MiG-21:n korvaajaksi suunniteltu MiG-23 oli ensimmäinen 'swing-wing'
hävittäjä, joka Neuvostoliittolaisen suunnittelutavan mukaan
tehtiin kykeneväksi operoimaan huonoiltakin kentiltä suorituskyvystä
tinkimättä. Kone on MiG-21:tä suurempi ja omaa pidemmän
toimintamatkan. Se oli yhteen aikaan lukumäärältään
suurin ympäri maailmaa palveluskäytössä oleva hävittäjätyyppi
ja sen arvioitiin vastaavan suorituskyvyltään tuon ajan yleisintä
länsikonetta, F-4 Phantom II:ta. Se lensi ensilentonsa toukokuussa
1967 ja on sen jälkeen käynyt läpi useita modifiointeja.
Tärkein muutos tapahtui kun M-version Tumanski R29-300 -moottori korvattiin
taloudellisemmalla R35-300 -moottorilla. Tämä muutos mahdollisti
yhden rungon polttoainetankin poistamisen. Tämä ML -versio (L
= legkij, kevyt) sai NATO:n koodinimen Flogger-B. MiG-23P (P = perehvatchick,
torjuntahävittäjä), NATO:n koodinimi Flogger-G, on rungoltaan
samanlainen kuin ML-versio. Sen erot löytyvät varustuksesta,
jolla on kyky kommunikoida ilmapouolustusjärjestelmän kanssa.
Konetyypin eri versioita valmistettiin vuoteen 1981 neuvostoliiton ilmavoimille
ja vientiin vuoteen 1985 asti. Floggereita on myyty ainakin Afganistaniin,
Egyptiin, Intiaan, Irakiin, Algeriaan, Angolaan, Libyaan, Syyriaan, Jemeniin,
Pohjois-Koreaan ja Vietnamiin. Kone alkaa olla palvelusikänsä
loppupäässä ja Venäjällä useimmat MiG-23:t
on korvattu Su-27 Flankereilla.
Tiedot versiosta MiG-23ML (Flogger-B):
Valmistaja: Mikoyan-Gurevich
Miehistö: 1
Ensilento: 1967
Moottori / työntövoima: 1 * Hatchaturev R35-300 turbojet
/ 13000 kg (8550 kg ilman jälkipoltinta)
Siipien kärkiväli: 7,80 m / 14,00 m
Pituus: 16,70 m
Korkeus: 5,77 m
Paino (tyhjä/max. lentoonlähtö): 7940 kg / 17800
kg
Lakikorkeus: 16765 m
Nopeus: 2500 km/h (2,35 Mach)
Toimintamatka: 1950 km
