Äkäsjoen mylly rakennettiin Lapin sodan jälkeen v. 1946. Myllyn osakkaina olivat kahdeksan talollista; Tiurajärven, Tolosen, Ollikan ja Heiniemen isännät sekä Kaarlo Rauhala (Linku-Kalle), Herman Mäkikokko (Kokko-Hermanni) ja Fredrik Pyhäjärvi (Muusan Freeta). Mestarina myllyrakennuksella oli Aho-niminen kulkumies.
Myllyn rautaosat ovat Antti Tiuran takomia. Myllyä huollettiin talkoilla ja jauhatusvuorot jaettiin arpomalla. Hyvin teroitetut myllynkivet jauhoivat ohrajauhoja kaksi ja puoli kiloa tunnissa ja viitisen- kymmentä kiloa vuorokaudessa. Kiireettömämpänä aikana myllyä vuokrattiin ulkopuolisillekin. Äkäsjoen myllyllä saatettiin käydä porolla jopa Rauhalasta saakka jauhattamassa joulupuurojauhot.
Puuroa vain ukot keittivät pirtin piisissä, pistelivät sitä piimän ja voisilmän kanssa, loikoilivat "lavittalla" ja aina väliin kävivät myllyä hoitamassa. Tuttua ja rakasta soittoa oli vanhalle myllynkäyttäjälle jauhavan kiven jyrinä, johon sauvakko kalkuttaen takoi tahtia. Jo äänestä äijä heti kuuli, milloin kivi oli laskettu tarpeeksi "iholle", niin että se antoi parhaat jauhonsa, niin hienot, että ne kouraan puristettuina "jäivät limpuksi, eivätkä hajonhet kuin hietakakko". Sellaisia olivat vain huonon myllärin tuottamat jauhot, joista kaiken lisäksi "elonmakukin" oli hävinnyt.---Myllyn haltiaan kanssa ikä-äijät olivat hyviä tuttavuuksia.---Huoletta voivat ukot heittäytyä pirttiin nukkumaan, sillä haltia kyllä tuli ilmoittamaan, milloin myllystä rupesi jauhaminen loppumaan. Kurtakko- kosken vanhassa myllyssä tuli Kittilän Alakylän Klaavun äijälle vanha pikkuturk- kinen vaari sanomaan: -Nouse sie, äijä! Mylly pääsee! Äijä nousi, kaatoi tuuttiin lisää, pannen jälleen nukkumaan. Vähän ajan päästä taas pikkuturkkivaari tyrkkäsi kylkeen, nykäisipä jalastakin ja sanoi: -Äijä ylös! Ja mylly oli taaskin sillä rajalla, että oli pudottanut viimeisetkin jyvänsä kivensilmään. (Samuli Paulaharju, 1923)