Laajempi porotutkimustoiminta on meillä suhteellisen nuorta, eikä kaikkia tuloksia ole vielä ehditty soveltaa käytäntöön. Vuonna 1958 käynnistettiin Lapin koeasemalla poron aiheuttamien viljelysvahinkojen selvittäminen ja myös alustavat ruokintakokeet. Porojen loistutkimukset aloitettiin myös 1950-luvulla. Poron siitos- ja jalostuskokeet käynnistettiin vuonna 1962 Puolangan Askankankaalla ja niitä on jatkettu vuodesta 1965 Paliskuntain Yhdistyksen Kaamasen koetarhassa. Myöhemmin porotutkimusta on suoritettu eri yliopistoissa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa. Ensimmäinen vakituinen porotutkijan toimi perustettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokseen keväällä 1980. Porontutkimusasema valmistui 1994 Kaamaseen Hopialammen rannalle.
Porotutkimuksen pääpaino on ollut poronhoidon tärkeiden biologisten edellytysten tutkimisessa. Vähiten tutkittuja aloja ovat monet poronhoidon elinkeinolliset ja taloudelliset tutkimukset. Tutkimus on ollut osin hajanaista eikä aina suoranaisesti käytännön porotaloutta palvelevaa. Porotutkimuksen tehokas koordinointi ja monipuolinen käytännön poronhoitoa palveleva tutkimustoiminta edellyttävät tutkijoiden lisäystä ja toimivan tutkimusaseman rakentamista poronhoitoalueelle.
Poronhoitoa on pidetty aikaisemmin elinkeinona, joka tulee väistymään taloudellisesti kannattavampien eiinkeinojen levittäytyessä Pohjois-Suomeen. 1960-luvulla alkaen suhtautuminen on kuitenkin muuttunut myönteisemmäksi. On huomattu, että poron avulla ihminen pystyy hyödyntämään pohjoista luontoa oloissa, joissa se ei juuri muutoin ole mahdollista. Nykyään poronhoitajiksi hakeutuu runsaasti nuoria, mikä turvaa jatkuvan työvoiman saannilla. Osaltaan myönteistä kehitystä on auttanut poronhoitajien koulutus. Kurssimuotoinen ammattikoulutus aloitettiin vuonna 1969 ja varsinainen ammattikoulutus Kittilän maaseutuammattien oppilaitoksessa syksyllä 1981. Poronhoito kuuluu myös Inarissa toimivan saamelaisalueen koulutuskeskuksen opetusohjelmaan.
Porotalous on ainutlaatuinen keino hyödyntää kestävästi herkkää pohjoista luontoa. Porotalous luo pysyviä työpaikkoja luontoa vahingoittamatta. Porotaloudesta toimeentulonsa saavien määrä on pysynyt vuodesta toiseen lähes samana. Noin 800 ruokakuntaa saa pääosan toimeentulostaan porotaloudesta. Porotalous merkitsee huomattavaa tulonlisäystä 1000 ruokakunnalle. Porotilalain perusteella on rakennettu poronhoitoalueelle valtion maille kaikkiaan 660 uutta porotilaa. Lisäksi rakennetaan 250 paimentopaikkaa eri paliskunnille, Enontekiöllä myös poromiesperheille.
Suhteeliisesti suurin elinkeinollinen merkitys poronhoidolla on saamelaisten kotiseudulla (Enontekiö, Inari, Utsjoki), jossa hoidetaan noin kolmannes Suomen poroista. Myös poronhoitoalueen muissa osissa porotaloudella on suuri merkitys syrjäkylien ja haja-asutuksen väestöpohjan turvaajana. Poro ja porotalous ovat osa Lappia ja sen luontoa.