Antti Roivainen

Antti Roivainen

RAUTATIEKORTTITUTKIMUKSEN VÄLIRAPORTTI

Rautatiekorttitutkimus on ollut pikkuhiljaa käynnissä jo niin kauan, että on aika julkaista väliaikatietoja sen tuloksista. Tähän mennessä on läpikäyty lähes 8000 suomalaista rautatieaiheista postikorttia eri keräilijöiden kokoelmista, josta kaikille lämmin kiitos yhteistyöstä.

Korttitutkimuksessa etsitään kaikkia ns. vanhan postikorttikoon (n. 9 x 14 cm) kortteja, jotka esittävät asemia, siltoja tai ratanäkymiä. Niinpä esim. rautatiemuseon postikortit ja suhteellisen vähälukuiset maassamme julkaistut veturikortit on jätetty ulkopuolelle, ellei niitä voi sitoa selkeästi johonkin tiettyyn paikkaan.

Rautatieaiheen pitää olla kortilla selvästi näkyvissä; mikroskoopilla näkyvä radanpätkä nurkassa ei riitä. Rajanveto tässä ei ole yksiselitteinen ja kauempanakin näkyvä asema tai silta ylittää mukaanottokynnyksen helpommin kuin radanpätkä tehtaan pihalla.

Mikä sitten on postikortti ja mikä ei? Yksiselitteinen rajanveto on tässäkin mahdoton. Valintaehdoksi on esitetty mm. sitä, että takapuolella tulee olla postikorttiviivoitus painettuna tai että kortti on kulkenut postitse. Postikorttiviivoitus ei kuitenkaan ole täydellinen kriteeri, sillä monissa valokuvauspapereissa on ollut jo varhain viivoitus valmiina ja painattipa kuvavalmistamo Kuva-Sampo ainakin joitakin vuosia sitten kaikkiin tekemiinsä kymppikuviin taakse postikorttiviivoituksen. Näin muodostui taatusti harvinaisia postikortteja, joiden painos on 1 kpl. Toisaalta ilman taustapainatusta tehtiin esim. 1920-30-luvuilla kohtalaisen suurinakin painoksina valokuvapintaisia kortteja, jotka oli tarkoitettu postikorttikäyttöön. Postikorttina on yksiselitteisesti pidettävä valokuvaa, jonka kuvapuolella on valmiina tekstiä. Kaikissa tapauksissa ei edes tekstiä ole, mutta tutkimuksessa on löytynyt tällaisiakin useampia pieniltäkin asemilta. Tutkimukseen on siis otettu mieluummin liikaa kuin liian vähän kortteja; tärkeimpänä ehtona onkin ollut postikorttikoko. Historiallinen arvo ei erittele kuvan valmistustapaa, keräilyarvo on asia erikseen ja siinä arvostetaan jonkin verran enemmän painettuja kortteja. Luettelon kuvituksena on esimerkit eri korttityypeistä.

Korttien harvinaisuus tuntuu määräytyvän karkeasti sen mukaan, miten suuresta paikkakunnasta on kysymys. Risteysasemista on yleensä enemmän kortteja kuin muista, mutta tämäkään ei ole yksiselitteistä: esim. Matkaselkä on melko harvinainen ja toisaalta Jänisjärven asemasta ei ole vielä löytynyt yhtään esimerkkiä. Mitä uudempi rataosa on, sitä huonommin sieltä yleensä on kortteja. Yllättävän vähän kortteja on Helsingin lähialueen asemista Kauniaista lukuun ottamatta. Jopa Tikkurila on hyvin harvinainen eikä esim. Leppävaaraa ole löytynyt vielä lainkaan.

Harvinaisuusluokituksia tulkittaessa on huomattava, että sillat ja ratanäkymät näyttävät jonkin verran harvinaisemmilta suhteessa asemiin kuin pitäisi. Tämä johtuu siitä, että asemat ovat keräilykohteina suositumpia ja eivätkä kaikki edes ota muita kokoelmiinsa. Samoin vanhemmat kortit ovat halutumpia kuin uudet, mikä on johtanut useiden uudempien korttien joutumiseen todellista harvinaisempaan luokitukseen. Kouvolan uuden aseman harvinaisuutta ei tämä tosin selitä, vaan se on valmistumisvuotensa 1960 takia erittäin harvinainen vanhassa postikorttikoossa!

Luettelossa on kortit eritelty paikkakunnittain ja karkeasti aiheittain. Sarakkeessa A on aiheesta löydettyjen eri kuva-aiheiden lukumäärä. Erilaisia painoasuja, joita toisista korteista on runsaastikin, ei siis ole huomioitu. Sarake B kertoo aiheen harvinaisuuden seuraavasti: RRR = erittäin harvinainen (kpl-laskennassa löytynyt 1 tai 2 kpl), RR = hyvin harvinainen (3-5 kpl), R = harvinainen (6-10 kpl), N = normaali (11-25 kpl), Y = yleinen (yli 25 kpl). Esimerkiksi Aavasaksan asemaa on löytynyt kolmea erilaista, joita tunnetaan 3-5 kpl kun taas sillasta on vain yksi korttityyppi, joka on erittäin harvinainen.

Miten tästä eteenpäin? Tutkimus jatkuu, monta korttia on vielä valtakunnassa katsomatta. Toivonkin kaikkien, joilla edes jonkin verran kortteja on, ottavan yhteyttä. Muutama vanha yhteydenotto minulla on vielä rästissäkin ja useampia henkilöitä mielessä, joihin pitäisi ottaa yhteyttä. Kukaan älköön vähätelkö korttejaan, sillä on ollut tapaus, jossa kaveri, jolla oli yksi kortti, omisti juuri sellaisen kortin, jota ei vielä näiden 8000:n joukosta ole toista löytynyt! Moni muukin, joka arveli, ettei minulla mitään ole, on ihmetellyt kun monia ennen tuntemattomia on löytynyt. Toisaalta jokainen tavallinenkin kortti on tärkeä harvinaisuudet määrittävässä kappalelaskennassa. Kaikki siis mukaan talkoisiin! Voimme sopia tapaamisesta tai minulle voi myös lähettää hyvälaatuisen valokopion kortin molemmista puolista. Ostan myös mielelläni kortteja oman kokoelman täydennykseksi. Yhteystiedot ovat os. Oravakuja 1 V, 01450 Vantaa, puh. (09) 872 8628, fax (09) 707 3203.