|
|
Vuonna 1911 kiristyi Venäjän ote suomalaisista, jotka olivat ehtineet huokaista helpotuksesta onnistuttuaan Suurlakolla torjumaan sortotoimet muutamaa vuotta aikaisemmin. Yhdenvertaisuuslaki nakersi pohjaa Suomen kansallisilta instituutioilta. Venäjän Duumassa oli huudettu: "Finis Finlandiae! Suomen loppu!" Maan sisällä valtiollisten näkemysten ristiriidat kärjistyivät ja aktiivisen vastarinnan ajatus sai kasvavaa kannatusta. Kiovassa murhattiin Venäjän pääministeri Stolypin, joka oli kovin ottein pitänyt kurissa monenkirjavaa oppositiota. Lokakuun alussa murha-aalto saavutti Suomen, kun Turun hovioikeuden presidentti Hirvikanta ammuttiin. Tapausta tutkimaan tuli suuriruhtinaskunnan ylin poliisiviranomainen. Ampuja tiedettiin, mutta murhan syy jäi hämärän peittoon. UNOHDA KOLMAS on romaani vuosisadastamme ja sen aatteista, joiden varaan suomalaiset perustivat itsenäisyytensä. Kertomus pienen selviytymisestä suurvallan otteessa. Jännittävä kuvaus virkamiehestä poliittisessa paineessa. Romaanitaiteemme parhaiden perinteiden jatkaja. ISBN 952-9501-37-4 Cultura Oy 1997 Nid. 329 s. Ovh 120,- Tilaukset: Cultura Oy Pl 36 20541 TURKU
Kriitikkojen mielipiteitä tästä kirjasta: "Harri Raitis kuvaa tarkasti ihmistä valtakoneistojen puristuksissa. Historiallisessa tilanteessa, jossa suuret voimat olivat jo lähteneet liikkeelle ja pöyhivät myös Suomen Turkua, puristus on vaikeasti hallittavissa ja monensuuntainen. Persoonallinen rikoksesta kertova romaani, jossa niin murhattu, murhaaja kuin murhaa tutkiva poliisikin ovat kadottaneet pitävän otteen siitä, mitä oikeastaan tapahtuu." Kari Mäkinen, Pori "Lukija kokee itse liikkuvansa vuosisadan alun mellakoiden jaloissa. Kirjan juonen kohtalokkaiden käänteiden ja kerrosten sisältä kuultaa historiaa tuntevan ja elämää ymmärtävän kirjailijan leppeä huumori. Harri Raitis osaa myös mainiosti kuvata turkulaisuutta ennen ja nyt." Ilkka Pärssinen, Rymättylä "Innostavaa luettavaa etenkin yhteiskunnallisista aatevirtauksista ja moraalista kiinnostuneille." Kirsti Saksa, Turku "Kirjan henkilöt elävät, heistä saa kuvan, kuin olisi keitä lähemmin, keitä etäisemmin tuntenut jo vuosia. Miljöö elää, aikakausi elää. Voitko enää muuta toivoa?" Antti Seppä, Anjalankoski |