Porovahingot

Liikenteen ja petojen tappamista poroista on pidetty tilastoa vuodesta 1956 lähtien. Vuosittain kuolee liikenteessä 4 200 poroa, niistä suurin osa maanteillä. Rautateillä kuolee vuosittain noin 500 poroa. Liikennevahingot keskittyvät poronhoitoalueen vilkasliikenteisimpiin osiin. Eniten poroja kuolee maanteillä lumisimpina talvikuukausina ja myös kesällä. Liikennevahingot todetaan yli poronhoitoalueen luodun järjestelmän avulla ja niistä saadaan osakorvaus. Rautateillä junan alle kuolleet porot korvaa Rautatiehallitus.

Ohjailematon massaturismi aiheuttaa porotaloudelle haittaa ja vahinkoa. Matkailua kehitettäessä ja suunniteltaessa on porotalouden näkökohdat otettava paremmin huomioon. Maastossa kevättalvisin liikuttaessa on syytä varoa säikyttelemästä poroja. Kantavien vaadinten säikyttäminen ja laukottaminen saattaa aiheuttaa keskenmenoja. Irtokoirat ja varomattomat moottorikelkkailijat ovat keväthangilla vaaraksi poroille. Maastossa liikuttaessa tulisi aitojen veräjät sulkea.

Lapin läänin alueella on metsäautoteitä jo noin 9500 km ja lisää on suunniteltu vielä 5400 km. Vaikka metsäautotieverkosto helpottaa nykyistä poronhoitoa, seuraa metsäteistä jatkossa entistä enemmän myös harmia porotaloudelle. Tihentyvä metsätieverkosto tuhoaa laitumia ja lisää turismin ja metsästyksen haittoja ja edesauttaa porovarkauksia.

Petojen tappamia poroja löydettiin vuosina 1976-90 yhteensä 13959. Petovahingot ovat yleisimpiä itärajan tuntumassa sijaitsevissa paliskunnissa. Viime vuosina petovahinkojen määrässä on tapahtunut hienoista laskua. Vuonna 1994 löytyi petojen jäljiltä 2188 poronraatoa. Eniten poroja tappoivat ahma, karhu, susi ja kotka. Petojen tappamat porot korvaa valtio. Raha ei kuitenkaan korvaa itse poroa, joka on poromiehen tuotantokoneisto. Pedot aiheuttavat lisäksi paljon turhaa työtä ja häiritsevät poronhoitotöitä. Osa petojen tappamista poroista jää aina löytymättä.


Äkäslompolon Ala-aste 1997
Lähde: Suomen porotalous, Paliskuntain Yhdistys