Gyrodactylus salaris kiinnittyy loheen kiinnityskoukuilla,
joita on n 16 kpl. Lohiloinen on 0,5 mm pitkä. Jos yksikin
lohiloinen leviää Tenojokeen, niin se tappaa kaikki lohen
poikaset. Se voi elää muidenkin kalojen iholla. Näitä ovat
esimerkiksi hauki, ahven ja made.
Gyrodactylus on löydetty 38 lohijoesta Norjassa, pohjoisin
esiintymä on Skibotnelva Tromssan läänissä. Finnmarkin
lähialueista sitä on tavattu myös Torniojoessa Ruotsin ja
Suomen rajalla. Tornionjokea on pidetävä infektoituneena
niiltä aluelita, missä esiintyy lohta, vaikka loista ei olekaan
todettu joen yläjuoksulta. Ruotsissa loista on kuudessa
lohijoessa. Venäjällä sitä on löydetty Vienanmereen
laskevasta Kiertti-joesta sekä Ääniseen ja Laatokkaan
laskevista joista. Lisäksi gyrodactylus salaristra on todettu
kirjolohen ja lohen viljelylaitoksista Ruotsissa, Etelä-Norjassa
ja Suomessa, mm. eräästä viljelylaitoksesta, joka on
maan-altaista Inarijärven läheisyydessä. Kyseinen laitos on
desinfiotu eikä siellä ole todettu salarista sen jälkeen .
Laitoksen ulkopuolelta on tutkittu yli 1000 kalaa, mutta loinen
on tähän mennessä todettu ainoastaan yhdestä karaaneesta
kirjolohesta.
Salaris todetiin ensimäisenä Norjassa luonnonvaraisissa
lohenpoikasissa vuonna 1975. Se on mahdollisesti tullut Norjaan
kalakuljetusten mukana Ruotsista. Myöhemmin se on levinyt yhä
uusiin jokiin, ennen kaikkea lohenpoikasten istutusten
yhdeydessä ja makeanveden viljelylaitoksista karaneiden kalojen
mukana.
Tavalisimmin loinen leviää ihmisten istuttaessa
puhtaaseen vesistöön tartunnan saanutta kalaa. Loinen voi
levitä monen eri kalalajin, mm. lohen, kirjolohen, nieriän,
harjuksen ja taimenen, siirtämisen yhdeydessä.
Tartuntaa ei voi todeta paljaalla silmällä, siksi on erittäin
tärkeää, ettei elävää kalaa misään tapauksessa siirretä
vesistöstä tai joesta toiseen. Sitä paitsi kalan siirtäminen
ilman erityitä lupaa ei ole sallittua.
Tärkeintä, mitä voimme tehdä estääksemme salariksen
leviämisen, on että emme siirrä elävää kalaa vesistöstä
toiseen. Tämä ei koske ainonoastaan lohta, vaan kaikkia makean
veden kalalajeja. Loinen ei siedä kuivumista. Siksi on
tärkeää, että kaikki kalastusvälineet, haavit, veneet ym.,
ovat kuivia, ennen kuin niillä aletaan kalastaa seuraavassa
vesistössä. Tämän on tietenkin erityisen tärkeää, jos
välineitä vähän aikaisemmin on käytetty vesistössä, josta
on löydetty salarista. Jos välineet ovat uuteen vesistöön
siirtyessä märät tai kosteat, ne on desinfioitava ennen
käyttöä.
Kaikkien kalastajien tulisi sisäistää tämä niin hyvin, että
siitä tulee itsestäänselvä sääntö. Skibotnelvalla
urheilukalastajien on maksettava pantti, jonka saa takaisin, kun
välineet on desinfioitu kalastamisen jälkeen. Vettä, joka on
otettu Salaris-tartunan saaneesta vesistöistä, ei myöskään
pidä kaataa muihin vesistöihin. Vaikka mahdolisuus onkin pieni,
loinen saattaa levitä tällä tavoin. Tyhjennä vesiastia
mieluiten maahan kauas rannasta.
Desinfiointiasemat ovat osa lohiloisen leviämisen
esitämistyötä loinen elää n. 2 vuorokautta 10 asteisessa
vedessä, mutta kuivumista se ei siedä. Jos kalastusvälineet
ovat kuivat, desinfiointi ei ole tarpeen. Desinfioitiasemat on
etupäässä sijoitettu Suomen ja Norjan välisten
rajanylityspaikkojen läheisyyteen, varsinkin Itä-Finnmarkiin.
Kalastusvälineiden desinfiontimahdollisuus on ensisiasesti
tarkoitettu niille kalastajille, joiden välineet (haavit,
veneet, yms.) ovat vielä märät tai kosteat edellisessä
vesistössä kalastamisen jäljiltä.
*********
Jutun kokosi Asko Lompolojärvi 6.lk. talvella 1997
Äkäslompolon Ala-Aste
akaskoul@netti.fi