Sukhoin suunnittelutoimisto voitti vuonna 1969 kilpailun pitkän
kantaman omaavan torjuntahävittäjän suunnittelusta ja kehittämisestä.
Tavoitteena oli ylittää länsimaisten koneiden suoritusarvot
ja kone suunniteltiin alusta lähtien kykeneväksi 'katsomaan ja
ampumaan alas' (lookdown-shootdown). Ensimmäinen prototyyppi suoritti
ensilentonsa 20.5.1977, mutta todettiin varsin vajavaiseksi. Prototyypit
kärsivät lukuisista ongelmista kuten polttoaineen liiallisesta
kulutuksesta, värinöistä, ilmanvastuksesta, huonosta ohjattavuudesta
jne. ja lukuisia koneita tuhoutui koelennoilla. Uusien suunnittelukierrosten
jälkeen kone saatiin viimeisestä prototyypistä (T-10S, ensilento1981)
tuotantoversioksi 1983 ja palveluskäyttöön vuonna 1984 (Su-27P).
Konetyypin edut pienemmän kantomatkan ja hyötykuorman omaavaan
MiG-29:iin verrattuna huomattiin nopeasti. Sittemmin perustyypistä
on kehitetty lukuisia variaatioita mm tukialuskäyttöön,
rynnäköintiin, kaksipaikkaisia versioita koulutukseen, paranneltu
versio canardein, työntövoiman suuntausta käyttävä
versio jne. Monille näistä muunnoksista on annettu omat tyyppinumeronsa.
Vaikka NATOn koodinimi Flanker on ehdottomasti tunnetuin, Venäjällä
konetta kutsutaan nimellä Zhuravlik eli kurjenpoika. Ylimääräisestä
painolastista karsittu versio P-42 on tehnyt lukuisia korkeusennätyksiä
ja Su-27 on tullut lentonäytöksissä tunnetuksi erikoisesta
'Pugachevin Kobra' -liikkeestä, jossa koneen nokkaa nostetaan vaakalennosta
nopeasti 120°. Flanker on Venäjän lisäksi käytössä
Kiinassa, Intiassa, Ukrainassa, Kazakstanissa, Indonesiassa ja Vietnamissa.
Tiedot versiosta Su-27?:
Valmistaja: Sukhoi
Miehistö: 1
Ensilento: 1977
Moottori / työntövoima: 2 * Saturn (Lyulka) AL-31F / 2 * 12500 kg (122,6 kN, ilman jälkipolttoa 79,34
kN)
Siipien kärkiväli: 14,70 m
Pituus: 21,94 m
Korkeus: 5,93 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 16300 kg / 28000
kg
Lakikorkeus: 24000 m
Nopeus: 2500 km/h, 2,35 Mach
Toimintamatka: 4000 km
