Lapin vesi- ja ympäristöpiirin tutkimusten mukaan Pakasaivo on ilmeisesti nk. meromiktinen järvi,
jossa pohja- ja pintavedet eivät koskaan sekoitu keskenään. Meromiktiseltä järveltä puuttuu siis
veden syys- ja kevätkierto, ja tällaiset järvet ovat Suomessa todella harvinaisia. Pakasaivossa
harppauskerros on 12,5 metrin syvyydellä. Sen alla vesi on hapetonta ja rikkivetypitoisuus kohoaa
voimakkaasti. Rikkivetyvedessä säilyvät muuttumattomina kaikki Pakasaivoon vuosituhansien aikana
mahdollisesti uponneet veneet ja esineet.
Pakajärven salo olikin sitten Suikkien kotoinen erämaa ja syntymäseutu, keskellä
"Suikkien palasta", ---Täällä jo ikimuistoisina aikoina olivat entiset äijät ja
äijien äijätkin asustaneet kunnioittaen ja kummastellen katselleet komeaa Paka-
saivojärveä ja käyneet Pakasaivon takana kankaalla suurta Seitapahtaa palvomassa.
---Kaikissa saivojärvissä asustaa vesikansaa, veden haltijaväkeä, joka näkymätönnä
elää järvissä, mutta useasti kyllä näyttäytyykin maan ihmisille.
(Samuli Paulaharju, 1922)
Metsähallitus on rakentanut Pakasaivon rannalle puolikodan matkailijoiden taukopaikaksi. Pysäköin-
tialueen vieressä on suuri hirsikota, johon mahtuu kerralla useita kymmeniä ihmisiä. Pakasaivon
tien varressa sijaitseva Valkeajoen leimauskämppä on entisöity muistuttamaan vanhhoista savotta-
ajoista.
Pakasaivoon on Äkäslompolosta n. 25 km. Sinne pääsee Hannukaisilta lähtevää tietä pitkin. Myös
Muoniosta sinne pääsee.