Poronhoidon historiaa

Houkutuseläimenä peuranpyynnissä sekä kanto- ja vetoeläimenä poroa on käytetty ainakin ajanlaskun alusta alkaen. Ensimmäiset kirjalliset tiedot porosta on vuodelta 499 jKr. Ensisijaisesti lihantuotantoon tähtäävän poronhoidon on päätelty saaneen alkunsa Pohjoismaissa vasta myöhäiskeskiajalia. Paimentoilaisuuteen perustuvan suurporonhoidon varhaishistoriassa on viitteitä norjalaisten harjoittamaan karja- ja lammastalouteen, mutta muilta osin poronhoito lienee saamelaisten kehittämä elinkeino.

Kirjallisia tietoja poronhoidosta on jo 1300-luvulta, mutta poronhoidon varsinainen leviäminen alkoi Pohjoismaissa vasta keski- ja uudenajan taitteessa. Suomessa poronhoito levisi 1600-luvulla nopeasti lounaasta Enontekiön ja lnarin alueelle ja sata vuotta myöhemmin myös Utsjoen tienoille. Muualle Pohjois-Suomeen poronhoito juurtui pitempien ajanjaksojen kuluessa, osin kuitenkin jo 1600-luvun alussa, jolloin kuningas Kaarle IX yritti kotiuttaa poroja myös Etelä-Pohjanmaalle. Nykyistä poronhoitoaluetta vastaavalla alueella poroja on hoidettu meillä 1700-luvulta lähtien.