laitteen hinta on nyt halvimmillaan 99,00 eur. Syksyllä 2001 vaihdoin 17" Panasonic monitorin isompaan, suoraruutuiseen Samsung 900NF 19" crt-näyttöön. Samsung puolestaan vaihtui 2006 keväällä litteään ja laajakuvamuotoiseen (16:10) NEC MultiSync 20WGX2 näyttöön. Vähän kallis NEC on monitoriksi, mutta on toisaalta osoittautunut erinomaisen laadukkaaksi tuotteeksi. Ei kaduta, sillä kunnollinen näyttö on yksi tärkeimpiä asioita tietokoneen kanssa töitä tehdessä. Hiiri on toinen tärkeä oheislaite, jonka laadussa ei kannata säästellä. NEC on vieläkin, tätä kirjoitettaessa kuuden vuoden käytön jälkeen loistokampe. Isompaa ehkä tekis taas mieli :) Edit 2013: Isomman ostin joulukuussa 2012. Asus PB278Q PLS on 2560x1440 resoluutioon yltävä 27-näyttö. Ihan sopiva koko vielä työpöydälle. Kuvaa voi katsella mistä suunnasta tahansa ilman, että kuva muuttaa väriään tai kirkkauttaan. Hieno näyttö. Voin suositella kenelle tahansa. Nec on edelleen työpöydällä kakkosnäyttönä. Jouduin Asuksen tähden päivittämään myös näytönohjaimen. PowerColor Radeon HD7750 1GB DDRS -ohjaimessa on paljon liittimiä: DVI, HDMI ja DisplayPort. Asus on kiinni displayportissa ja Nec Dvi-liittimessä. Ensimmäisen webbikameran hankin syksyllä 2006. Ensin ajattelin, että ostan jonkun halvan, mutta päädyin kuitenkin sitten vähän kalliimpaan Microsoftin VX-6000 kameraan. Hyvältä peliltä vaikuttaa. Toimii ainakin kaikissa ohjelmissa, joissa sitä olen tähän mennessä kokeillut. Kohtuulaatuinen kuva, eikä takkua iiikkeessäkään. Kuvaan saa mukaan efektejä ja koristeita. Messengerissä kaikki toiminnot pelaavat moitteettomasti. Skypen vanhemmissa versioissa kaikki lisätoiminnot eivät aktivoituneet. Kuva näkyi kyllä muuten hyvin. Hiiriä ei ole tullut kulutetuksi vuosien aikana kovinkaan paljoa. Amigoissa oli perinteisellä pallolla toimivat hiiret ja samoin ensimmäisissä pc-koneissa. Eipä niistä sen kummempaa muistikuvaa ole jäänyt. Ensimmäinen suuri mullistus hiiren kehityksessä oli vieritysrulla. Siitä tuli kerralla välttämättömyys, jota ilman ei osaa olla. Toinen iso askel oli kumipallon häviäminen hiirulaisen vatsasta. Tilalle tuli optiset ja laser-tekniikkaan perustuvat hiiret. Käytin pitkään langallista Microsoftin valmistamaa optista hiirtä. Se toimii vieläkin, mutta IdeaParkin avajaisista tuli ostettua MS:n Wireless Lasermouse 5000 ja totuin langattomuuteen. Lasermouse 5000 oli lopulta pettymys. Vuoden ikäisenä heitin vehkeen pois, koska rulla alkoi jumittamaan pahasti ja välillä langattomassa yhteydessäkin tuntui olevan jotain häiriötä. Logitechin langaton laserhiiri, MX Revolution toimi vuosia moitteetta. Hiiren rulla alkoi lopulta siinäkin takkuamaan ja hommasin tilalle lokakuussa 2012 Mouse Logitech Performance Mouse MX -hiiren. Lähes samanlainen kuin edellinen. Tässä vaan ei ole erillistä lataustelakkaa, vaan hiirtä voi ladata usb-liitännän kautta myös käytön aikana. Näppäimistöistä en ole tainnut kirjoittaa aiemmin mitään. Niitä on ollut jos jonkinlaisia muovisia perusnäppiksiä. Viimeisimpänä oli jo laadukkaampi Logitechin UltraX Premium oli käytössä muutaman vuoden, mutta pullanmurut yms. näppäimistön välissä teki tuhoja. Vaikka puhdistin, niin muutama näppäin jumitti pahasti. Siispä hommasin vielä pykälää laadukkaamman Logitechin G710+ mekaanisen näppäimistön maaliskuussa 2013. Tuntuma on tosi hieno, vaikka mekaanisuus tekeekin käytösä entistä äänekkäämpää. Muutenkin tässä on hieman retro-fiilis. Tällaisia ne ensimmäiset näppäimistöt olivat. 010+ on ensisijaisesti pelaajille suunniteltu. Toimii kuitenkin kirjoituskäytössä hienosti. Erikoispiirteenä on näppäinten led- valaisu. Valoa voi säätää 5 eri voimakkuudelle. Nyt näkee näppääillä hämärässäkin. Kaiuttimista en ole hiiskunut myöskään juuri mitään. Muutama erilainen parinkympin peruspurkkikajari on yleensä koneissa ollut. Ei sen kummempaa tasoa kuin se, että äänet saa kuuluviin. Digitaalisen median käyttö tietokoneen vierellä tosin on lisääntynyt. Mm. Spotifyn kuuntelusta on tullut jokapäiväistä. Niinpä päädyin hankkimaan huhtikuun lopulla 2013 Stockan Hulluilta Päiviltä Genelec 6010a aktiivikaiuttimet. Ja niille kaveriksi uusinta sukupolvea oleva Genelec F One subwoofer. Soi tosi komeasti. Sopii hyvin läheltä kuunteluun. Kaiuttimet tuntuvat paljon kokoistaan isommalta. Uusin laitetyyppi tuli taloon 2012 elokuun viimeinen päivä. Oma pilvipalvelin. Jaa mikä? No, verkkokiintolevy lempinimeltään NAS. Mutta tässä 4 teratavun! Buffalo CloudStation Pro Duo laitteen mukana on Pogoplug-niminen palvelu. Palvelun avulla tiedostot ovat kotona tallessa, mutta niihin pääsee mistä tahansa käsiksi, kunhan olet nettiyhteyden päässä. Pogoplugin nerokkuus on sen yksinkertaisuudessa. Käyttäjän ei tarvitse osata paljoa, eikä perehtyä mystisiin verkko tai salausmäärityksiin. Halutut asiat pystyt jakamaan nopeasti ystävillesi tai julkisesti vaikkapa Facebookin kautta. Nopea nettiyhteys tietenkin tarvitaan. Neljässä teratavussa on älytön määrä tallennustilaa. Se on tässä toteutettu kahdella 2 teratavun Westem Digitalin wd20earx kiintolevyllä. PC-ajan alkupuoli: Kiintolevytuskia Kaikissa vanhemmissa koneessa Pentium III-aikoina Windows 98 teetti paljon työtä. Kone hidastui normaalirutiineissa käsittämättömän hitaaksi. Testiohjelmat kuitenkin väittivät konetta ihan nopeaksi. Pelien kanssa ei olekaan ongelmia ollut, mutta koneen käynnistäminen kesti todella kauan ja esim. Outlook Expressin käynnistäminen sai kiintolevyn rutisemaan pitkäksi aikaa. Huolimatta siitä, että lisäsin muistia kahteen otteeseen. Lopulta joulukuussa 2000 kyllästyin, hankin uuden kiintolevyn ja asensin kaiken uusiksi tyhjään koneeseen. Johan alkoi Windows olla normaalin oloinen. Itse asiassa hyvin nopea. Olihan uusi Maxtor tuplaten nopeampi kuin vanhat Quantumin ja Seagaten 6,4GB kiintolevyt. Tämäpä ei kuitenkaan vielä riittänyt: Tulipa samalla ostetuksi Abitin HotRod100-kiintolevyohjain. Pelkästä UMDA100-väylästä ei yhden levyn kanssa ollut mitään nopeusetua. Itse asiassa SiSoftin Sandra 2001- ohjelmalla mitattuna Maxtor oli nopeampi koneen omassa UMDA33- väylässä! Päädyinkin hankkimaan toisen samanlaisen Maxtorin, jotta sain rakennetuksi raid-0 levypakan. Nyt nopeutusta jo tulikin aika reippaasti. Windows käynnistyy nopeasti, vaikka kaikenlaisia apuohjelmia system- trayhin ladataankin. Outlookin avaamisessa ei mene kuin muutama sekunti ja muutkin ohjelmat avautuvat salamannopeasti. Suurin vaikutus nopeuteen kuitenkin oli koneen tyhjennyksellä ja uudelleen asennuksella. Win98 menee sekaisin parissa vuodessa, varsinkin kun erilaisia ohjelmia on asennettu ja poistettu useaan kertaan. Talvella 2002 raid-pakka hajosi! Helmikuun alussa käynnistyksessä kone ilmoitti kylmästi: "Broken Stripe". Molemmat Maxtorin kiintolevyt kyllä löytyivät, mutta ei raidia. Mikään ei auttanut. Vikaakaan ei kuitenkaan löytynyt, vaikka luulin toisen kiintolevyn hajonneen. Tein raidin uudestaan ja asensin kaikki uudestaan koneelle. Hyvin toimi, kunnes helmikuun lopulla tapahtui taas sama katastrofi. Nyt otin koko HotRod-raid-ohjaimen kokonaan pois. Hankin uuden 60GB Maxtorin systeemilevyksi. Jouduin siis jo toistamiseen kuukauden sisään asentamaan kaikki uudelleen. Pirunmoinen homma ja aikaa meni runsaasti. Vanhat 30GB:n Maxtorin levyt olivat aikansa kakkoskoneessa, mutta molemmissa alkoi olemaan lopulta käynnistysvaikeuksia. Laitoinkin toisen levyn tilalle ykköskoneesta vapautuneen 60GB Maxtor D740X:n. Raidin hajoamisen syy on selvästi ollut noissa Maxtorin DiamondMax+ 45 levyissä. Alle kanden vuoden ikäisinä melkoisia sohloja. Uudempi Maxtorin 60GB:n levy kuitenkin on edelleen 2007 talvella käytössä, eikä ole antanut mitään hälyttäviä merkkejä hajoamisesta. Ykköskone sai Maxtorin tilalle 120GB Seagate Barracuda ATA V levyn. Seagaten toiminnassa ei ole ollut mitään moittimista. DigiTV-kortin hankinnan jälkeen tarvitsin lisää kiintolevytilaa. Hankin Hitachin Deskstar 7K250 160GB levyn, mutta asennuksesta meinasi tulla täysi fiasko. Bios tunnisti levyn oikein, eli n.160GB ja dma5-moodissa. Mutta WindowsXP piti levyä sitkeästi PIO- moodissa. A7A266-E emoilla on vaikeuksia WindowsXP- käyttöjärjestelmillä yli 137GB levyjen käytössä, johtuen 48-bittisestä osoiteavaruudesta. Lopulta ongelmaan sentään löytyi lääke: Ei saanut asentaa uudempia alin toimittamia 2.05 integrated drivers ajureita, vaan vanhemmat 1.091 ajurit ovat yhteensopivat isojen kiintolevyjen kanssa. Jälkeen päin sain uudet Alin ALiMagiK ajurit heinäkuussa 2005. Versio: 4.0.1.1 . Jaoin Hitachin kahteen osaan. Ensimmäinen osio on hieman alle 137GB ja loppuosa levystä on varattu lähinnä varmuuskopiokäyttöön. Muutoin levy toimii, mutta hitaanlaisesti luettaessa tai kirjoitettaessa tietoja 137 ja 160 GB:n välillä. Ensimmäinen osio toimi nyt niin kuin pitikin. Sandra 2005 mukaan drive index Hitachin ensimmäiselle osiolle on n. 50 MB/s, mutta toiselle osiolle 2,5 MB/s. Syy on siinä, että ALi 1535D+ tukee DMA:ta LBA48:n kanssa vain jos revisio on C4:ää uudempi. Em. A7A266- E emolevyllä varustettuun koneeseen tuli hankituksi Promise SATA150II TX2plus oinain, iohon saa kiinni sekä IDE- että SATA-levyjä. Siinä toimi hyvin myös isot SATA-levyt, eikä emolevyn rajoitukset haitanneet. Tosin ohjaimen oli suolainen. Pari kymppiä lisää, niin olisi saanut uuden emon. Olin kuitenkin laiska tekemään niin isoa päivitystä. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) X2 4200 koneessa oli kolme SATA- kiintolevyä. Asus A8R32-MVP Deluxe emolevyllä on ULi M1575 southbridge, jossa on sisäänrakennettu nelikanavainen SATA II-ohjain. Emolla on myös Silicon Image 3132 SATA2 ohjain, jossa yksi sisäinen ja yksi ulkoinen liitin. Kaikki kiintolevyt olivat alunperin kiinni ULI M1575 ohjaimissa ja kaikki toimi hyvin siihen asti kunnes tuli Vista SP1-päivitys. Päivityksen jälkeen Vista ei käynnistynyt, vaan boottasi siniseen ruutuun: DRIVER_IRQL_NOT_LESS_OR_EQUAL error. PCIIDEX.SYS aiheutti virheen. Googlettamisen jälkeen vika paikantui M1575 southbridgeen. Foorumeilta löytyi myös Abit-käyttäjiä koskeva viestiketju: Vista x64 SP1 Bluescreen on PCIIDEX.sys Joten siirsin systeemilevyn Silicon Image ohjaamaan sata-liittimeen ja viimein Vista Spl suostui käynnistymään. Mutta tilttasi heti, jos muut levyt laittoi toisiin sata-liittimiin. Hankin siihenkin koneeseen erillisen kiintolevyohjaimen. Tällä kertaa Adaptec SATA II RAID 12205A mallin. Kiertotietä ei löytynyt, vaikka olin yhteydessä sekä Asuksen, että Microsoftin tekniseen tukeen. Asuksen tuesta ei ollut juurikaan hyötyä, joskin vastauksen heiltäkin sain. Microsoftin tuki taas yllätti aktiivisuudellaan. Ottivat minuun kahteenkin kertaan yhteyttä ja yrittivät tosissaan selvittää asiaa. Ratkaisua ei kuitenkaan löytynyt, sillä ULIin ei ole tullut uusia ajureita moneen vuoteen. Adaptecin ohjaimen kanssa sain järjestelmän taas toimimaan, eikä tämän päivitysrumban jälkeen ole ollut mitään murheita. Vähän myöhemmin kolme kiintolevyä vaihtui yhdeksi isoksi kiintolevyksi. Sittemmin ei ole kiintolevyjen kanssa ollut ainuttakaan probleemaa. Intelin SSD on toiminut yli 5 vuotta ja yhä nopea. Samoin datalevynä pyörinyt vanha 1T Samsung Spinpoint F3 ei ole osoittanut mitään vikaantumisen merkkejä. Seuraavaan uuteen koneeseen on tulossa silti uudemman sukupolven SSD-levy M.2-liitännällä, jonka pitäisi olla ällistyttävän nopea. Saas nähdä.

6. sukupolven Core-prosessori

ja uusi Z170-piirisarja

Kehitys tuntuu hieman hidastuneen. Ja koneet ovat vuosia olleet riittäviä moneen työhön. Päivityspakkoa ei juuri tule, ellei jotain kokonaan hajoa. Vaikka i5 750 on vieläkin riittävä, päätin tehdä uuden koneen, joka on varustettu uusimmilla herkuilla. Näin ohjenuorana käyttämäni ajatus, että tehon pitää kaksinkertaistua ennen kuiin päivitys kannattaa, todennäköisesti toteutuu. Koteloksi valitsin nykyisessä koneessa olevan mallin uudistuneen version. Virtalähde on vähän tehokkaampi ja hiljaisempi Fractal Design Newton R3 800W, 80 PLUS Platinum. 80 PLUS® Platinum - hyväksyntä tarkoittaa, että virtalähde kykenee 230V jännitteellä 90% hyötysuhteeseen 20% kuormituksella. 100% kuormalla hyötysuhteen pitää olla vähintään 91%.  Emolevynä Asus Z170 DeLuxe on tämän hetken monipuolisimpia ja hyvät arvostelut saanut emolevy. Uusia juttuja minulle ovat mm. USB 3.1 - portit. Näistä yksi on malliltaan type C. Type-C-liittimen voi asentaa kummin päin tahansa, sillä se on symmetrinen. Uusi on myös M.2 x4 Socket 3 -liitäntä erittäin nopeita ssd-massamuisteja varten. Siihen on tarkoitus iskeä kaksi kappaletta syyskuussa julkaistua Samsungin 950 Pro 512Gt -asemaa. Niissä on V-NAND -piirit ja MVMe-tuki. Muistia koneessa on 16Gb nopeus: 2133 MHz DDR4 (PC4-17000). Kingston HyperX FURY DDR4 2133 MHz CL14 16 Gt (2 x 8 Gt) muistimodulipaketti. Prosessorina Intel Core i7 6700 Skylake. Tämä toimii 4 GHz taajuudella, eikä mitenkään huimasti tuo suorituskykyä lisää. Parasta tässä päivityksessä ovatkin juuri uuden Z170-piirisarjan tuomat uudet ominaisuudet ja älyttömän nopeat ssd- levyt. Sivu 1
© Lorem Ipsum Dolor