Poro ja metsä

Muista maista poiketen porotaloutemme painottuu metsävyöhykkeelle, jossa hoidetaan noin 3/4 maamme poroista. Toisaalta myös puuntuotantoa harjoitetaan maassamme pohjoisilla alueilla laajemmin kuin missään muualla vastaavilla leveysasteilla.

Metsätalouden ja poronhoidon ristiriitatilanteissa poronhoidon edut ovat jääneet varsin usein syrjään. Metsähakkuiden myönteisiä vaikutuksia on monesti ylikorostettu. Tuoreilla kankailla tehtyjen hakkuiden metsälauhakasvustoilla on merkitystä lähinnä vain alkutalven rehuna. Varsinkin laajoilla yhtenäisillä uudistusaloilla lumipeite kovettuu tuulten vaikutuksesta helpommin kuin puuston suojassa. Karujen kasvupaikkojen auraukset ja äestykset tuhoavat jäkäliköitä ja vaikeuttavat jatkuvasti poron ja poromiesten liikkumista. Talviset hakkuut lisäävät hetkellisesti porojen käytettävissä olevia luppovaroja. Hakkuu tuhoaa kuitenkin luppolaitumen vuosikymmeniksi. Edullisimmat ojituskohteet ovat myös parhaita porojen kesälaitumia. Kohdistuuhan ojitus ensisijaisesti rehevimpiin korpiin ja ruohoisiin sararämeisiin. Metsien moninaiskäytttöperiaatteen mukaan tulisi porotalouden edut huomioida entistä paremmin.

Varsinkin metsähallinnon henkilökunnan ja poromiesten välinen yhteistyö on viime vuosina tehostunut. Metsähallituksen hoitoalueiden ja eri paliskuntien välillä pidetään vuosittain yhteistoimintapäiviä ja sovitaan hakkuista ja toimenpiteistä alueilla. Monissa tapauksissa on päästy jo molempia osapuolia tyydyttäviin tuloksiin.


Äkäslompolon Ala-aste 1997
Lähde: Suomen porotalous, Paliskuntain Yhdistys