Tietokoneet

30 vuotta puuhastelua tietokoneiden kanssa

Jarin 2016

Harrastus alkoi Vic-20 koneella

Ihan ensimmäinen kone oli Commodore Vic-20. Siinä oli kasettiasema. Ohjelmat ladattiin C- kasetilta. Useita ohjelmia tuli naputeltua silloisen MikroBitti-lehden ohjelmasivuilta muistiin. Usein naputteluun kului enemmän aikaa kuin ohjelman käyttämiseen. Vic-20 jälkeen valtakunnan tietokoneeksi tuli C64, josta varsinainen kotikoneiden aikakausi käyynnistyi. Itse pärjäsin Vicillä niin pitkään, että C64 jäi välistä kokonaan. Seuraava koneeni oli Commodore C128D. Se oli C64 yhteensopiva. D-mallissa oli vakiona sisäänrakennettu lerppuasema. Eli tallennukset sai tehtyä 5,25” levykkeelle. Se oli valtava edistysaskel kasettinauhurin jälkeen. Seuraavaksi tulivat Amigat: Ensin A500 ja sen perään A2000. A2000 sai sisäänsä GVP 68030- turbon. Viimeiseksi Amigaksi hankin ylihinnoitellun A4000/40 25MHz pöytäkoneen. A4000:n laitoin isoon tornikoteloon ja hommasin siihen kunnollisen näytönohjaimen. A4000 oli minulla todella pitkään. Mutta sain siitä hyvän tarjouksen, joten kone sai uuden kodin 2003 tammikuussa. Amiga oli useita vuosia mielestäni ainoa oikea tietokone. Se oli omana aikanaan paljon IBM PC- yhteensopivia koneita edellä. Mutta Amigan taru kuitenkin kuivui, kun PC-koneet tulivat paremmiksi ja halvemmiksi. Amigan nousua on uutisoitu jälkeen päin aika monta kertaa. Mitään ei kuitenkaan ole varsinaisesti tapahtunut. Tuli itsellekin uskonpuute. Vanhoille “classic”- Amigoille tuli vuoden 2000 päätteeksi uusi käyttöjärjestelmäversio: 3.9. Uuden sukupolven AmigaOne julkistettiin. Aika harva sellaista koskaan on nähnyt. AmigaOnesssa Amiga-ohjelmat tarvitsevat toimiakseen emulaattorin. Vanhoja Amiga-ohjelmia voi emulaattori-ohjelman avulla ajaa myös menestyksekkäästi pc-koneissa. AmigaOS 4 luvattiin julkistettavaksi ensimmäisen kerran jo vuoden 2003 aikana. OS4 tuli saataville kuitenkin vasta 2006 loppuvuodesta. OS4 ei kuitenkaan ollut sopiva vanhojen 680x0-prosessoriin perustuvien classic-Amigoiden kanssa. AmigaOS 4 tarvitsee alleen PowerPC-prosessorilla varustetun certifikoidun laitteen. Kuten AmigaOne. Liityin Amiga Clubiin 28.6.2002. Clubilaisille luvattiin kaikenlaisia etuuksia, kuten t-paitaa ja alnnuskuponkeja uusiin koneisiin. No, kuten edelltä käy ilmi kehitys oli vähän hidasta eikä uusia julkistuksia tullut aikoihin. Kiinnostus Amigaan harrasteenakin alkoi loppua. Amiga Club onnistui yllättämään 18.1.2005. Postilaatikossa oli pehmeä lentopostipaketti Amerikan mantereelta. Kaksi ja puoli vuotta aiemmin luvattu t-paita tuli! Ihmeiden aika ei ollut vielä ohi. Cloanton PC:lle tekemä Amiga-emulaattoripaketti sisältää mm. Amiga-Explorer nimisen ohjelman, jolla PC:n ja aidon Amigan voi verkottaa helposti. Amigan levyasemat näkyvät PC:lle samoin kuin omatkin. Varsinainen Amiga-emulaatio toimii varsin hyvin PC:lläkin.

PC-kokemukset

PC:llä pystyy tekemään nykyään mitä vaan. Vaikka emuloimaan toisia vanhoja tietokonejärjestelmiä. Alussa homma oli toisin päin. Ensimmäiset PC-kokemukset sain Amigalla. 1. kone jossa käytin ms-dos -ohjelmia oli 286-prosessorilla varustettu Bridgeboard. Isokokoinen emulaattorikortti, joka laitettiin Amiga Zorro-väylään. Bridgeboardilla oli puolestaan korttipaikkoja pc-puolen korteille. Näytönohjain ja jokin Soundblaster-äänikortti minullakin niissä oli kiinni. Commodoren valmistama Bridgeboard vaihtui Vortex GoldenGate 386sx emulaattorikorttiin. Tämän kortin päivitin melko pian 486slc 50MHz-versioksi. Tällä pystyi ajamaan hyvin Windows 3.11 ja sen aikaiset pelitkin pyörivät. Ensimmäisen oikean pc-koneen kokosin Cruz Brokerilta hakemistani osista. 75MHz Pentium- kone olikin aika hyvä peli ja sai minut siirtymään yhä enemmän pc-käyttäjäksi. Prossun päivitys 166MHz-malliksi ja muistin lisäys lopetti Amiga-käytön melkein kokonaan. 1998 ostin kokonaan uuden koneen. Siinä oli jo PII 350HHz-prosessori. Loppukesästä 2000 vahdoin prosessorin PIII 550MHz (Katmai) malliseksi. Kesällä 2001 oli kuitenkin taas päivityksen aika. Tällä kertaa kone uusiutui lähes kokonaan: Emolevy, prossu, näytönohjain ja kotelo. Nyt megahertzejä löytyi jo 1333. Käyttöjärjestelmäksi Windows 98:n rinnalle tuli Windows 2000. Lisäsin ykköskoneeseen vielä RedHat 7.3 ja myöhemmin 8.0 Linuxin lähinnä mielenkiinnosta ja opiskelua varten. Jo aimemmin oli koneissa käynyt SOT-Linux ja ITLinuxien eri versioita. Keväällä 2002 kakkoskone valmistui. Se sai sissäänsä entiset ykköskoneen sisuskalut: AMD Thunderbird 1.33GHz prosessori ja A7A266 emolevy. Ykköskoneeseen tuli uudemmat A7A266-E ja Athlon XP1800+ - prosessori. 2003-vuoden alkupuolella alkoi koneiden melusaaste häiritsemään. Codegenin halvat virtalähteet vaihdoin parempilaatuisiksi Fortroneiksi. Laitoin vaimentavaa materiaalia kotelon seiniin ja kattoon. Prosessorituulettimet vaihdoin sellaisiksi, että niihin sai kiinni 80mm hiljaiset tuulettimet. Kotelotuulettimet vaihdoin tuohon aikaa hiljaisina pidettyihin 1500rpm Papst-tuulettimiin. Elle-G kotelossa hiljennysoperaation myötä myös lämmöt laskivat. Jostain syystä Windows 2000 oli molemmissa koneissa hieman epävarma. Onneksi pääsin siitä eroon melko nopeasti WindowsXP puolestaan toimi useamman vuoden ongelmitta. Athlon 2600+ Huhtikuun lopussa 2003 ykköskoneeseen tuli nopein emolevylle kelpaava prosessori. Athlon Thoroughbred XP2600+ mallia AXDA2600DVKV3C. Edellinen Palomino-ytimeen perustunut XP1800+ siirtyi kakkoskoneeseen. A7A266-E v1.11 (bios 1012) emolle oli työlästä hakea toimivat asetukset. Bios tunnisti XP2600+ prosessorin, mutta konetta ei saanut käyntiin. Ratkaisu löytyi väylänopeuksien ja kertoimien asetuksista. Jostain syystä kone ei käynnistynyt virallisilla arvoilla, eikä automaattiasetuksilla. Hieman alikellotettuna tai ylikellotettuna käsin säädöt asettamalla kone toimi luotettavasti. Olin tyytyväinen kuitenkin SiSoft Sandra 2003 mittausten mukaan prosessori oli nopeampi kuin vakio XP3000+ tai P4 3,06GHz. Myöhemmin myin molemmat koneet pois ja ne olivat vuosia aktiivikäytössä. Itse asiassa toinen saattaa vieläkin pöristä nettikoneena. Tämän jälkeen kotona ei olekaan ollut enää kahta pöytäkonetta, vaan kakkoskoneena on läppäri. Athlon X2 4200+ Koska XP2600+ kone tuli myydyksi ja korvasin ykköskoneen hiljaisella, 64-bittisellä, AMD:n X2 4200+ tuplaydinprosessorilla varustettulla koneella. Kotelona on Antec P150, joka on erinomainen rakennettaessa hiljaista konetta. Ulkonäkö on aika pelkistetty, mutta kotelo on harvinaisen toimiva. Lämmöt pysyy kurissa hidaskierroksisilla 12 cm tuulettimilla. Prosessoria jäähdyttää hillittömän kokoinen Scythe Ninja tuuletin. Kiintolevyt roikkuvat kumilenkkien varassa, eivätkä näin pääse resonoimaan kotelon kanssa lainkaan. Kotelon mukana tulleet kumiset lenkit ovat kuitenkin alttiita katkeamaan. Antecin tukisivuston tilasin uudet paremmat lenkit alkuperäisten tilalle. Ne tulivat todella nopeasti pikapostina. Uusien koteloiden mukana onkin jo paremmat, katkeamattomat lenkit. Emolevyksi valitsin hyvät arvostelut saaneen Crossfire-emon Asus A8R-MVP:n, joka oli edullinen passiivijäähdytetty malli. Alkuun kaikki näytti olevan kunnossa. Olin todella tyytyväinen koneen toimintaan. Joskus hirtti kiinni, mutta ei vakavampaa. Viimeisin bios-päivitys ei poistanut jumiutumisia ja mukana tuli uusia ongelmia. Biosin säädöt ei pysyneet paikoillaan. Salaperäiset jumiutumiset lisääntyivät. Ei tullut Windowsin blue-screenejä tms. virheitä. Kone vaan lakkasi tekemästä mitään. Eikä ollut merkitystä rasitettiinko konetta tai oliko se joutilaana. Lämmöistä ei jumiutuiset voineet johtua. Kesällä 2006 aloin hermostua, eikä Asukselta kuulunut mitään apua. Toimivampaa biossia tai edes mitään vinkkiä, miten jumiutumisista voisi päästä eroon. Keskusteluryhmän mukaan samoja oireita on ollut monella muullakin. Päätin sitten vaihtaa emolevyn saman sukuiseen A8R32-MVP Deluxe -malliin. Vaihto onnistui ilman Windowsin uudelleenasennusta. Useamman kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että jumiutumiset ovat historiaa. Edes kova helle saanut konetta jumiutumaan. AMD:n Athlon 64 X2 Dual-Core prosessoreiden hinnat laski nopeasti. Ja paljon! Maaliskuussa 2006, X2 4200+ maksoi n. 370,- ja elokuun alussa enää n. 190,-. Syynä hinnan pudotukseen olivat Intelin uudet Core 2 Duo prosessorit, jotka vievät vähemmän virtaa ja ovat tehokkaampia kuin AMD:n prosessorit. Pitkästä aikaa Intel pääsi taas kärkipaikalle suorituskykykilvassa. Saas nähdä miten AMD pärjää alennettujen hintojen turvin. Jos rakentaisin konetta nyt, niin Intel kiinnostaisi enemmän. Elokuun puolivälissä 2006 molempien, sekä Core 2 Duo, että Athlon X2 prosessoreiden saatavuus oli olematon. Tukkureiden varastot tyhjentyivät heti X2 prosessoreista, kun uudet hinnat astuivat voimaan. Käyttöjärjestelmäksi valitsin Windowsin MediaCenter Edition 2005. Muuten likimain sama kuin XP Pro, mutta lisänä on medianhallintaohjelmisto, jolla voi esim. katsella ja tallentaa tv-ohjelmia. Microsoftin omalla kaukosäätimellä toimii todella ketterästi ja on erittäin havainnollinen käyttää. Helmikuun alussa 2007 hankin koneeseen Windows Vistan 64-bittisen Ultimate-version pian julkaisun jälkeen. Tätä kirjoittaessa kokemukset ovat hyvin positiiviset. Ainoa laiteongelma oli A8R32-MVP Deluxe emolevyn Cool&Quiet toiminnassa. XP:ssä Cool&Quiet toimi, mutta Vistassa ei. Asus, AMD ja Microsoft pallottelivat ongelmaa toisilleen. Lopulta ongelma ratkesi kuitenkin Asuksen 0701-bios päivityksellä. Vista Ultimatessa, kuten myös Home Premiumissa on myös MediaCenter. MediaCenterin ja Xbox360:n yhdistelmällä, tietokoneelle tallennettujen mediatiedostojen käyttäminen on helppoa. Vahinko vain, ettei Xbox360 kuitenkaan osaa näyttää ihan kaikkia videotiedostoja. Tietokone toimii kuitenkin ihan täydellisenä tallentavana digiboksina. Ohjelmointikin sujuu olohuoneen sohvalta Xbox360:n kautta. DVB-T Digitvkorttina Asus MyCinema P7131Dual toimii erinomaisesti 32- ja 64-bittisen Vistan MediaCenterin kanssa. Vista säi väistyä 2009 marraskuussa uuden 64-bittisen Windows 7 Ultimaten tieltä. Seiska toimii selvästi ketterämmin kuin Vista. Vista toimi minulla hyvin, enkä oikein voi sitä moittia. Yleinen mielipide on kuitenkin se, että Vista oli raakile ja vasta Seiska täyttää kaikki Vistalle asetetut odotukset. Toistaiseksi Seiska on toiminut hyvin. Ja juuri sulavamman käytöksen tähden en vaihtaisi Vistaan takaisin. Athlon X2 4200+ kone on edelleen 2015 käytössä Vistan kera sukulaisilla pienessä toimistokäytössä. Toimii kuulemma erinomaiseti. Windows seiskan jätin itselle uuteen koneeseen. Jatka sivulle 2
©Jari Nieminen
Skylake
Tietokoneet

30 vuotta puuhastelua tietokoneiden

kanssa

Harrastus alkoi Vic-20

koneella

Ihan ensimmäinen kone oli Commodore Vic-20. Siinä oli kasettiasema. Ohjelmat ladattiin C- kasetilta. Useita ohjelmia tuli naputeltua silloisen MikroBitti-lehden ohjelmasivuilta muistiin. Usein naputteluun kului enemmän aikaa kuin ohjelman käyttämiseen. Vic-20 jälkeen valtakunnan tietokoneeksi tuli C64, josta varsinainen kotikoneiden aikakausi käyynnistyi. Itse pärjäsin Vicillä niin pitkään, että C64 jäi välistä kokonaan. Seuraava koneeni oli Commodore C128D. Se oli C64 yhteensopiva. D-mallissa oli vakiona sisäänrakennettu lerppuasema. Eli tallennukset sai tehtyä 5,25” levykkeelle. Se oli valtava edistysaskel kasettinauhurin jälkeen. Seuraavaksi tulivat Amigat: Ensin A500 ja sen perään A2000. A2000 sai sisäänsä GVP 68030-turbon. Viimeiseksi Amigaksi hankin ylihinnoitellun A4000/40 25MHz pöytäkoneen. A4000:n laitoin isoon tornikoteloon ja hommasin siihen kunnollisen näytönohjaimen. A4000 oli minulla todella pitkään. Mutta sain siitä hyvän tarjouksen, joten kone sai uuden kodin 2003 tammikuussa. Amiga oli useita vuosia mielestäni ainoa oikea tietokone. Se oli omana aikanaan paljon IBM PC-yhteensopivia koneita edellä. Mutta Amigan taru kuitenkin kuivui, kun PC-koneet tulivat paremmiksi ja halvemmiksi. Amigan nousua on uutisoitu jälkeen päin aika monta kertaa. Mitään ei kuitenkaan ole varsinaisesti tapahtunut. Tuli itsellekin uskonpuute. Vanhoille “classic”- Amigoille tuli vuoden 2000 päätteeksi uusi käyttöjärjestelmäversio: 3.9. Uuden sukupolven AmigaOne julkistettiin. Aika harva sellaista koskaan on nähnyt. AmigaOnesssa Amiga-ohjelmat tarvitsevat toimiakseen emulaattorin. Vanhoja Amiga-ohjelmia voi emulaattori- ohjelman avulla ajaa myös menestyksekkäästi pc-koneissa. AmigaOS 4 luvattiin julkistettavaksi ensimmäisen kerran jo vuoden 2003 aikana. OS4 tuli saataville kuitenkin vasta 2006 loppuvuodesta. OS4 ei kuitenkaan ollut sopiva vanhojen 680x0-prosessoriin perustuvien classic-Amigoiden kanssa. AmigaOS 4 tarvitsee alleen PowerPC-prosessorilla varustetun certifikoidun laitteen. Kuten AmigaOne. Liityin Amiga Clubiin 28.6.2002. Clubilaisille luvattiin kaikenlaisia etuuksia, kuten t-paitaa ja alnnuskuponkeja uusiin koneisiin. No, kuten edelltä käy ilmi kehitys oli vähän hidasta eikä uusia julkistuksia tullut aikoihin. Kiinnostus Amigaan harrasteenakin alkoi loppua. Amiga Club onnistui yllättämään 18.1.2005. Postilaatikossa oli pehmeä lentopostipaketti Amerikan mantereelta. Kaksi ja puoli vuotta aiemmin luvattu t-paita tuli! Ihmeiden aika ei ollut vielä ohi. Cloanton PC:lle tekemä Amiga- emulaattoripaketti sisältää mm. Amiga-Explorer nimisen ohjelman, jolla PC:n ja aidon Amigan voi verkottaa helposti. Amigan levyasemat näkyvät PC:lle samoin kuin omatkin. Varsinainen Amiga-emulaatio toimii varsin hyvin PC:lläkin.

PC-kokemukset

PC:llä pystyy tekemään nykyään mitä vaan. Vaikka emuloimaan toisia vanhoja tietokonejärjestelmiä. Alussa homma oli toisin päin. Ensimmäiset PC-kokemukset sain Amigalla. 1. kone jossa käytin ms-dos -ohjelmia oli 286- prosessorilla varustettu Bridgeboard. Isokokoinen emulaattorikortti, joka laitettiin Amiga Zorro-väylään. Bridgeboardilla oli puolestaan korttipaikkoja pc-puolen korteille. Näytönohjain ja jokin Soundblaster- äänikortti minullakin niissä oli kiinni. Commodoren valmistama Bridgeboard vaihtui Vortex GoldenGate 386sx emulaattorikorttiin. Tämän kortin päivitin melko pian 486slc 50MHz- versioksi. Tällä pystyi ajamaan hyvin Windows 3.11 ja sen aikaiset pelitkin pyörivät. Ensimmäisen oikean pc-koneen kokosin Cruz Brokerilta hakemistani osista. 75MHz Pentium-kone olikin aika hyvä peli ja sai minut siirtymään yhä enemmän pc-käyttäjäksi. Prossun päivitys 166MHz-malliksi ja muistin lisäys lopetti Amiga-käytön melkein kokonaan. 1998 ostin kokonaan uuden koneen. Siinä oli jo PII 350HHz- prosessori. Loppukesästä 2000 vahdoin prosessorin PIII 550MHz (Katmai) malliseksi. Kesällä 2001 oli kuitenkin taas päivityksen aika. Tällä kertaa kone uusiutui lähes kokonaan: Emolevy, prossu, näytönohjain ja kotelo. Nyt megahertzejä löytyi jo 1333. Käyttöjärjestelmäksi Windows 98:n rinnalle tuli Windows 2000. Lisäsin ykköskoneeseen vielä RedHat 7.3 ja myöhemmin 8.0 Linuxin lähinnä mielenkiinnosta ja opiskelua varten. Jo aimemmin oli koneissa käynyt SOT- Linux ja ITLinuxien eri versioita. Keväällä 2002 kakkoskone valmistui. Se sai sissäänsä entiset ykköskoneen sisuskalut: AMD Thunderbird 1.33GHz prosessori ja A7A266 emolevy. Ykköskoneeseen tuli uudemmat A7A266-E ja Athlon XP1800+ - prosessori. 2003-vuoden alkupuolella alkoi koneiden melusaaste häiritsemään. Codegenin halvat virtalähteet vaihdoin parempilaatuisiksi Fortroneiksi. Laitoin vaimentavaa materiaalia kotelon seiniin ja kattoon. Prosessorituulettimet vaihdoin sellaisiksi, että niihin sai kiinni 80mm hiljaiset tuulettimet. Kotelotuulettimet vaihdoin tuohon aikaa hiljaisina pidettyihin 1500rpm Papst- tuulettimiin. Elle-G kotelossa hiljennysoperaation myötä myös lämmöt laskivat. Jostain syystä Windows 2000 oli molemmissa koneissa hieman epävarma. Onneksi pääsin siitä eroon melko nopeasti WindowsXP puolestaan toimi useamman vuoden ongelmitta. Athlon 2600+ Huhtikuun lopussa 2003 ykköskoneeseen tuli nopein emolevylle kelpaava prosessori. Athlon Thoroughbred XP2600+ mallia AXDA2600DVKV3C. Edellinen Palomino-ytimeen perustunut XP1800+ siirtyi kakkoskoneeseen. A7A266-E v1.11 (bios 1012) emolle oli työlästä hakea toimivat asetukset. Bios tunnisti XP2600+ prosessorin, mutta konetta ei saanut käyntiin. Ratkaisu löytyi väylänopeuksien ja kertoimien asetuksista. Jostain syystä kone ei käynnistynyt virallisilla arvoilla, eikä automaattiasetuksilla. Hieman alikellotettuna tai ylikellotettuna käsin säädöt asettamalla kone toimi luotettavasti. Olin tyytyväinen kuitenkin SiSoft Sandra 2003 mittausten mukaan prosessori oli nopeampi kuin vakio XP3000+ tai P4 3,06GHz. Myöhemmin myin molemmat koneet pois ja ne olivat vuosia aktiivikäytössä. Itse asiassa toinen saattaa vieläkin pöristä nettikoneena. Tämän jälkeen kotona ei olekaan ollut enää kahta pöytäkonetta, vaan kakkoskoneena on läppäri. Athlon X2 4200+ Koska XP2600+ kone tuli myydyksi ja korvasin ykköskoneen hiljaisella, 64- bittisellä, AMD:n X2 4200+ tuplaydinprosessorilla varustettulla koneella. Kotelona on Antec P150, joka on erinomainen rakennettaessa hiljaista konetta. Ulkonäkö on aika pelkistetty, mutta kotelo on harvinaisen toimiva. Lämmöt pysyy kurissa hidaskierroksisilla 12 cm tuulettimilla. Prosessoria jäähdyttää hillittömän kokoinen Scythe Ninja tuuletin. Kiintolevyt roikkuvat kumilenkkien varassa, eivätkä näin pääse resonoimaan kotelon kanssa lainkaan. Kotelon mukana tulleet kumiset lenkit ovat kuitenkin alttiita katkeamaan. Antecin tukisivuston tilasin uudet paremmat lenkit alkuperäisten tilalle. Ne tulivat todella nopeasti pikapostina. Uusien koteloiden mukana onkin jo paremmat, katkeamattomat lenkit. Emolevyksi valitsin hyvät arvostelut saaneen Crossfire-emon Asus A8R- MVP:n, joka oli edullinen passiivijäähdytetty malli. Alkuun kaikki näytti olevan kunnossa. Olin todella tyytyväinen koneen toimintaan. Joskus hirtti kiinni, mutta ei vakavampaa. Viimeisin bios-päivitys ei poistanut jumiutumisia ja mukana tuli uusia ongelmia. Biosin säädöt ei pysyneet paikoillaan. Salaperäiset jumiutumiset lisääntyivät. Ei tullut Windowsin blue- screenejä tms. virheitä. Kone vaan lakkasi tekemästä mitään. Eikä ollut merkitystä rasitettiinko konetta tai oliko se joutilaana. Lämmöistä ei jumiutuiset voineet johtua. Kesällä 2006 aloin hermostua, eikä Asukselta kuulunut mitään apua. Toimivampaa biossia tai edes mitään vinkkiä, miten jumiutumisista voisi päästä eroon. Keskusteluryhmän mukaan samoja oireita on ollut monella muullakin. Päätin sitten vaihtaa emolevyn saman sukuiseen A8R32-MVP Deluxe -malliin. Vaihto onnistui ilman Windowsin uudelleenasennusta. Useamman kuukauden käytön jälkeen voin todeta, että jumiutumiset ovat historiaa. Edes kova helle saanut konetta jumiutumaan. AMD:n Athlon 64 X2 Dual-Core prosessoreiden hinnat laski nopeasti. Ja paljon! Maaliskuussa 2006, X2 4200+ maksoi n. 370,- ja elokuun alussa enää n. 190,-. Syynä hinnan pudotukseen olivat Intelin uudet Core 2 Duo prosessorit, jotka vievät vähemmän virtaa ja ovat tehokkaampia kuin AMD:n prosessorit. Pitkästä aikaa Intel pääsi taas kärkipaikalle suorituskykykilvassa. Saas nähdä miten AMD pärjää alennettujen hintojen turvin. Jos rakentaisin konetta nyt, niin Intel kiinnostaisi enemmän. Elokuun puolivälissä 2006 molempien, sekä Core 2 Duo, että Athlon X2 prosessoreiden saatavuus oli olematon. Tukkureiden varastot tyhjentyivät heti X2 prosessoreista, kun uudet hinnat astuivat voimaan. Käyttöjärjestelmäksi valitsin Windowsin MediaCenter Edition 2005. Muuten likimain sama kuin XP Pro, mutta lisänä on medianhallintaohjelmisto, jolla voi esim. katsella ja tallentaa tv-ohjelmia. Microsoftin omalla kaukosäätimellä toimii todella ketterästi ja on erittäin havainnollinen käyttää. Helmikuun alussa 2007 hankin koneeseen Windows Vistan 64-bittisen Ultimate- version pian julkaisun jälkeen. Tätä kirjoittaessa kokemukset ovat hyvin positiiviset. Ainoa laiteongelma oli A8R32-MVP Deluxe emolevyn Cool&Quiet toiminnassa. XP:ssä Cool&Quiet toimi, mutta Vistassa ei. Asus, AMD ja Microsoft pallottelivat ongelmaa toisilleen. Lopulta ongelma ratkesi kuitenkin Asuksen 0701-bios päivityksellä. Vista Ultimatessa, kuten myös Home Premiumissa on myös MediaCenter. MediaCenterin ja Xbox360:n yhdistelmällä, tietokoneelle tallennettujen mediatiedostojen käyttäminen on helppoa. Vahinko vain, ettei Xbox360 kuitenkaan osaa näyttää ihan kaikkia videotiedostoja. Tietokone toimii kuitenkin ihan täydellisenä tallentavana digiboksina. Ohjelmointikin sujuu olohuoneen sohvalta Xbox360:n kautta. DVB-T Digitvkorttina Asus MyCinema P7131Dual toimii erinomaisesti 32- ja 64-bittisen Vistan MediaCenterin kanssa. Vista säi väistyä 2009 marraskuussa uuden 64-bittisen Windows 7 Ultimaten tieltä. Seiska toimii selvästi ketterämmin kuin Vista. Vista toimi minulla hyvin, enkä oikein voi sitä moittia. Yleinen mielipide on kuitenkin se, että Vista oli raakile ja vasta Seiska täyttää kaikki Vistalle asetetut odotukset. Toistaiseksi Seiska on toiminut hyvin. Ja juuri sulavamman käytöksen tähden en vaihtaisi Vistaan takaisin. Athlon X2 4200+ kone on edelleen 2015 käytössä Vistan kera sukulaisilla pienessä toimistokäytössä. Toimii kuulemma erinomaiseti. Windows seiskan jätin itselle uuteen koneeseen. Jatka sivulle 2
© Lorem Ipsum Dolor