Hallen Hävittäjäsivu


Usein kysytyt kysymykset
(UKK eli FAQ)

Tältä sivulta löytyvät vakiovastaukset minulle usein esitettyihin kysymyksiin ja mikäli joku vielä viitsii kysyä jotakin sellaista, mihin olen jo tällä sivulla vastannut, en todennäköisesti vastaa uudelleen. Toisin sanoen, lue tämä sivu huolellisesti ennen kuin kysyt!
 
Mikä kone on paras?
Miksi ylistät jenkkejä?
Miksi täällä ei ole konetta X?
Mistä löytäisin tietoa kohteesta Z?
Miksi linkit eivät toimi?
Saanko käyttää sivujesi kuvia?
Miksi kaikista koneista ei ole kuvia?
Tuleeko tänne potkurikoneita?
Miksi sivujen osoite on niin vaikea?
Millaisia lähteitä käytät?

Mikä kone on paras?

Tuo  "Mikä on paras konetyyppi?" on variaatioineen ehdottomasti näiden sivujen kautta minulle useimmin esitetty kysymys. Jotta minun ei enää tarvitsisi yrittää vastata siihen, pyrin tällä sivulla selittämään sitä, miksi vastaaminen on useimmiten mahdotonta. Jos kysymykseen todellakin olisi yksiselitteinen vastaus, useimpien ilmavoimien kalusto koostuisi ainoastaan yhdestä konetyypistä, eli parhaasta kyseisille ilmavoimille tarjolla olevasta konetyypistä. Paras konetyyppi on kuitenkin tietysti pääasiassa riippuvainen tehtävästä, jossa konetta käytetään, mutta myös mm. käyttöolosuhteista, joiden mukaan paremmuutta arvioidaan.

Kaikille lienee itsestään selvää, että koneen kustannustehokkuus on erittäin tärkeä osa oikeaa konetyyppiä valittaessa. Hankintahinta on vain yksi osa sotilaskoneen operoinnista aiheutuneista menoista ja muodostaa vain pienen osan koko käyttöiän aikana kertyvistä kustannuksista. Lisäksi sotilaskonehankinnan hintaan vaikuttavat niin monet tekijät, kuten poliittiset päätökset, valuuttakurssien vaihtelut jne, että todellisen hinnan arviointi on vaikeaa. Tämänhetkinen suuntaus on kuitenkin se, että sotilaskoneet kallistuvat kallistumistaan ja vastaavasti ilmavoimien konemäärät pienentyvät. Kun lentokoneita ostetaan ulkomailta, pitää valintaa tehtäessä ottaa huomioon myös koneen koko elinkaari. Kuinka pitkään varaosia, parannuksia yms. on saatavilla - riippumatta poliittisesta tilanteesta - ja mihin hintaan.

Seuraavissa pohdinnoissa keskitytäänkin lähinnä koneiden teknisiin ominaisuuksiin ja niiden keskinäisiin riippuvuussuhteisiin. Mikäli joku siis ihan oikeasti kuvitteli saavansa tältä sivulta vastauksen siihen, mikä on paras konetyyppi mihinkin tarkoitukseen, hän uskoi väärin. Vastaus on aina tapauskohtainen ja riippuu niistä painoarvoista, joita eri ominaisuuksille annetaan.

Eri tehtävissä tarvittavat ominaisuudet

Sotilaskoneita käytetään moniin erilaisiin tehtäviin, eivätkä yhdessä tehtävässä tarvitut ominaisuudet välttämättä sovellu toisiin. Monia nykyisiä konetyyppejä voidaan käyttää hyvinkin erityyppisissä tehtävissä ja puhutaan ns. moniroolikoneista (multi-role). Tämä saattaa joissakin tapauksissa tarkoittaa sitä, että suunnittelussa on jouduttu tekemään joitakin kompromisseja eri ominaisuuksien suhteen. Seuraavassa on lueteltu erilaisia tehtäväkenttiä, jotka vaativat koneilta erilaisia ominaisuuksia:

Torjuntahävittäjätehtävät
Torjuntahävittäjä pyrkii kieltämään viholliselta oman ilmatilan käytön ja hyökkää ensisijaisesti rynnäkkö-, pommi- ja tiedustelukoneiden kimppuun. Tällaiseen tehtävään tarkoitetun hävittäjän tulee siis olla tehokas ilmataistelukone. Hyvät kaartotaisteluominaisuudet ovat toivottava ominaisuus, mutta raskaasti lastatut pommikoneet ovat kuitenkin järjestäen kömpelömpiä kuin hävittäjät. Jotta omaan ilmatilaan pyrkivät koneet saataisiin kiinni, hyvä suorituskyky, kuten suuri nopeus ja hyvä nousukyky ovat tärkeitä ominaisuuksia. Koska torjuntahävittäjä toimii omien joukkojen hallinnassa olevien alueiden yläpuolella, se saa yleensä tukea omalta ilmavalvontaverkostolta. Oman alueen yllä toimiminen vähentää myös radikaalisti altistusta vihollisen ilmatorjunnalle.

Ilmaherruuden saavuttaminen
Ilmaherruushävittäjän tehtävät eroavat torjuntahävittäjän vastaavista toiminta-alueen ja kohteiden suhteen. Ilmaherruus voidaan pyrkiä saavuttamaan myös vihollisen hallitseman alueen yläpuolella ja tärkein este ilmaherruuden tiellä ovat vihollisen torjuntahävittäjät. Koneen ketteryys on erittäin tärkeä ominaisuus taisteltaessa toista hävittäjää vastaan. Vihollisen alueen yläpuolella toimittaessa kone saa myös vähemmän tukea kuin oman alueen yläpuolella, joskin se voi saada ilmavalvontatietoja esimerkiksi omilta tutkakoneilta. Vihollisen alueen yläpuolella toimittaessa tavallisesti myös hyvä toimintamatka ja -aika ovat tärkeämpiä kuin torjuntahävittäjällä, jonka ei tarvitse siirtyä yhtä pitkää matkaa toiminta-alueelle. Vihollisen lentotoiminta voidaan ilmataisteluiden lisäksi pyrkiä estämään tuhoamalla vihollisen hävittäjät maassa pommituksin ja rynnäköinnillä, sekä tuhoamalla kiitoradat.

Pommitus
Tätä nykyä sama konetyyppi hoitaa hyvin usein sekä pommitus-, että ilmataistelutehtäviä. Raskaassa pommilastissa lentävä kone ei kuitenkaan ole erityisen hyvä ilmataistelukone, eikä pommitustehtävässä olevan koneen rajallista asekuormaa yleensä jaeta osittain ilmasta-maahan- ja ilmasta-ilmaan aseisiin, vaan mukana kannetaan vain pieni määrä ilmataisteluohjuksia itsepuolustukseen. Vaikka nykyaikainen hävittäjä-pommittaja kykenee yleensä kantamaan suuremman pommilastin kuin toisen maailmansodan raskas pommittaja, se ei kuitenkaan kykene kilpailemaan asekuorman koolla varsinaisen pommikoneen kanssa. Pommikoneen on selviydyttävä vihollisen ilmatorjunnasta ja kyettävä mahdollisimman tehokkaasti välttämään sitä jahtaavat hävittäjät. Torjuntahävittäjä on onnistunut tehtävässään jo siinä vaiheessa, kun hyökkäävä kone joutuu pudottamaan raskaan aselastinsa pakoa tai ilmataistelua varten. Tehokkaat häirintälaitteet tai häiveominaisuudet, nopeus ja tunkeutumiskyky nopeassa matalalennossa ovat toivottavia ominaisuuksia.

Lähitulituki
Lähitulitukikoneen on selviydyttävä tehtävästään usein voimakkaan ilmatorjunnan alaisena, sillä se ei useinkaan voi tehdä yhtä nopeaa hyökkäystä, vaan joutuu oleilemaan taistelualueella kauemmin. Koska ilmatorjunta-aseiden osumat ovat todennäköisiä, on toivottavaa että se selviytyy kohtuullisista osumista ja on helposti korjattavissa. Tämä edellyttää panssarointia, hyvin vauriosietoista rakennetta ja hyvää huollettavuutta. Taistelutilanteiden vaihdellessa nopeasti, lähitulitukikoneen tulisi pyydettäessä olla paikalla mahdollisimman nopeasti. Tämä edellyttää sijoittamista lähelle taistelualuetta ja usein tilapäiskentälle. Näin ollen kyky toimia lyhyiltä ja pinnoittamattomilta kiitoradoilta tai jopa ilman kiitorataa on eduksi. Myöskään huolto-olosuhteet eivät tällöin ole samaa tasoa kuin suuressa lentotukikohdassa. Lähitulitukitehtävissä käytettävä aseistus on suunnattu vihollisen maajoukkoja vastaan ja tulen tulee olla niin tarkkaa, että sen käyttö ei aiheuta tappioita omille joukoille. Tämä edellyttää yleensä matalaa lentokorkeutta ja kohtalaisen hidasta nopeutta. Hyvät matalalento-ominaisuudet ovat siis tarpeen.

Elektroninen sodankäynti
Käytännössä jokaiseen nykyaikaiseen hävittäjään voi ainakin ripustaa joitakin elektronisen sodankäynnin välineitä, mutta kuten pienikokoinen hävittäjän tutka ei pysty kilpailemaan tutkavalvontakoneen tehokkaan laitteen kanssa, eivät nämäkään laitteet kykene samaan kuin varsinaiset elektronisen sodankäynnin koneet. Tästä syystä muita koneosastoja yleensä suojataankin vihollisen alueella tähän tarkoitukseen suunnitelluilla ELSO-koneilla. Suurissa pommikoneissa on yleensä paremmin tilaa tehokkaille elektronisen sodankäynnin laitteille. Suuressa koneessa on myös tilaa miehistön jäsenelle, joka huolehtii laitteistosta. Hävittäjän ELSO-laitteisto toimii yleensä lähes täysin automaattisesti. Koko koneosaston häirintälaitteiden tehokas käyttö vaatii usein tietynlaisen lentomuodostelman käyttöä, joka puolestaan saattaa altistaa koneet torjuntahävittäjille. Tässäkin on siis kyse kompromissista. Toisaalta, mitä suurempi määrä koneita tukee varsinaista tehtävää suorittavia koneita, sitä enemmän resursseja kuluu tehtävän suoritukseen.

Ilmatorjunnan lamauttaminen
Täydellisen ilmaherruuden saavuttaminen vihollisen alueella vaatii torjuntahävittäjien uhan eliminoimisen lisäksi ilmatorjunnan lamauttamista ainakin aina tehtävien suorittamisen ajaksi. Tämä voidaan saada aikaan käyttämällä osittain elektronisen sodankäynnin koneita valvonta- ja maalinosoitustutkien häirintään ja toisaalta tuhoamalla ilmatorjunta-asemia tai pakottamalla ne sammuttamaan tutkansa esimerkiksi tutkasäteilylähteeseen hakeutuvien ohjusten avulla. Ilmatorjunnan lamauttamiseen käytetään yleensä samoja konetyyppejä kuin pommitustehtäviinkin, mutta hieman eilaisin asein varustettuna. Suurempia ja kömpelömpiä pommikoneita käytetään tässä tehtävässä harvoin ja silloinkin vain stand-off -asein varustettuna.

Tiedustelu
Tiedustelukoneen tärkein ominaisuus on kyky lentää vihollisen ilmatilassa ilman tukea muilta koneilta. Amerikkalainen U-2 luottaa suureen lentokorkeuteen, eikä sen purjekonemainen ulkomuoto tarjoa suurta nopeutta, ketteryyttä, tai monia muitakaan sotilaskoneissa usein tärkeitä ominaisuuksia. Ohjustekniikan kehityksen myötä U-2 osoittautui haavoittuvaksi ja vaarallisemmissa tehtävissä alettiin käyttää maailman nopeinta sarjavalmisteista lentokonetta, SR-71 Blackbirdiä, joka lensi paitsi erittäin nopeasti, myös erittäin korkealla. Vaikka tämän konetyypin edustajaa ei koskaan alas ammuttukaan, se poistettiin kuitenkin käytöstä. Yksi tärkeä syy olivat suuret käyttökustannukset, mutta myös sen tiedustelutehtävät katsottiin voitavan hoitaa satelliitein ja muin keinoin. Tiedustelutehtävissä nykysuuntausta edustavat miehittämättömät lentokoneet.

Kuljetukset
Rahdin kuljettaminen on helppo ohittaa ilmavoimien toisarvoisena tehtävänä ja pienemmissä maissa, kuten Suomessa näin onkin. Rahdin tehokas kuljettaminen on kuitenkin erittäin tärkeää suuremmassa mittakaavassa toimiville ilmavoimille, kuten liittoutuneille Persianlahden sodassa. Kaukana normaaleilta kotikentiltään toimivat suuret ilmavoimat tarvitsevat varaosia, miehistökuljetuksia ja kaikkia päivittäistarvikkeita vessapaperista lähtien. Kaikki kuljetukset eivät kuitenkaan suinkaan tapahdu ilmavoimien tarpeisiin, vaan myös toiseta aselajit tarvitsevat rahdinkuljetuskapasiteettia. Esimerkiksi kymmenien tonnien painoisten panssarivaunujen ja suurten helikopterien rahtaaminen toiselle puolelle maailmaa mahdollisimman nopeasti asettaa kuljetuskalustolle melkoisia vaatimuksia. Asevoimien kuljetuskoneilla on paljolti samat vaatimukset kuin siviilipuolen rahtikoneillakin. Suuri kuljetuskapasiteetti, taloudellisuus, pieni huollon tarve jne. Koneet on kuitenkin mitoitettava siten, että niillä kuljetettavaksi tarkoitettu kalusto myös mahtuu niihin. Lisäksi kyky toimia heikkotasoisilta tilapäiskentiltä on eduksi.

Koulutus
Uusi sotilaslentäjä ei voi loikata suoraan ensilinjan hävittäjän ohjaimiin, vaan lentokoulutus aloitetaan samantyyppisillä pienkoneilla kuin siviilipuolellakin. Tämän jälkeen siirrytään suihkuharjoituskoneisiin, jotka tarjoavat jossain määrin hävittäjämäistä suorituskykyä huomattavasti pienemmin kustannuksin. Edullisten käyttökustannusten lisäksi harjoituskoneen tulisi olla myös mahdollisimman turvallinen ja luotettava.

Ilmatankkaukset
Ilmatankkaukset ovat tärkeitä etenkin hävittäjä-pommittatehtävien -tukemisessa. Raskaassa pommilastissa oleva kone kuluttaa paljon polttoainetta, etenkin kun se yrittää pitää vauhtia yllä. Tankkerien käytöllä voidaan ratkaisevasti pidentää koneiden toimintasädettä taistelulennoilla. Tankkauskoneiden avulla myös torjuntahävittäjät voivat pysyä ilmassa pitkiä aikoja. Tankkerin tärkein ominaisuus on tietenkin suuri polttoainekapasiteetti, josta juottaa janoisia sotalintuja. Suuri polttoainekapasiteetti takaa myös pitkän toiminta-ajan. Sen nopeuden tulee olla riittävä, jotta tankkaavat hävittäjät voivat helposti kiinnittyä siihen. Yleensä suuret tankkauskoneet ovatkin muunnoksia kuljetuskoneista tai pommikoneista. Kovin suuri kone ei kuitenkaan voi toimia lentotukialukselta, joten laivaston koneet käyttävät myös pienempiä tankkereita, jotka saattavat olla muunneltuja hävittäjiä tai rynnäkkökoneita.

Koneen koko

Sotilaskoneen suuri koko kulkee yleensä melko hyvin käsi kädessä suuren toimintamatkan ja -ajan kanssa. Tämä johtuu pitkälti suureen koneeseen mahtuvasta suuresta polttoainekapasiteetista. Koneen polttoainekapasiteettia voidaan tietenkin nostaa ripustimiin kiinnetettävin lisäsäiliöin, mutta nämä ovat koneen aerodynamiikan kannalta sisäistä polttoainesäiliötä huonompi ratkaisu niin kauan, kun ne roikkuvat koneessa. Ne myös vievät tilaa mahdolliselta asekuormalta. Irroittamalla lisäpolttoainesäiliöt voidaan kuitenkin keventää konetta ja parantaa sen suorituskykyä ilmataisteluun ryhdyttäessä. Kyseessä on siis jälleen kerran kaksiteräinen miekka. Myös koneen maksimikuorma on usein melko suoraan riippuvainen koneen koosta. Suurikokoiseen runkoon on myös helpompi sovittaa muutakin kuin asevarustusta.

Suurella koolla on myös haittansa. Rakennusmateriaali ei ole painotonta, joten koon kasvaessa koneen massa kasvaa. Lukion fysiikanopettajaani lainatakseni: "Massa on hitauden mitta." Toisin sanoen fysiikan lait sanelevat sen, että koon kasvaessa ketteryys lähes väistämättä heikkenee. Suuri koko lisää myös koneen havaittavuutta - paljain silmin tai tutkalla. Myös koneen käyttöolosuhteet asettavat rajoituksensa koneen koolle. Esimerkiksi lentotukialuksen rajoitetut tilat ja lyhyt "kiitorata" asettavat tietyt rajat sieltä operoitavan koneen koolle. Ainakin helikoptereita on suunniteltu myös sen mukaan, että niiden pitää mahtua tiettyyn kuljetuskoneeseen.

Nopeus

Sotilaskoneen nopeus on huomattavasti monimutkaisempi juttu kuin voisi äkkiseltään olettaa. Pelkkä huippunopeus ei ole kovin kiinnostava suure, vaan kiinnostavampaa on se, kuinka suuri koneen huippunopeus on esim. normaalissa asekuormassa. Huippunopeus on myös suuresti riippuvainen käytetystä lentokorkeudesta, eikä matalalla käytävän ilmataistelun tuoksinassa alakynnessä olevaa lentäjää juurikaan lohduta se, että kymmenen kilometriä ylempänä vihollinen ei pysyisi perässä. Huippunopeus ei myöskään ole alkuunkaan merkittävä, mikäli koneen kiihtyvyys on niin huono, että kun huippunopeus saavutetaan, polttoainetankit ovat tyhjät. Nopeutta pitääkin arvioida tehtävän mukaan, esimerkiksi: Kuinka nopeasti rynnäkkökone pystyy lentämään 500 km matalalennossa? Kuinka nopeasti kuljetuskone ylittää Atlantin? Kuinka nopeasti torjuntahävittäjä saavuttaa 10 km lentokorkeuden ja yliääninopeuden?

Kahden konetyypin suorituskyvyn vertailussa pelkkä tieto huippunopeudesta ei riitä, vaan siinä kannattaa käyttää energy maneuverability chart -kaavioita. Niistä käyvät ilmi mm. koneiden huippunopeudet ja liikehtimiskyky eri lentokorkeuksissa ja -nopeuksissa. Eri asia sitten on, mistä noita kaavioita saa. Sattuneesta syystä ne ovat ainakin käytössä olevien konetyyppien osalta yleensä salaista materiaalia. Hävittäjien huippunopeudet eivät ole pitkään aikaan juurikaan nousseet. Hyvin harvat ilmataistelut käydään kovin suurella nopeudella. Nopeus onkin tärkeämpi ominaisuus silloin, kun yritetään välttää tai ajaa takaa vihollista. Jos kaartotaisteluun joudutaan, nopeus laskee nopeasti ja tällöin hyvä kiihtyvyys on tärkeämpi ominaisuus.

Siivet

Lentokoneen siipirakenne on todennäköisesti eniten koneen ominaisuuksiin vaikuttava yksittäinen tekijä. Yksinkertainen lentokone suunnitellaan siten, että se on mahdollisimman taloudellinen yhdessä lentotilassa, eli normaalissa matkalennossa, tietyssä nopeudessa ja korkeudessa. Hävittäjän tulee kuitenkin kyetä hyvin monenlaisiin liikkeisiin ja tämä mutkistaa suunnittelua merkittävästi.

Hävittäjäkoneen ominaisuuksista puhuttaessa siipikuormitus on yksi merkittävä suure. Tämä saadaan jakamalla koneen massa sen siipipinta-alalla. Yleisesti ottaen pienemmän siipikuormituksen omaava kone on suuren siipikuormituksen omaavaa konetta ketterämpi hitaissa nopeuksissa ja omaa paremman ylläpidettävän kääntymis- ja nousukyvyn. Suuren siipikuormituksen omaava kone joutuu käyttämään suurempia kohtauskulmia tuottaakseen saman määrän nostetta nousua tai kaartoa varten ja menettää siksi nopeammin energiaa näissä tilanteissa. Tätä voidaan kuitenkin kompensoida esimerkiksi suuremmalla teho/paino -suhteella. Suuren siipikuormituksen omaava kone saattaa kuitenkin kyetä hetkellisesti tiukempiin kaartoihin suurissa nopeuksissa.

Myös pienellä siipikuormituksella on haittansa. Hyvin pieni siipikuormitus tekee koneesta herkän turbulenssille ja tästä syystä rynnäkkökoneissa suositaan suurempaa siipikuormitusta, mikä takaa tasaisemman kyydin lennettäessä matalalla ja suurella nopeudella. Pieni siipikuormitus yhdistyy yleensä myös pienempään huippunopeuteen, sekä heikompaan kiihtyvyyteen suoraan lennettäessä.

Joissakin konetyypeissä siipipinta-ala ei ole aivan yksinkertaisesti laskettavissa. Myös koneen runko voidaan muotoilla nostetta tuottavaksi. F-14 Tomcat on hyvä esimerkki konetyypistä, jonka leveä runko on kuin osa siipeä. 

Monissa hävittäjissä käytetään deltasiipeä, mikä on ilmanvastukseltaan hyvä ratkaisu nopeaa lentoa ajatellen. Hidaslento-ominaisuuksia ajatellen hyvin viisto- tai deltasiipi ei ole paras mahdollinen. Tästä syystä joissakin konetyypeissä käytetään muuttuvageometrista "swing-wing" -siipeä. Näissä koneissa siivet pidetään hitaissa nopeuksissa levällään. Tästä on apua esimerkiksi noustaessa ilmaan suurella kuormalla, laskeuduttaessa tai vaikkapa lennettäessä BARCAP-tehtävää hitaasti polttoainetta säästellen. Nopeaa lentoa varten siivet käännetään sitten takaviistoon ilmanvastuksen pienentämiseksi. Siipien kulmaa muuttamalla voidaan itse asiassa säätää myös siipien kohtauskulmaa kuhunkin lentotilaan sopivaksi.

Vastaavia siiven ominaisuuksiin vaikuttavia säätöjä voidaan tehdä myös muuttamalla siiven profiilia lennon aikana erilaisin ohjainpinnoin, kuten solaksin. Kaikki tällaiset ratkaisut lisäävät kuitenkin monimutkaisuutta lentokoneen rakenteeseen, mikä ei välttämättä ole hyvä asia koneen vaurionkestävyyden ja huollettavuuden kannalta. Samaten kaikki laitteet vievät tilaa, joka voitaisiin muuten käyttää esimerkiksi polttoainekapasiteetin kasvattamiseen. 

Moottorit ja työntövoima

Lentokoneen moottorissa ei käytännössä voi olla liikaa työntövoimaa niin kauan kuin koneen rakenteet kestävät sen. Moottoreiden työntövoima riippuu kuitenkin monen muun asian tavoin koneen lentotilasta. Suuret moottorit tarjoavat paljon työntövoimaa, mutta ne myös kuluttavat paljon polttoainetta. Polttoainekapasiteetin ollessa rajallinen, joudutaan tässäkin asiassa tekemään kompromissi. Tietysti myös koneen rungon koko asettaa rajansa suurimmalle mahdolliselle moottorikoolle.

Suihkumoottorin ilmanoton rakenne on yksi asia, jolla on paljon vaikutusta moottorin antamaan työntövoimaan eri tilanteissa. Suuren huippunopeuden omaavissa koneissa käytetäänkin yleensä jollakin tavalla säädettävää moottorin ilmanottoa. Tämäkin on jälleen asia, mikä tuo monimutkaisuutta, painoa ja vie tilaa. Suomen ilmavoimienkin käyttämä F-18 Hornet on esimerkki konetyypistä, jossa moottorin ilmanottorakenne on yksinkertainen. Säätyvän ilmanoton käytöllä koneen huippunopeutta oltaisiin todennäköisesti voitu nostaa, mutta monimutkaisemman rakenteen haitat katsottiin hyötyjä suuremmiksi.

Stabiilisuus eli vakaus

Suunnittelemalla lentokone aerodynaamisesti epävakaaksi, siitä saadaan vakaata konetta ketterämpi, mutta sen ohjaaminen ilman tietokoneen apua on mahdotonta. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia taistelunkestävyyden kannalta, sillä vähäisilläkin vaurioilla voi olla kohtalokkaita vaikutuksia ennestäänkin epästabiilin koneen lento-ominaisuuksiin. Esimerkiksi ohjaustietokoneen vikaantuessa kesken lennon koko kone saatetaan menettää.

Häiveominaisuudet (stealth)

Häiveominaisuuksista ei koskaan ole haittaa sotilaskoneelle ja tutkapinta-alaa on pyritty minimoimaan jo vuosikymmeniä. Koneen aerodynaamiset ominaisuudet ja häiveominaisuudet on kuitenkin rungon muotoilussa vaikeaa sovittaa yhteen. Stealth-koneen runko pyritään muotoilemaan niin, että siihen osuvat tutkasäteet eivät heijastuisi takaisin tulosuuntaansa. Tämä ei todellakaan helpota aerodynaamista suunnittelua, mikä on aivan tarpeeksi vaikeaa ilman tällaisia rajoituksiakin.

Muita keinoja stealth-ominaisuuksien saavuttamiseen ovat tutkasäteitä läpäisevien tai absorboivien materiaalien ja rakenteiden käyttö, sekä lämpösäteilylähteiden mahdollisimman hyvä peittäminen. Tutkasäteilyä absorboivat pinnoitteet pyritään tekemään sen paksuisiksi, että pinnoitteesta ja sen peittämästä materiaalista heijastuvat säteet kumoavat toisensa. Käytettävät materiaalit saattavat asettaa rajoituksia koneen suorituskyvylle vahvuutensa, lämmönsietonsa tms. ominaisuuksiensa vuoksi. Erikoismateriaalit ovat kalliita ja sekä häivekoneiden valmistus- että ylläpitokulut ovatkin suuret. Tästä syystä muilla kuin USA:lla ei ainakaan toistaiseksi ole varaa varsinaisten stealth-koneiden operointiin.

Miksi ylistät jenkkejä (yms. poliittiset kysymykset)?

On mielestäni uskomatonta, että tämäkin pitää laittaa UKK:hon, mutta jotkut ihmiset tuntuvat olevan allergisia kaikelle amerikkalaiselle ja syyttävät minua aina silloin tällöin jenkkien ihannoinnista - osuen ilmakiväärillään vähintään puolisen kilometriä harhaan. Jos sivujeni sisältö tuntuu amerikkalaispainotteiselta, se johtunee siitä, että USA on suuri maa, jolla on suuret asevoimat, paljon lentokoneita ja väkivaltainen historia. Lisäksi sotilasilmailun saralla tarjolla olevat lähteet ovat varsin usein amerikkalaisia. Myös amerikkalaisten käymistä ilmasodista on ehdottomasti avoimimmin tietoa saatavilla.

Toivonkin, ettei minun enää tarvitse väitellä kenenkään kanssa siitä, oliko vietnamin sota oikeutettu tms. poliittisista kysymyksistä. Olen muodostanut omat käsitykseni eri konflikteista lukemalla riittävän määrän sotahistoriaa, joten jos joku haluaa mielipiteisiini vaikuttaa, hänen on syytä perustella näkemyksensä tunteiden sijaan faktoin - mielummin lähteiden kera.

Sivujeni on kuitenkin tarkoitus käsitellä ilmasodan tekniikkaa, taktiikkaa ja historiaa. Poliittisia kysymyksiä ei historiaosuuksissa tietenkään voi täysin sivuuttaa, mutta olen pyrkinyt siihen, etten ottaisi kantaa puoleen tai toiseen. Sotilaat eivät yleensä sotia aloita, vaan pyrkivät hoitamaan poliitikkojen aloittaman aseellisen konfliktin parhaalla mahdollisella tavalla.

Sotilaan tehtävä ei suinkaan ole kuolla maansa puolesta, vaan laittaa vihollinen kuolemaan omansa puolesta. Edellinen on tietysti kärjistettyä, eihän kaikkien vihollisten tappaminen läheskään aina ole sodan tarkoitus. Sotilasoperaatioita tutkiessaan on kuitenkin syytä pitää mielessä, että sodassa reilu peli on tuntematon käsite ja mikäli rajoituksia ei aseteta, (hyvin johdetut) asevoimat pyrkivät suorittamaan niille annetun tehtävän mahdollisimman pienin tappioin omalle puolelle.

Miksi täällä ei ole konetta X?

En ole ehtinyt kirjoittaa siitä. Suihkukoneita tulee sitä mukaa kun ehdin niistä kirjoitella, mutta toistaiseksi en voi luvata muuta. Minua on pyydetty kirjoittamaan ainakin toisen maailmansodan potkurikoneista, taisteluhelikoptereista, ELSO-koneista, ohjuksista, ilmatankkauskoneista jne. Kaikki ovat kiinnostavia aiheita, eivätkä minulle täysin vieraita, mutta aikani ei kerta kaikkiaan riitä kaikesta kirjoittamiseen. Johonkin on raja vedettävä. Kannattaa siis etsiä tietoa muualta.

Mistä löytäisin tietoa kohteesta Z?

Kirjoista (kirjastosta, kirjakaupoista), lehtiartikkeleista ja yleensä helpoimmin netistä HA-KU-KO-NEEL-LA! Ei minunkaan bookmarkistani läheskään kaikkea ilmailuun liittyvää löydy, joten kannattaa ensimmäiseksi kokeilla muutamaa hyvää hakukonetta useammalla eri hakusanavariaatiolla. Niin minäkin teen ja 98 prosenttiin minulle esitetyistä kysymyksistä löytyy vastaus alle kahden minuutin.

Miksi linkit eivät toimi?

Nettisivujen ylläpidossa tuo linkkien toimivuuden tarkastaminen ja korjaaminen on yksi suurimmista töistä. On se kumma, että webmasterit haluavat muutella sivujensa osoitteita tai hakemistorakenteita kolmen kuukauden välein. Eiväthän siinä pysy mukana hakurobotitkaan. En ole siis kovin aktiivisesti yrittänytkään ylläpitää linkkejä, sillä osaahan jokainen surffaaja hakukoneita käyttää - kai? Jos linkki on rikki, voi siis yrittää muutella linkin url:ia tai hakea uusia sivuja herra hakukoneella.

Saanko käyttää sivujesi kuvia?

Minun ottamiani kuvia saa käyttää sillä ehdolla, että mainitsee lähteen - mieluiten linkin kanssa. Minun ottamiani ovat ne kuvat, joiden kohdalla tai kuvassa ei ole muuta mainittu. Muiden ottamiin kuviin en tietenkään voi julkaisuoikeuksia antaa, vaan siinä tapauksessa pitää ottaa yhteyttä suoraan kuvan ottajaan.

Miksi kaikista koneista ei ole kuvia?

Valitettavasti itselläni ei ole ollut mahdollisuutta kuvata kovin montaa eri konetta, eli ongelmana ovat tekijänoikeudet. Olen korvaukseksi tästä puutteesta pyrkinyt lisäämään linkkejä sivuille, joilta kuvia ja lontoonkielistä lisätietoa löytyy. Kuvia lisäillään pikkuhiljaa, mutta kaikista esittelemistäni koneista on melko mahdotonta löytää vapaasti käytettäviä fotoja. Jos sinulla siis on itse otettuja kuvia sivuilla esiintyvistä linnuista, ota ihmeessä yhteyttä niin neuvotellaan niiden esillelaitosta.

Tuleeko tänne potkurikoneita?

Tämä kysymys on samaa sarjaa kuin: "Miksi täälle ei ole konetta X?" Eli vastaus on: "Tuskinpa tulee." Tai jos tulee niin ei vielä vuosiin. Sama pätee helikoptereihin, rahtikoneisiin, lennokeihin, lepakoihin, ufoihin ja päättömiin kanoihin. Sivujen nimi on "Hävittäjäsivut" ja ainakin toistaiseksi ne käsittelevät pääasiassa hävittäjiä.

Miksi sivujen osoite on niin vaikea?

Eipäs ole. Se on ihan helppo. Nämä sivute eivät tuota tekijälleen mitään, enkä ole viitsinyt sijoittaa omaan domain-nimeen.

Millaisia lähteitä käytät?

Lähteistä tärkein lienee tuo Internet ja kirjastossa tulee silloin tällöin vierailtua, mutta on tuota ilmailualan kirjallisuutta jonkin verran omaankin hyllyyn kertynyt. Jos jokin seuraavista opuksista tuntuu kiinnostavalta, sitä voi etsiä alkuun vaikka  Aviation Shopista tai Amazonista. Myös suurista kirjakaupoista löytyy tätä nykyä jonkin verran ilmailualan opuksia, joskin suomenkieliset teokset ovat harvinaisempia. Tässä tämä lista minun omistamistani ilmailua, sotilasilmailua tai sotahistoriaa käsittelevistä teoksista:

Tiedot seuraavassa järjestyksessä:
Kirjan nimi
Kirjailija / toimittaja
Kustantaja

Aircraft versus aircraft
Norman Franks
Chivalry press

Air war in the Persian Gulf
Williamson Murray
The nautical & aviation publishing company of America

Air war South Atlantic
Jeffrey Ethell & Alfred Price
Sidgwick and Jackson Limited

...And kill MiGs: Air to air combat from Vietnam to the Gulf war (third edition)
Lou Drendel
squadron/signal publications

Attack and interceptor jets
Michael Sharpe
Dempsey-Parr

Centaur flights
Richard D. Spalding
Ivy Books

Carrier Combat
David Wragg
Budding Books

Clashes: Air combat over North Vietnam 1965-1972
Marshall L. Michel III
Naval Institute Press

Every man a tiger
Tom Clancy with General Chuck Horner (ret.)
Pan Books

Fighter combat in the jet age (Jane's air war 1)
David C. Isby
Harper Collins Publishers

Fighter combat: Tactics and maneuvering
Robert L. Shaw
Naval Institute Press

Fighters at war: The story of air-to-air combat
Mike Spick
Greenhill Books

Gulf air war debrief: Described by the pilots that fought
Stan Morse
World air power journal

Ilmatorjuntamiehen ilma-asekuvasto
Petteri Lalu
Ilmatorjuntaupseeriyhdistys

Israeli fighter aces: The definitive history
Peter B. Mersky
Specialty press

Israel's best defence
Eliezer "Cheetah" Cohen
Orion Books

Officers in flight suits: The story of American Air Force fighter pilots in the Korean war
John Darrell Sherwood
New York university press

Sea Harrier over the Falklands
Nigel "Sharkey" Ward
Cassell military paperbacks

SR-71 Revealed: The inside story
Richard H. Graham
MBI publishing company

Stick and rudder: An explanation of the art of flying
Wolfgang Langewiesche
McGraw Hill

Stuka-lentäjä
Hans-Ulrich Rudel
Koala-Kustannus

The aerospace encyclopedia of air warfare (volume two: 1945 to the present)
Chris Bishop
World air power journal

The battle for the Falklands
Max Hastings & Simon Jenkins
W. W. Norton & Company

The mammoth book of fighter pilots
Jon E. Lewis
Robinson

The new illustrated encyclopedia of aircraft
David Mondey (updated by Michael Taylor)
Greenwich Editions

The war of atonement: The inside story of the Yom Kippur war, 1973
Chaim Herzog
Greenhill Books

Tutkatekniikka
Olli Klemola & Arto Lehto
Otatieto

Twentieth century war machines: Air
Christopher Chant
Chancellor Press

US Air Force: Air power directory
David Donald
World air power journal

War in the air
Stephen Coonts
Pocket Books

Warthog: Flying the A-10 in the Gulf war
William L. Smallwood
Brassey's

Videohyllystä puolestaan löytyvät nämä, joskaan videon informaatiosisältö ei koskaan ole lähellekään sama kuin hyvän kirjan:

Air combat II: MiG vs. America (45 min, NTSC)
Unapix entertainment (U.S.News&World report)

Airstrike! vol 2: Air to air combat (58 min)
DD Video

Air war: Battles of WWII (102 min)
DD Video

Battlefield: Taistelu Afrikasta (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Atlannista (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Berliinistä (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Britanniasta (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Italiasta (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Leytestä (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Midwaystä (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Normandiasta (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Pohjois-Afrikasta (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Ranskasta (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Reinistä (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Stalingradista (116 min)
PolyGram Video

Battlefield: Taistelu Venäjästä (116 min)
PolyGram Video

Fly low, hit hard (60 min)
Kanal 10

The War File: Battle of Britain, Englannin ilmasota (60 min)
Sesam video

The War File: Kamikaze (55 min)
Sesam video

The War File: Luftwaffen historia (57 min)
Sesam video

The War File: Vietnam, taisteluhelikopterit sodassa (53 min)
Sesam video


[Takaisin pääsivulle] [Takaisin infoon]